Anna Liljeroos

Ihanaa, täällä mä oon! Perillä aurinkoisessa (nyt sateisessa) Kaliforniassa. Lento oli ihan kamalan pitkä, ensin Lontooseen reilu pari tuntia ja siitä vielä 11 tuntia San Franciscoon. Siinä oli lennolla pituutta ja päivä vain kesti ja kesti, kun itse elin yötä ja perillä oli vasta iltapäivä. Kello on täällä kymmenen tuntia vähemmän ja pysyin eilen hereillä iltaseitsemään. Rytmi on siis jokseenkin kohdillaan, olen vain erityisen aamuvirkku.

Olen Palo Altossa, joka on 50km San Franciscosta etelään. Siskoni on täällä perheineen työn vuoksi ja majoitun heillä luonnollisesti. Eilinen meni toipuessa matkasta niin ei tehty mitään ihmeellistä mutta tänään aamusta lähdettiin vieressä olevalle sunnuntaitorille nimeltään Farmer’s market. Siellä oli lähituottajien kojuja joissa myytiin hedelmiä, vihanneksia, pähkinöitä ym. Kuulin että Kalifornia tuottaa maan vihanneksista ja hedelmistä 50% mikä on ihan mieletöntä. Näin järkyttävän suuri maa ja yksi pitkulainen osavaltio tuottaa koko maalle ruokaa niin paljon.

Matka on herättänyt ajatuksia ja olen miettinyt sitä miten siskoni on aina ollut oikea maailmankansalainen. Hän on ennakkoluuloton matkustaja ja on jo nuorena ollut vaihdossa vuoden ja sen jälkeen opintojen aikana reissannut maahan jos toiseen. Hän on ollut Ruotsissa, Ranskassa, Taiwanissa, Tansaniassa, Meksikossa, Englannissa ja nyt täällä. Reppu täynnä kokemuksia, joita saa vain heittäytymällä tuntemattomaan. Minä olen erilainen. Matkustan lomille mutta en ole koskaan asunut itsekseni ulkomailla. Rakastan tuttua ja turvallista vaikka aina välillä mietin että kyllä minäkin haluaisin. Toivottavasti tulevaisuus tuo sellaisen mahdollisuuden meidän perheelle joskus.

Ruokakulttuuri on täällä erilaista ja kirjoitan nyt sellaisille joille ei ole ollut mahdollisuutta matkustaa ja nähdä kaikkea tätä, sillä tiedän että sellaisia kuin minä on muitakin. En väitä olevani asiantuntija mutta matkailu avartaa ja olen oppinut jo nyt todella paljon, se onkin matkailussa parasta.

Ruokatrendeistä luomu on täällä todella IN. Kaikki on organic ja mieluiten myös gluten free, soy free, dairy free, non fat, no or less sugar ja all vegan 😉 Lihoissa taas lukee isolla että hormone + antibiotic free beef tai vaikka 100% natural chicken. Muistan vuosien takaa New Yorkin matkoilta että silloinkin kaikki oli rasvatonta ja sokeritonta mutta tuo lihojen hormonittomuus ja antibiootittomuus ruokalistoissa on ihan uutta mulle. Siitä on tullut niin yleistä että jos sitä ei mainita on käytetty liha aina pumpattu hormoneilla ja ne joilla on mahdollisuus ostaa muuta, tekevät niin. Palo Alto on yliopistokaupunki ja kuuluu paikkoihin joissa tulotaso on hyvä ja täällä onkin aikamoinen hintakupla. Vuokrat voivat maksaa jopa 4000-10 000 dollaria kuulta, kaupassa muutama omena kymmenen dollaria ja tuubi hammastahnaa kahdeksan. Poskettomista hinnoista pääsee ajelemalla parisataa kilometriä maalle pois kaupungista. Tämä kuulostaa suomalaiselle todella omituiselta, meillä on elintarvikkeissa lähestulkoon samat hinnat Kulosaaressa ja Kiteellä.

Torin jälkeen lähdettiin autolla vuorille mistä oli näkymät San Francisco Baylle. Menimme Montebellon Open Space Preserve luonnonpuistoon patikoimaan ja haukkaamaan happea. Sää oli pilvinen ja täällähän on satanut El Niño -ilmiön vuoksi poikkeuksellisen paljon vettä vuosiin ja luonto vihertää sen sijaan että se tavallisesti on auringon polttama.

Huomenna on lasten koulupäivä ja aikuiset menevät töihin. Lähden varmaan samaa matkaa ja suuntaan kahville ja kaupoille tai menen tutustumaan Stanfordin yliopistoon. Täältä löytyy paljon nähtävää ja tietysti siskon ihanat lapset joita oli hurja ikävä. Saa nähdä miten suomi taittuu kun tulen kotiin 😉 Terveisiä sinne!