Hei taas blogiin. Elokuu on jo pitkällä ja odotan kovasti syyskuuta ja alkavia luentoja. Pääsen tekemään maisteriopintojen syventävät kurssit loppuun ensi vuoden aikana ja mietin, että miten sitä ollaankin jo näin pitkällä. Ajattelin että en koskaan valmistu mutta nyt näen, että loppu häämöttää eikä taival kestäkään ikuisesti. Ajatus Wienistä on kypsynyt hiljalleen ja kevätlukukausi siellä on edelleen haaveissa. Se vaatii edelleen vain hirmuisesti järjestelyä lähinnä juuri perheen ja raha-asioiden vuoksi.
Mulle kuuluu kuitenkin oikein hyvää, vaikka haasteita riittää. Tuntuu todella hyvältä olla juuri tässä. Kaksi vuotta sitten kun aloitin opiskelun vuosien tauon jälkeen uudelleen, ajattelin että jos panostan nyt tähän niin kolmen vuoden päästä voisin valmistua. Nyt siitä on kaksi vuotta mennyt ja samalla tahdilla tuo lopputulos ei ole mahdotonta. Nyt oikeastaan itken jo sitä, en haluaisi tämän loppuvan. Opiskelu on tuonut mun elämään hirmuisesti sisältöä ja olen nauttinut kovasti näistä viime vuosista. Kursseja tulee koko tutkintoon siis liikaakin, sillä moni aihe on kiinnostanut vaikka se ei ole ollut pakollisten listalla. Tänä vuonna aion käydä vielä monta sellaista ”koska haluan” kurssia, etenkin siellä vaihdossa sitten. Pitää laittaa ne sitten jonnekin vapaavalintaisten koppaan!
Alkava syksy ei ole siis kovinkaan erilainen kuin kaksi edellistä, vaan kuljen taas kodin ja Viikin väliä päivittäin. Jos kaikki menee hyvin, niin keväällä helmikuun lopussa nostan kytkintä kohti Itävaltaa. Tämä varmasti varmistuu tässä seuraavan parin kuukauden aikana ja infoan siitä sitten tännekin. Toivottavasti nyt vaan nuo lasten koulu- ja hoitoasiat onnistuisi ja saataisi sieltä kiva koti <3
Meidän lasten loma starttasi virallisesti viime perjantaina. Vanhemmat lapset olivat viime viikon jo musaleirillä, kun pienin oli sen viikon vielä päiväkodissa. Mulla itselläni oli kevään viimeiset tentit viime viikolla sekä tänään ja nyt on sitten kandidaatintutkinto yhtä tenttiä vaille valmis. Tuosta jäljelle jääneestä on seuraava koe vasta syyskuussa eli kesälomien jälkeen. Olen kuitenkin todella tyytyväinen viime lukuvuoden panostukseeni. En ole koskaan opiskellut näin reippaasti kokonaista vuotta. Opintopisteitä taisi tulla reilu 90, mikä on meikäläiselle ihan huikea määrä. Kun miettii tuota määrää niin ei ole ihmekään, että en ole paljon muusta puhunut. Se on täyttänyt kaikki ajatukset niin, että olen ollut ihan hirmuisessa imussa (mikä on tietysti ihanaa). Mullahan oli välissä ihan epäusko, että miten ikinä saankaan noita opintoja eteenpäin.
Viime viikonloppuna pistäydyttiin meidän mökillä luonnonhelmassa, sillä säät olivat oikein otolliset mökkeilyyn. Pidemmästi päästään vasta kuukauden kuluttua mutta onneksi meillä on ohjelmaa siksi aikaa. Torstaina lähdetään mun siskon luokse Kaliforniaan ja lapset pääsevät näkemään kauan kaivattuja serkkuja. Tuo Kalifornian reissu on kyllä jännittävä ja etenkin 11 suora lento noiden muksujen kanssa saa aikaan hieman hermostuneen olon. Ei auta kuin toivoa, että kaikki menee mahdollisimman hyvin!
Mökkikuvat ovat mun puhelimessa, joka on huollossa takalasin vaihdossa, joten tässä on pihakuvia järkkärillä. Piha on kasvanut kahdessa vuodessa aika kivasti ja tänä kesänä saadaan toivon mukaan omenoitakin enemmän kuin muutama. Herukat näyttäisivät myös tekevän marjaa mutta kirsikoista en ole ihan varma, sillä pilasin niiden kukinnan kirvansuoja-aineella, jonka suihkutin liian myöhään.
Sitten tuosta otsikon aiheesta. Muistatteko kun haaveilin opiskelijavaihdosta tai ulkomailla työskentelystä postauksessa Harjoitteluun ulkomaille?. Siihen aikoihin mietin kovasti, olisiko meillä mitään keinoa lähteä ikinä minnekään. Yliopiston opiskelijavaihdon hakuaika oli juuri tulossa ja ajattelin sitten hakea, sillä siinä vaiheessa ei vielä voinut olla varma saako koko tukea.
Hain opiskelijavaihtoon kolmeen kohteeseen:
Itävaltaan Wienin luonnontieteellisen yliopistoon BOKU:uun (eli Universität für Bodenkultur, engl. University of Natural Resources and Life Sciences)
Ruotsiin Uppsalaan maataloustieteelliseen yliopistoon SLU:uhun (Sveriges lantbruksuniversitet) sekä
Englantiin, Skotlannin Invernessiin University of the Highlands and Islandsiin
Ja miten siinä sitten kävi? Maaliskuussa tuli sähköposti, että mulle olisi koko lukuvuodeksi opiskelupaikka Wienin luonnontieteellisessä yliopistossa maisteriopintoihin. Kun olen suorittanut yli 180 op, pääsen suoraan maisteriohjelmaan vaikka kanditodistusta ei ole.
Instagram 2.3.2017BOKU
En ole kertakaikkisesti uskaltanut tuosta hihkua täällä blogissa ollenkaan, sillä koko vaihtoon lähtö on ihan kamalan hankalaa näin perheellisenä. Kouluikäisillä lapsilla oppivelvollisuus, mutta en voisi olla lapsista erossa mitenkään joten haluaisin heidät mukaan. Omat haasteensa tuo lasten puheterapiat ja muu kuntoutus Suomessa, mikä on tässä nyt ehkä se kynnyskysymys. Pienin sai juuri vaihdettua päiväkotia ja aloittaa elokuussa integroidussa erityisryhmässä, joten syksy on ainakin poissuljettu sen ja muutamien muiden lasten asioiden vuoksi. Jos tuonne vaihtoon saakka pääsen, tulisi se ajoittumaan kevät-kesä lukukaudelle joka alkaa Bokussa helmikuussa ja kestää kesäkuun loppuun.
Mitä järjestelyjä sitten opiskelijavaihtoon lähtöä varten tarvitsisi tehdä?
-suunnitella omat opinnot
-hankkia asunto
-hankkia lapsille koulu- ja päivähoitopaikat
-hakea apurahoja ja säästää
-miettiä miten työasiat hoituvat Suomessa
-rahaan liittyen edelleen: huolehtia kulut kotimaassa sekä vaihdossa
-selvittää voiko lapset olla pois terapioista ja kuntoutuksesta kuinka pitkän aikaa
ym.
Kyllä tässä on ensi talveen saakka aikamoinen mietintä, että miten tuo paletti voisi onnistua. Toisaalta mietin, että nyt kuin sain tuon paikan ja Helsingin yliopisto maksaa lystin ja antaa rahaakin mukaan, on se sellainen tilaisuus ettei toista enää tule. Vuoden kuluttua olen jo melkein valmistunut ja silloin näihin opintoihin liittyvät reissut ovat myöhäistä toteuttaa. Toisaalta tuo lasten kanssa vieraaseen maahan lähtö tuntuu ihan kamalan hankalalta ja olen heittämässä hanskat tiskiin ihan koko ajan. Mun miehellä on omat opinnot kesken ja meillä on täällä talo ja kaksi vanhaa koiraa hoidettavana, niin se että lähdettäisiin koko poppoo on aikalailla poissuljettu vaihtoehto. Tarvitsisin varmaan suomalaisen aupairin mukaan tuonne, että pääsisin lähtemään. Niin ja sitten tietysti ison kodin eikä mitään opiskelija-asuntolan vuodetta vain minulle.
