Kategoriat
Lifestyle Matkustus

Megazone pelisynttärit

Esikoisella tuli täyteen ensimmäinen kymppi!

Oltiin päätetty juhlistaa kunnolla meidän esikoisemme 10-vuotispäivää, sillä tuntuu erityisen hienolta kun lapsi täyttää ensimmäistä kertaa pyöreitä. Ensimmäistä kertaa varattiin juhlintaa varten myös ulkoinen paikka ja valintaa tehtiin hetki. Olisiko liikunnalliset juhlat jossain vai mikä olisi mukava teema? Nopeasti esiin nousi ajatus Megazone synttäreistä, sillä olen itsekin ollut nuorena ihan hulluna Megazoneen.

Kuva: megazone.fi

Paikalle oli kutsuttu 12 reipasta lasta, jotka koostuivat koulukavereista, serkuista ja naapurissa asuvista ystävistä. Tilasin tarjoiluksi Hodarimenuun ja vein paikalle myös Frödingen mansikkakakun. Miinusta voisi sanoa siitä, että HopLop synttäreissä tilaan tuodaan vanhemmille kahvitarvikkeet ja kaffet ja se on kiva bonus. Ei ole niin hauskaa istua koko juhlaa kuivin suin kun niitä mukejakin on sitten tasan kahdelletoista joista on maksettu (yht. 360€). Meidänkin juhlissa osa juhlijoista tuli Turusta saakka joten vanhemmat odottivat ja olivat synttäritilassa taustalla mukana pelien jälkeen.

Kuvasaldo jäi valitettavan epätarkaksi sillä otin kuvat niin kiireessä ennen juhlavieraiden saapumista. Näitä katsoessa ikävöin myös järkkäriäni joka hajosi alkuvuodesta! Olen kuvannut nyt ”hätätilanteessa” puhelimella ja tämä hätä on jatkunut jo luvattoman pitkään. Näistäkin kuvista olisi tullut järjestelmäkameralla aivan erilaiset. Kuvista kuitenkin siihen, että lapset tykkäsivät juhlista oikein paljon. Pelit olivat mukavat mutta yhtään tätä nuoremmille en lähtisi suosittelemaan. Esimerkiksi meillä lapsista suurin osa ei ollut osannut katsoa omaa (vieraskielistä) pelinimeä aseista ja siksi tulosten tarkasteleminen jäi joukkuetasolle.

Olin etukäteen laittanut paikkaan s-postia, infonnut meidän poppoosta ja pyytänyt jos ohjeistukseen saisi enemmän aikaa kun mukana on erityislapsia (9/12 vieraasta kuulovamma) ja se järjestyi jotenkuten. Pääsimme omaan peli-infoon hieman muita aikaisemmin ja olin itse tilannut paikalle kaksi tulkkia, jotta he pystyivät kääntämään ohjeet viittomakielelle. Kuitenkin kun ohjeistusvideo lähti käyntiin infotilassa suljettiin tilan ovi ja siitä tuli pilkkopimeä! Tulkki viittoi siis viiden minuutin opastuvideon pimeässä huoneessa. Siitä ei paljon näkynyt. Tällaisia asioita ei varmaan tulla ajatelleeksi mutta valot olisi ollut kiva saada jotta tulkin kädet olisivat näkyneet paremmin mutta siinä vaiheessa kun video oli jo käynnissä, en itsekään ehtinyt viereen pitelemään taskulamppua. Siitä syystä osa ohjeista meni monelta varmasti ohi.

Näistä ohjeistusasioista huolimatta juhlat olivat mukavat ja mikä parasta, meidän esikoinen on täyttänyt kymmenen! Meidän rakas, iso poika <3

Kategoriat
Perhe & suhteet

Kouluun tutustuminen

Ihania pajunkissaoksia

Pääsiäinen meni että pärähti ja onneksi saimme saldoksi ihanan kimpun värikkäitä pääsiäsioksia tienoon lapsilta, jotka kävivät virpomassa meillä. Meidän lapset kävivät myös virpomassa muutamille ystäville tässä naapurissa. Esikoinen oli laittanut koulussa rairuohon kasvamaan ja tehnyt sinne pupukipon kun taas nuorimmainen oli taiteillut paperimassasta puolikkaan munan, jossa noin kolme ruohovartta kasvattava rairuohon alku oli 😉 Keskimmäinen taas oli askarrelut hamahelmistä hienon munan sekä leikannut ja maalannut paperille pääsiäismunia, joita meillä on seinillä ja ikkunoissa. Hyvin suloisia kaikki!

Veljelle vauva

Parasta pääsiäisessä oli veljelleni ja hänen vaimolle syntynyt toinen lapsi. Suvun pienin saapui tähän maailmaan keskiviikkona ja sunnuntaina pääsin pitämään sylissäni neljän vuorokauden ikäistä ihmettä. Aivan ihanahan tuollainen pieni vastasyntynyt on <3 Veljen perhe oli niin onnellinen ja rakkautta täynnä, että olen todella iloinen heidän puolestaan. Meillä on nyt sellainen suvun lapsitilanne, että molemmilla siskoillani on kolme lasta ja molemmilla veljilläni kaksi. Vanhemmillani on siis lapsenlapsia nyt yhteensä kolmetoista. Aika paljon enemmän kuin mieheni puolella jossa meidän lapsilla on yksi serkku eli anopilla ja appiukolla on nyt neljä lastenlasta. Sekin on tietysti ihanaa heille, sillä toivoivat lapsenlapsia oikein kovasti ja nyt heitä on.

Kouluun tutustuminen

Meidän eskarilaisella oli tänään kouluun tutustuminen yhdessä eskariryhmän kanssa. Tuo tuleva koulu sijaitsee paljon lähempänä kuin päiväkoti, joten oli ihan mahtavaa kun sain viedä hänet ihan tuohon lähelle. Koulukuume nousi molemmilla, tytöllä ja äidillä sillä koulun aloittaminen on oikein odotettu juttu. Keskimmäinen on etevä ja kaipaa kovasti uutta opittavaa. Koulusta on puhuttu jo pitkään ja nyt se muuttui konkreettiseksi kun pääsivät pulpetteihin istumaan ja tekemään tehtäviä. Läksyjäkin tuli ja hän oli niistä aivan innoissaan. Minusta tuo koulun alku tuntuu siksi niin ihanalta kun siinä huomaa sen, että elämä menee eteenpäin ja lapset kasvaa ja kehittyy. Nyt jännitän vain sitä, että nuorimmainen saa pitää paikkansa integroidussa erityisryhmässä, niihin kun pitää hakea joka vuosi paikkaa uudelleen. Toivottavasti hän saa jatkaa siinä, niin meidän elämässä on kaikki hyvin koulujen ja päiväkotipaikkojen suhteen.

Kategoriat
Kauneus

Muutos vaaleasta tummaan

Oman hiusvärin kasvattaminen

Hieman vajaa kolme vuotta sitten kirjoitin:

”Kävin tänään luottokampaajallani Heidillä keskustassa ja tuoliin istuessa laskettiin, että edellisestä kerrasta oli yli 6kk! En voinut uskoa mutta niin se taitaa olla. Hiukset oli jälleen kerran venähtäneet pituutta ja väri päässyt kellastumaan latvoista. Hetken pyöriteltiin vaihtoehtoja ja kun kerran itse jostain syystä rakastan oikein sellaista tuhkanvaaleaa niin päädyttiin siihen. Kesä on paras aika tuolle kaikkein vaaleimmalle sävylle joten kirkastettiin look koko pään raidoilla ja lopuksi leikattiin hieman kerroksittain.”

Postauksen yhteydessä latasin mm. kaksi seuraavaa kuvia tuloksista ja sen jälkeen hiuksiani ei ole vaalennettu kampaajalla enää. Tuo kaunis tuhkanvaalea lopputulos oli oikein onnistunut mutta sen kasvaessa jälleen kerran juurikasvua korostaen, päätin kokeilla miltä tuntuisi pitää hiuksissa omaa väriä.

Kolmen vuoden prosessi

Alku oli tahmea ja pitkän aikaa tuskailin sitä, pitäisikö värjätyn hiuksen ja oman tyvikasvun eroa taittaa jotenkin. Tuhkaisuus kun ei pysynyt pitkään ja vaaleus korostui tyven vieressä ikävästi. Ensimmäinen puoli vuotta oli tuskallista ja vuosi siitä, raja näkyi edelleen hyvin selvästi. Jostain syystä en halunnut raidoittaa hiuksia tummaksikaan, joten menin tällä erikoisella välityylillä sitä sen kummemmin miettimättä.

Kahden vuoden kohdalla latvaa sävytettiin

En edelleenkään ole varma mitä hiuksiini laitettiin yhden kampaamokäynnin yhteydessä mutta käsitin että hiukseni aiottiin pestä sävyttävällä shampoolla jonka jälkeen latva taittuisi tummemmaksi. Luulen, että latva värjättiin, sillä sen jälkeen se on ollut lähempänä omien hiusteni sävyä vaikka vaaleus kuulsi alta kuitenkin. Tässä kohtaa oman sävyn raja meni hartialinjassa.

Kolme vuotta ja latvoissa enää pieni pätkä käsiteltyä hiusta

Nyt kolmen vuoden kohdalla latvoissa on enää vähän hiusta, jota on blondattu. Väri on sellainen kun se on aurinkoisen kesän ja pimeän talven jälkeen. Luonnonvalossa tummanvaalea ja pimeässä vaaleanruskea, joskus jopa tumma. Hiuksissa on monta eri sävyä, punapigmenttisiä hiuksia, osa vaaleita ja osa ihan ruskeita, maantienharmaita moni.

Kokonaisuus on täysin eri värinen kuin aiemmin

Nyt pääsiäisenä ottaessa itsestäni muutaman kuvan hiukset laitettuina, huomasin että nyt kasvatusprosessi on tullut päätökseen. Latvoissa on enää niin vähän värjättyä, että se lähtee varmasti seuraavan käynnin yhteydessä ja sitten hiuksissani on oma väri. Muutos blondista bruneteksi on tapahtunut hitaasti mutta varmasti, sillä platinablondi ei ole luonnollinen värini. Tässä ei tule tyvikasvua ja sävy on taatusti sama kuin kulmakarvoissani. Minun piirteisiini ja ihon sävyyni sopiva!

 

Onnellinen lopputuloksesta

Vaikka kaipaan välillä takaisin vaaleaan, olen ollut tyytyväinen tähänkin. Viihdyin vaaleana mutta en pitänyt siitä, että hiuksia piti raidoittaa jatkuvasti hapatteita sisältävillä väreillä. Kokonaan vaalennusta hiuspohjani ei kestänyt enää ollenkaan vaan sain siitä aina allergisen reaktion. Raidoituskin tuntui pitkien hiuksien pituuksissa niitä heikentäen ja huomasin, että raidoitetut hiukset katkesivat ja hamppuuntuivat helpommin. Nyt tuota ongelmaa ei enää ole kun hiusta ei vaalenna. Kaikki hiukset ovat pitkiä ja vahvoja.

Mitä te tuumaatte? Oliko vaalea parempi vai tämä luonnon oma väri koko pituuksissa?