Kategoriat
Matkustus

Elämysreissu Euroopan korkeimmalle tulivuorelle, Etnalle

Tiedekasvatusta lapsille loman ohella

Luonnontieteilijänä minua kiehtoo monet luonnon ihmeet ja mullistukset. Olen aina ollut kiinnostunut esimerkiksi tulivuorista ja 12-vuotiaana perheeni kanssa tekemä reissu Italian Vesuviukselle ja Pompejin kaupunkiin on edelleen tuoreessa muistissa. Vesuvius on kuitenkin vain 1281 metriä korkea ja tällä reissulla meidän kohteena ollut Etna oli syystäkin jännittävämpi. Etna on Euroopan korkein aktiivinen tulivuori ja nousee 3350 metriin. Se on oikeastaan ihan valtava tulivuorten joukko ja vuori on hyvin aktiivinen ja se on purkautumistilassa lähes koko ajan. Merkittäviä purkauksia on ollut 1669, 1928, 1949, 1971, 1979, 1991, 2000, 2001–2002 ja 2017. Vuorta tarkkaillaan kaiken aikaa ja turistit saivat mennä vain tiettyihin paikkoihin vuorella mutta silti ylhäällä ollessa kyllä jännitti hiukan.

Ylös 3000 metriin

Toisin kun Vesuviuksella, jonne bussilla pääsi 200 metriin saakka huipusta, Etnalla matka ylös asti jakautui useampaan kulkuneuvoon ja ihan edullisimmillaan retki olisi ollut, jos olisi jäänyt 1900 metriin Sapienzalle. Se on Etnalla korkein kohta jonne pääsi autolla ja meidän tapauksessa retkiryhmän bussikyydillä. Matkatakseen vielä ylemmäs, tuli hankkia Funivia dell’Etnan lippu, johon kuului vuoristohissi 2500 metriin ja siitä vielä jeeppikyyti ylös. Hissimatkaan ja jeeppikyytiin meni aikaa jonotuksineen melkein tunnin verran ja maasto oli ihan mahdottoman vaikeaa joten patikoimalla ylös ei olisi päivässä ehtinyt ainakaan lasten kanssa. Jeeppikuljetuksia meni non-stoppina 2900 metriin ja sen jälkeen ylös kuljettiin oppaiden kanssa käveltiin reiluun 3000 metriin ja siellä kierrettiin tulivuoren huipun reunan ympäri. Vuoristossa on tosiaan monta huippua ja näille kaikista korkeimmille huipuille pari sataa metriä ylemmäs oli pääsy kielletty ja käsittääkseni sinne voi mennä vain erityisoppaiden kanssa. Meille riitti mainiosti tuo 3km korkeus. Ylhäällä tuuli ja ilma oli noin 10 asteista, mikä on suuri ero alhaalla olleeseen 30 asteen lämpöön ilman tuulta. Olimme kirjaimellisesti pilvien sisällä tuolla ylhäällä! Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin tuossa vuoren alareunassa vähän vasemmalla, miten vuori savuaa.

Lämmin maaperä tuntui käsin

Kun olimme ihailleet maisemia ja ottaneet perhepotretit ylhäällä, mies lähti istuskelemaan pienimmän kanssa ja odottamaan meitä kun kiersin isojen kanssa tuota kapeaa vuoren harjannetta ja tutkimme paikkoja. Maaperä oli niin lämmin, että kaivaessa hieman kuoppaa ja koskettaessa tulivuorta, pystyi sen lämmön tuntemaan käsin. Tämä oli lasten mielestä todella jännittävää ja tulivuorista on nyt keskusteltu paljon. Pienen tutkimusreissun jälkeen lähdimme koko porukka siirtymään takaisin alas. 2500 metrissä oli vessat, kahvila ja kauppa ja siitä hypättiin jälleen vuoristohissin kyytiin, joka toi meidät Sapienzalle.

Lounastauko ennen kotimatkaa

Sapienzan vuoristokylässä oli paljon matkamuistomyymälöitä, joissa myytiin mm. laavakivestä tehtyjä koruja. Me ostettiin samantyyppinen pieni kivikokoelma, minkä sain itse pikkytyttönä Vesuviukselta sekä tietysti magneetti jääkaapin oveen. Me ostetaan usein reissuista jääkaappimagneetti muistoksi ja niitä onkin kertynyt jo aikamoinen kokoelma. Ylhäälläkäynnin jälkeen meillä jäi aikaa lounaalle ja siitä matka jatkui vielä ihanan Costan perheen tilan kautta kotiin, mutta siitä joku toinen postaus lisää.

Uusia kokemuksia rikkaampana kotiin

Etnan reissu oli mun omasta mielestäni ihan mielettömän mahtava ja olin todella innoissani siitä. Ennen reissua en melkein nukkunut edellisenä yönä, kun mietin onko sinne ylös turvallista mennä lasten kanssa ja minkälaisia nuo hissit ja jeepit ovat. Kaikki sujui kuitenkin todella hyvin, jeepeissä oli turvavyöt, hisseissä oli ovi kiinni koko matkan ja ylös oli aivan turvallista matkata myös lasten kanssa. Meidän isommat ovat jo sen ikäisiä, että heille jää reissusta pysyviä muistoja ja heidän mielestä myös tuo reissu oli mahtava. Me ollaan juteltu tulivuorista, luonnosta ja luonnonmullistuksista nyt monta merkittävää keskustelua tuon jälkeen ja se on ehkä juuri se, mikä matkailussa on parasta. Retkeily avartaa maailmaa ja sen jälkeen on reppu täynnä uusia kokemuksia. Onneksi mentiin, sillä tämä oli meidän matkan kohokohta!