Oman hiusvärin kasvattaminen
Hieman vajaa kolme vuotta sitten kirjoitin:
”Kävin tänään luottokampaajallani Heidillä keskustassa ja tuoliin istuessa laskettiin, että edellisestä kerrasta oli yli 6kk! En voinut uskoa mutta niin se taitaa olla. Hiukset oli jälleen kerran venähtäneet pituutta ja väri päässyt kellastumaan latvoista. Hetken pyöriteltiin vaihtoehtoja ja kun kerran itse jostain syystä rakastan oikein sellaista tuhkanvaaleaa niin päädyttiin siihen. Kesä on paras aika tuolle kaikkein vaaleimmalle sävylle joten kirkastettiin look koko pään raidoilla ja lopuksi leikattiin hieman kerroksittain.”
Postauksen yhteydessä latasin mm. kaksi seuraavaa kuvia tuloksista ja sen jälkeen hiuksiani ei ole vaalennettu kampaajalla enää. Tuo kaunis tuhkanvaalea lopputulos oli oikein onnistunut mutta sen kasvaessa jälleen kerran juurikasvua korostaen, päätin kokeilla miltä tuntuisi pitää hiuksissa omaa väriä.
Kolmen vuoden prosessi
Alku oli tahmea ja pitkän aikaa tuskailin sitä, pitäisikö värjätyn hiuksen ja oman tyvikasvun eroa taittaa jotenkin. Tuhkaisuus kun ei pysynyt pitkään ja vaaleus korostui tyven vieressä ikävästi. Ensimmäinen puoli vuotta oli tuskallista ja vuosi siitä, raja näkyi edelleen hyvin selvästi. Jostain syystä en halunnut raidoittaa hiuksia tummaksikaan, joten menin tällä erikoisella välityylillä sitä sen kummemmin miettimättä.
Kahden vuoden kohdalla latvaa sävytettiin
En edelleenkään ole varma mitä hiuksiini laitettiin yhden kampaamokäynnin yhteydessä mutta käsitin että hiukseni aiottiin pestä sävyttävällä shampoolla jonka jälkeen latva taittuisi tummemmaksi. Luulen, että latva värjättiin, sillä sen jälkeen se on ollut lähempänä omien hiusteni sävyä vaikka vaaleus kuulsi alta kuitenkin. Tässä kohtaa oman sävyn raja meni hartialinjassa.
Kolme vuotta ja latvoissa enää pieni pätkä käsiteltyä hiusta
Nyt kolmen vuoden kohdalla latvoissa on enää vähän hiusta, jota on blondattu. Väri on sellainen kun se on aurinkoisen kesän ja pimeän talven jälkeen. Luonnonvalossa tummanvaalea ja pimeässä vaaleanruskea, joskus jopa tumma. Hiuksissa on monta eri sävyä, punapigmenttisiä hiuksia, osa vaaleita ja osa ihan ruskeita, maantienharmaita moni.
Kokonaisuus on täysin eri värinen kuin aiemmin
Nyt pääsiäisenä ottaessa itsestäni muutaman kuvan hiukset laitettuina, huomasin että nyt kasvatusprosessi on tullut päätökseen. Latvoissa on enää niin vähän värjättyä, että se lähtee varmasti seuraavan käynnin yhteydessä ja sitten hiuksissani on oma väri. Muutos blondista bruneteksi on tapahtunut hitaasti mutta varmasti, sillä platinablondi ei ole luonnollinen värini. Tässä ei tule tyvikasvua ja sävy on taatusti sama kuin kulmakarvoissani. Minun piirteisiini ja ihon sävyyni sopiva!
Onnellinen lopputuloksesta
Vaikka kaipaan välillä takaisin vaaleaan, olen ollut tyytyväinen tähänkin. Viihdyin vaaleana mutta en pitänyt siitä, että hiuksia piti raidoittaa jatkuvasti hapatteita sisältävillä väreillä. Kokonaan vaalennusta hiuspohjani ei kestänyt enää ollenkaan vaan sain siitä aina allergisen reaktion. Raidoituskin tuntui pitkien hiuksien pituuksissa niitä heikentäen ja huomasin, että raidoitetut hiukset katkesivat ja hamppuuntuivat helpommin. Nyt tuota ongelmaa ei enää ole kun hiusta ei vaalenna. Kaikki hiukset ovat pitkiä ja vahvoja.
Mitä te tuumaatte? Oliko vaalea parempi vai tämä luonnon oma väri koko pituuksissa?