Kategoriat
Yleinen

Salin tunnelma ja tuoksu

IMG_20140816_195042

Heräsin aamulla tunnollisesti pyykkituvalle k.9 vartin torkahtamisen jälkeen kun olin imettänyt aamuseitsemästä saakka. Olin varannut edellisenä päivänä ensimmäisen vapaan vuoron kun pyykkikorit tursusivat puklupyykkiä ja yllättäen 5 hengen perheessä ei tarvitse pyykkikasaa kerätä montaa päivää. Aamu lähti siis tahmeasti liikkeelle sillä vasta puolenpäivän aikaan olin saanut koko urakan valmiiksi. Sen jälkeen onneksi mies lähti isompien lasten kanssa asioille ja leikkipuistoon ja minä jäin pienimmän kanssa syöttöpuuhiin ja hyvin ansaituille päiväunille. Nukuttiin oikein makeasti ja iltapäivällä mun veli tuli perheineen katsomaan vauvaa.

IMG_20140816_180105

Kun olin saanut kuitattua univelkaa ja muu perhe tuli kotiin niin huomasin, että olin ihan virkeänä odottamassa lauantai-iltaa. Tänään oli myös viimeinen päivä miehen isyyslomaa ja aloin nopeasti miettimään mitä keksisin. Sara on Itä-Suomessa, Jonna on ollut kipeänä jne. Tää on sellainen kotiäidin vitsaus, että sitä omaa aikaa on yhtäkkiä! Monesti on hankala plänätä etukäteen kun taas sopivia aukkoja että kaikki asiat on reilassa ilmaantuu ilman ennakkovaroituksia. Joka tapauksessa halusin tehdä jotain kun en ollut edes ulkoillut vielä koko päivänä!

PhotoGrid_1408220381936

 

Pikaisella kyselyllä tuli kartoitettua että kaikki kaverit olivat omissa hommissa tai pois kaupungista mutta en jäänyt kuitenkaan kotiin makaamaan. Vauva oli juuri nukahtanut tyytyväisenä syötön jälkeen niin puin hänet kaukaloon mukaan, täytin sheikkerin vedellä ja päätin suunnata salia kohtia ihan itsekseni. Jo autossa tuli ihan erihyvä fiilis…

IMG_20140816_191600

 

Nyt mietin heti, että toivottavasti joku ei siellä pahoita mieltään, kun kirjoitin itsensä hyväksymisestä ja siitä, että ei ole kiire mihinkään. Oon todellakin juuri sitä mieltä! En suunnannut salille treenaamaan verenmaku suussa tai tiukka laihdutus mielessä vaan halusin lähteä fiilistelemään paikkaan jossa oon viihtynyt lukuisia tunteja viime vuosien aikana. Nyt maha on poissa, enkä voi enää vahingoittaa pientä omalla treenaamisella. Noin viikolta 20 mullahan alkoi aina kivuliaat supistukset pariksi tunniksi kun olin treenannut. Keho ei pitänyt salitreenistä, tai edes lenkkeilystä. Vaikka treenatessa vointi saattoi olla hyvä, tulin sen jälkeen todella kipeäksi. Se teki treenaamisesta epämiellyttävää niin fyysisesti kuin henkisesti. Kun olin huolissani vauvasta, ei mieli tehnyt edes salille.

IMG_20140816_190707

Päästessäni ulko-ovelle niin havahduin ovikoodiin mutta onneksi muistin sen ja sisäovella kortti toimi! Painelin sisään ja astelin suoraan nyrkkeilysaliin. Tuonne jossa on lukuisat salikuvat otettu, posetreenit vedetty tai jumpattu asiakkaiden kanssa kuntopiiriä. Koko salin tuoksu, valot, musiikki ja kaikki sai olon nostalgiseksi! Oon ollut viimeksi treenaamassa Sporttikujalla varmaan helmikuussa. Noin puolen vuoden tauko tuntuu ikuisuudelta, kun samalla tuntuu että ei olisi koskaan ollutkaan pois. Hiljaisena lauantai-iltana treenaajia oli varmaan kymmenkunta, joista noin 5 on ”salituttuja” jotka tervehti iloisesti. Yhdelle enemmän tutulle kerron, että vauva on kolme viikkoa ja oon salilla ekaa kertaa sen jälkeen. Kun sanon että on ollut ikävä sinne niin huomaan että liikutun melkein kyyneliin. En olisi arvannut että se voi saada mut herkistymään… Oli vaan niin hyvä olla takaisin!

20140816_190426 20140816_191336 20140816_191915

”Treeninä” olin ajatellut polkea vähän sitä polkupyörää jossa voi istua jalat eteenpäin ja niin teinkin. Poljin 20min ja sen jälkeen venyttelin ja vetreytin hartioita jumppakepillä. Lähinnä kai olin siellä sellaisena ”salirottana” joka enemmän seurustelee kuin treenaa mutta hyvä niin. Nautin ihan älyttömästi tuosta treenituokiosta ja sain kotiinviemisiksi mahdottoman hyvän fiiliksen! Mun saliseuralainen nukkui koko ajan onnellisena kopassa, kuin tietäen miten tärkeää on antaa äidille omaa aikaa ja miten suuri merkitys sillä oli mulle. Tän voimalla jaksaa taas öisiä imetysmaratoneja ja sitä että turautetaan sinapit juuri vaihdettuun kuivaan vaippaan.

20140816_191403

Oon viime aikoina varmaan hehkuttanut paljon monia asioita mun elämässä ja voi olla, että niistä saa jopa sellaisen ärsyttävän positiivisen kuvan, että elämä olisi vain ihania asioita. Niin se melkein onkin 😉 -mutta toki myös mulla on omat epävarmuuteni ja asiat jotka hiertää. Tuo raskausajan treeni (eli treenaamattomuus) on varmasti yksi iso sellainen. Mietin itsekin olisinko voinut tehdä jotain toisin ja tuliko se ”totaalistoppi” henkisistä vai fyysisistä syistä. Se kuitenkin aiheutti mulle sen, että en viihtynyt enää niin paljon mun ystävien kanssa. He ovat onneksi tosiystäviä jotka kestävän ajat jolloin joku hiertää, eivätkä hylkää. Sali on paikka jossa näen paljon kavereita sillä usein treenataan yhdessä! Sara, Jonna, Monna ja moni muu. Kun sali jäi pois oli yht’äkkiä yhteisiä aikoja paljon vähemmän ja omat ajatukset siirtyi lapsentuloon, siinä missä muiden elämä jatkoi pyörimistä treenin, fitnessin ja liikkuvan elämäntavan parissa. Oli jumppaa kimpassa, suppailua tai vaikkapa illanistujaisia. Moni oli sellaista johon ei soveltunut möhömahan kanssa ja se eristi muista.

Huonona esimerkkinä on varmasti tämä ilta, kun päädyin treenaamaan yksin mutta sitä se ei ollut. Sain oikeasti ystäviltä paljon kannustusta ja tiedän että kun aikataulussa on enemmän kuin vartti varoitusaikaa niin pääsen myös heidän kanssaan salille. Koko salillakäymisellä on treenin lisäksi ihan huikean sosiaalinen merkitys omalla kohdallani ja sen huomaa vasta kun se on poissa. Paljon naurua, hyvää mieltä ja onnistumisia! Ne illat kun ulkona sataa ja sitä katsoo salin lämmöstä ikkunasta. Kun on töissä ja treenaa putkeen kolmen asiakkaan kanssa ja jokainen heistä on sulle tärkeä. Saa annettu palan itsestään ja motivoitua muita. Ja sen päälle ne omat treenit joissa hauis pullistuu, bongaa uuden suonen tai kyykky joka tuntuu kevyeltä entisillä ennätyspainoilla. Ne hetket on kultaisia!

IMG_20131230_220851 IMG_20130725_152919 IMG_20130724_233300 PhotoGrid_1380566964960 IMG_20130930_204300 IMG_20130930_205512 IMG_20130531_220005 IMG_20130523_194715 IMG_20130825_234745 IMG_20130825_233231 IMG_20130822_174606 IMG_20130822_175202 IMG_20130822_175405 IMG_20130730_221031 IMG_20130724_090927 IMG_20130724_124753

Pahoittelen vanhoja kuvien spämmäystä mutta muistelot veivät mennessään! Siitä tulikin mieleen, että Too big to be me:llä on historiaa jo 2v ja 8 kuukauden ajalta. Se on viimeistä puolta vuotta lukuunottamatta painottunut hyvin vahvasti liikuntaan ja mielestäni koko ajalta hyvinvointiin. Olette varmasti jo jostain blogista bonganneet, että tulevana syksynä palkitaan ensimmäistä kertaa ansioituneimmat treeni- ja hyvinvointiblogit Sport & Wellness Blog Awardseilla. Kategorioita on siis kaksi: liikunta ja hyvinvointi.

SWBA_Tunnus_KT_APN

Jos siis koet että olet löytänyt täältä innostusta urheiluun tai kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin niin myös mun blogille voi käydä antamassa äänensä tuosta linkistä 🙂 Toki muitakin voi äänestää kuten vaikkapa jotain yllämainituista ystävistäni! =)

Voittajat julkistetaan I Love Me -messujen näytöslavalla lauantaina 18.10.2014. Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan 3 kpl Silja Linen Tukholman-risteilyjä. Palkinnot arvotaan 1.10.2014.

Voidaan hyvin! Ja tästä se taas lähtee! 🙂 Oon niin fiiliksissä! Kohta saa taas jumppaa niin et pala pumppaa! Ihan parasta!

IMG_20130705_225603

20140816_194839

31 vastausta aiheeseen “Salin tunnelma ja tuoksu”

Kivaa kun oot päässy salille! Oon aina miettiny että aika helmeä jos tuonn salille saa viedä lapsia. Tuommoinen pieni nyt menee kopassaan mutta oon nähny kuvia että isommatkin on mukana?
Meidän salilla on lapset kielletty kaikkialla muaalla kuin lapsiparkissa. (Kiitos kuitenkin siitä..)

Äänestin sua molemmissa kategorioissa kilpailussa! Toivottavasti voitat!

Ei mulla oo yleensä isompia mukana ellei nyt oo ollut joku et piipahdan vaan. Ei meidänkään salille saa tuoda lapsia 🙁 Mutta laskin et pientä kantokoppalaista ei heitetä pois kun se ei voi ”juoksennella” siellä ja menin hiljaiseen aikaan…

Kiitos Juliet!

Jatkan vielä tähän (aivan ohi aiheesta) että jos joskus on ajankohtaista niin mulla olis ehdotus postauksesta:

Miten käsittelet ja kestät kritiikkiä? Olen huomannut että sulla on rautainen itsetunto ja sinua ei pienet kritiikit heilauta. Onko näin todella? Miten jaksat olla aina niin rehellinen ja iloinen myös huonoine puolinesi ja kertoa niistä koko maailmalle kun internet on täynnä ****päitä.

Tämä aihe minua kiinnostaa ja uskon että on yksi syy miksi blogisi on suosittu. Olet avoin ja rehellinen etkä jää vatvomaan kenenkään sanomisia ja itsetuntosi ei ole kiinni muiden mielipiteistä. Tämmöinen kuva ainakin tänne puolelle välittyy!

Hahah, todella hyvä postausaihe! Sellainen netin ”kuuma peruna” jopa 😉 Laitan ehdottomasti korvan taakse. Lyhyesti voin kyllä todeta että kyllä oot oikeilla jäljillä. En provosoidu herkästi enkä jää vatvomaan. Tosin Porvoon porukka on jättänyt mun blogin aika hyvin onneksi huomioimatta 😀

Ihana postaus ja ihania kuvia ♡ Mullakin kostuu silmät kun muistelin kuvien kautta meidän mukavia kimppatreenejä, ”synnyttäneiden äitien” salijuttuja ja litimärkiä treenilegginssejä 🙂 kikakika 😉 Jutut on ihan parhaat, kun juttujen jakajana on hyvä ystävä jonka huumorintaju hipoo samalla viivalla kun oma 🙂 Ensiviikolla yhteisjumppaa ja märkiä salimammoja? 😉 Oox messissä? 😉

Mä luen tätä selvästi liian myöhään illalla kun kikattelen jo märille salimammoille ja treenileggingseille, apuaaa!!! :DDD Mutta siis joo 😉 Ehdottomasti ens viikolla tuun käymään siellä! 🙂 Sovitaan yhteinen aika <3

Tiedätkö aloin itkeä kun luin tän postauksen 😀 Varmaan joku pahemman luokan PMS meneillään 😉 Mutta fiilikset tuntu täällä asti 😉 Se on yks tosi ihania juttuja kun treenaamista kaipaa ja sitten kun sitä pääsee toteuttaan ja tulee se tää on mun juttu -fiilis <3

Tuo mielikuva sateisesta illasta ja salin lämpimästä valosta <3 <3 <3 Lauantai-ilta on mitä paras treeniaika ja UPEETA että voit noin hyvin ja olet innoissasi treenaamisesta taas. Kaikelle on aikansa ja joskus on hyvä olla hetki poissa, että voi tulla tyytyväisenä takaisin. Olen monesti itse myös salilla fiilistellyt ajatusta pienestä nyytistä nukkumassa kaukalossa juoksumaton vieressä – ehkä joskus tulevaisuudessa….

Hihhii, ihania kuvia! Se on aivan mahtava fiilis kun pitkän ajan jälkeen pääsee nuuhkimaan salin tuoksuja, kuulee tutut äänet ja näkee tutut kasvot 🙂 Me voitais mimmin kans ottaa ens viikolla dösä alle ja tulla katsomaan sitä pientä miestä ja hehkuvaa mammaa nyt kun ootte jo vähän kotiutuneet!

Mutta mitkä on noi sun pinkit treenipöksyt!?

Laitetaan viestiä kuules, tulkaa ilman muuta!! 🙂 Ja sit mekin voitais piipahtaa EB:llä tässä syksyllä yhdessä taas, vai mitä? Ikävä jo sua ja sinne!

Kiitos muru, maailman ihanin Monna! Laita viestiä milloin sulla on joku aukko 🙂 Oon pääasiassa kotona =)

Äänestetty molemmissa kategorioissa 🙂 Tästä on tullu kyllä mun lempiblogi!

Tuo on kyllä niin hyvä juttu, että saat viedä lapsetkin salille. *Kateellinen* Täälläkin kaikki salit kieltää lasten mukanaolon, lapsiparkkeja löytyy harvasta salista ja niilläkin aika kehnoilla aikatauluilla. Tämä lienee tätä periferiassa asumisen kurjuutta… 🙂 Oot kyllä ansainnut voiton blogillasi molemmissa kategorioissa.

Apua, kyllä mäkin luin kun saavuin paikalle, että meidän salin seinällä luki ”Sali ei ole lasten leikkipaikka” ja oli joku raksi päällä 🙁 Meilläkään ei oo lapsiparkkia ja ei tuota kolmeviikkoista ees halua jättää. Jospa kaukaloita ei lasketa? 😀 Kun ne ei juokse 🙂

Mä tuun niin hyvälle tuulelle noista sun muisteloista! Sä pääset sinne vielä, ja niin pääsen varmasti minäkin.

Juuri tänään miehelle tuli valitettua miten ikävä mulle on salille, spinningiin, joogaan = energiseen, sosiaaliseen ja iloiseen osaan mun elämässä, jota mulla on kamala ikävä ja se ottaa henkiselle hyvinvoinnille tosi paljon. Peilikuva masentaa ja olo on kipeä. Tammikuun alku on kovin kaukana.

Ihana miten sinä otat tuota ”omaa” aikaa. Itse koen/koin aika ajoin syyllisyyttä treeneistäni, vaikka totuus on, että niiden ansiosta olen virkeämpi ja jaksavampi äiti. Minä tarvitsen treeniä, se on minulle tärkeää. On hienoa huomata, että vaikka omassa lapsuudessani oma äitini ei ottanut sitä omaa aikaa, tänä päivänä se ei ole huutava vääryys enää. Tosin en usko, että hän sitä täysin ymmärtää, olen nimittäin jo nyt saanut kuulla miten en saa aloittaa laihdutusta/treenaamista ”liian pian” vauvan synnyttyä. Argh.

Oih että, ne omat treenit tuo kyllä arkeen vaan niin paljon enemmän energiaa. Nyt kun on masistellut kotona ja mussuttanut niin huomaa eron! Joten ehdottomasti oon sitä mieltä et pieni uhraus treenitunti kun sillä saa hyvinvoivan äidin jonka kunto kestää 🙂

Voimia sinne vielä <3

Oot mulle nyt jos koskaan aivan älyttömän hyvä motivaattori kun olet samassa tilanteessa kuin minä, tosin minun vauvani täyttää kohta jo 3kk ja kipeästi pitäisi päästä tästä ylipainosta eroon! Samoissa mitoissa ollaan täällä 😉 Helpottavaa ja huojentavaa nähdä sun vanhoista kuvista että tuohon kuntoon voin minäkin päästä! 🙂

Todella kiva ja sun tapaan ihanan rehellinen postaus.
Ja ihan jokaista kuvaa katsoaessa tuli jokaisen kohdalla mieleen yksi asia: Sä olet todella kaunis. <3

No nyt mulla ei ole enää yhtään hyvää tekosyytä olla menemättä salille ;0)
GOANNAGO!

Ei vitsi Anna! Oon lukenut sun blogia melkein alusta asti, ja sun ansiosta sain alun perin inspiraation myös omaan urakkaan! Kiitos ihan parhaasta blogista ja motivaatiosta. Tää postaus sai melkein kyyneleen silmään, kun välitty niin aidot onnen fiilikset! ja onnea vauvasta 🙂

(http://annatuulenkuljettaa.blogspot.fi/)

Tosi kiva saada kommenttia et joku on pysynyt kelkassa alkumetreiltä saakka 🙂 Ja ihanaa jos oon voinut inspiroida sua omaan urakkaan! Jee!!

Kommentit on suljettu.