Kategoriat
Lifestyle Ura

Fazerin lohikeitolla, penni ajatuksistani

Blogilounaita ikävä

Mulla piti olla tänään yksi työjuttu, joka peruuntui ja mulla jäi kalenteriin aikaa kun olin jo lähtenyt liikenteeseen. Mun piti kokeilemaan sellaista hiushoitoa mutta se siirtyi ensi viikkoon sairastapauksen vuoksi, mikä ei toki haitannut meikäläistäkään sillä olen itsekin ihan kamalassa köhässä. Kun olin kuitenkin varautunut raivaamalla aikaa kalenterista, niin ajattelin sitten istahtaa Fazer Cafen lounaalle tekemään muita hommia.

Olen pyöritellyt ajatusta työnhausta mutta nyt kesää vasten se on vähän hankala idea sillä nopean aloittamisen uhka on lastenhoidollisesti vaikea tilanne. Voi siis olla, että en vielä etsi aktiivisesti päivätyötä omalta alalta vaikka sellainen kiinnostaa kovasti.

Nyt työnhakua pohtiessa olen myös huomannut ajattelevani paljon sitä, että bloggaaminen on ollut mulle merkittävä työ vaikka en ole sitä koskaan mieltänyt sellaiseksi. Olen ajatellut että bloggailen korkeintaan ”puoli”ammattilaisesti jos niin voi sanoa, vaikka onhan blogi mahdollistanut mulle paljon vuosien aikana. Huomaan myös miettiväni sitä, että olen tottunut jo pitkään tekemään omat aikatauluni ja pidän siitä. Voisiko olla, että päivätyö toisen firmassa tuntuisikin vieraalta? Mitä jos huomaan haluavani palata takaisin täysipäiväiseen bloggaamiseen ja panostaa tähän entistä enemmän? Olen selkeästi risteyskohdassa, jossa pohdin minkä suunnan valitsen seuraavaksi ja se jännittää.

Blogityö ja sosiaalisen median työ jota teen tämän lisäksi on siitä niin ihanaa, että se kulkee mukanani minne vain. Pääsen tuottamaan luovaa sisältöä ja tekemään siitä omannäköistäni. Kun katson työpaikkailmoituksia tai keskustelen ystäväni kanssa, joka tekee rankkaa vuorotyötä niin pohdin, että olenko ollut unelmaduunissani jo kaiken tämän ajan? Enkö osaa arvostaa sitä mitä minulla jo on vai onko kutina totta, että edessä on jotain enemmän.

Kategoriat
Yleinen

Blogi löysi uuden kodin Anna.fi sivustolta

Ihanaa viikonloppua! Kerrankin vähän rauhallisempi viikonloppu tiedossa, kun tosiaan viime viikonloppu meni niin tukka putkella. Viikkoon kuului tällä kertaa tavallista parempia uutisia, kuten mun Instagram seuraajat varmaan jo tietävät.

Solmin nimittäin uuden yhteistyösopimuksen Otavamedian kanssa ja
Too big to be me siirtyy Anna.fi sivustolle joulukuussa <3

Infoan toki tästä sitten lähempänä tarkemmin kun tiedän päivämäärän ja sitten somekanavissa kun saadaan blogi uudella saitilla auki. Nyt kuitenkin kirjoitan täällä vielä kuukauden verran tavalliseen tapaan. Olo on todella innostunut ja lähden avoimin mielin Annaan. Otavamedia oli mun ykköstoive, joten on ihan mahtava päästä tiimiin mukaan. Annassa on tällä hetkellä 11 bloggaajaa ja olen nyt kahdestoista ja koko porukka on aktiivisia bloggaamisen ammattilaisia kuten Xenia’s Day, Sara Parikka, Glitz & Glam, Jenni Ukkonen ja Endorfiinikoukussa Elina, joista viimeisin on mulle ennestään tuttu kun hän bloggasi täällä Fittarissa aiemmin. On siis mukava päästä kivaan seuraan mahtavien tyyppien keskelle. Osoitteeksikin tulee hauskasti anna.fi/toobigtobeme.

Hyvillä mielin siis viikonloppuun. Ehkä mun ei tarvitsekaan mennä leipäjonoon tai alkaa pettuleivän tekoon niin kuin hetken jo panikoin 😉

Kategoriat
Ura

Luentoja odotellessa

Hei taas blogiin. Elokuu on jo pitkällä ja odotan kovasti syyskuuta ja alkavia luentoja. Pääsen tekemään maisteriopintojen syventävät kurssit loppuun ensi vuoden aikana ja mietin, että miten sitä ollaankin jo näin pitkällä. Ajattelin että en koskaan valmistu mutta nyt näen, että loppu häämöttää eikä taival kestäkään ikuisesti. Ajatus Wienistä on kypsynyt hiljalleen ja kevätlukukausi siellä on edelleen haaveissa. Se vaatii edelleen vain hirmuisesti järjestelyä lähinnä juuri perheen ja raha-asioiden vuoksi.

Mulle kuuluu kuitenkin oikein hyvää, vaikka haasteita riittää. Tuntuu todella hyvältä olla juuri tässä. Kaksi vuotta sitten kun aloitin opiskelun vuosien tauon jälkeen uudelleen, ajattelin että jos panostan nyt tähän niin kolmen vuoden päästä voisin valmistua. Nyt siitä on kaksi vuotta mennyt ja samalla tahdilla tuo lopputulos ei ole mahdotonta. Nyt oikeastaan itken jo sitä, en haluaisi tämän loppuvan. Opiskelu on tuonut mun elämään hirmuisesti sisältöä ja olen nauttinut kovasti näistä viime vuosista. Kursseja tulee koko tutkintoon siis liikaakin, sillä moni aihe on kiinnostanut vaikka se ei ole ollut pakollisten listalla. Tänä vuonna aion käydä vielä monta sellaista ”koska haluan” kurssia, etenkin siellä vaihdossa sitten. Pitää laittaa ne sitten jonnekin vapaavalintaisten koppaan!

Alkava syksy ei ole siis kovinkaan erilainen kuin kaksi edellistä, vaan kuljen taas kodin ja Viikin väliä päivittäin. Jos kaikki menee hyvin, niin keväällä helmikuun lopussa nostan kytkintä kohti Itävaltaa. Tämä varmasti varmistuu tässä seuraavan parin kuukauden aikana ja infoan siitä sitten tännekin. Toivottavasti nyt vaan nuo lasten koulu- ja hoitoasiat onnistuisi ja saataisi sieltä kiva koti <3