Kategoriat
Matkustus Perhe & suhteet

Päivä Tukholmassa: Junibacken ja Vasa-museo

Tammikuinen perjantai Tukholmassa

Tuossa laivareissulla me otettiin laivabussikuljetus ja tällä kertaa suunnattiin Djurgårdenin saarelle. Viimeksi käytiin keskustassa niin ajateltiin, että nyt olisi kiva mennä Junibackeniin ja katsomaan Vasa-laivaa. Ensimmäisenä oli vuorossa Junibacken ja tällä kertaa ruuhkaa ei ollut paljon, niin käynti oli oikein mukava. Rakastan Junibackenin satujunaa ja se oli taas ihana elämys. Myös lapset tykkäävät kaikki tuosta paikasta ja menevät edelleen ikähaarukkaan, jotka löytävät tekemistä tuolta. Yleensä kahvitellaan jossain muualla mutta nyt juotiin kahvitkin Junibackenin kahvilassa, joka on oikeastaan todella suloisesti sisustettu.

Vasa-museossa kannattaa myös käydä

Leikkien jälkeen mentiin katsomaan Vasa-laivaa sillä edellinen kerta jäi vähän kesken kun taloon tuli palohälytys ja jouduimme poistumaan sieltä. Nyt oli parempi onni matkassa ja ehdimme myös katsoa Vasa-laivasta kertovan lasten lyhytelokuvan ja kierrellä museossa muuten. Laiva on todella vaikuttavan näköinen ja museosta on tehty kiva kohde lapsiperheille. Maalattu pienmalli, joka on tehty koossa 1:10 on mielenkiintoista katseltavaa kun siihen on laitettu purjeet sekä värit, jotka alkuperäisessä laivassa on saattanut olla sen seilatessa vuonna 1628. Vinkkivitonen tänne on myös se, että paikka on lapsille ilmainen ja sen vuoksi aivan eri hintaluokkaa kuin naapurissa sijaiseva Junibacken eli tänne kannattaa suunnata jos on budjettimatkalla.

Takaisin Serenadelle ja Bon Vivantin buffettiin

Näiden jälkeen oli aika suunnata kohti omaa laivaa ja Helsinkiä. Kävimme vielä kylpylässä ja lasten iltadiskossa samana päivänä ja seuraavana aamuna pääsimme jälleen Bon Vivantin aamiaiselle. Aamupala oli uudistunut hieman, sillä myös Bon Vivantiin oli tullut buffetpöytä. Enää pöytiin ei tuotu leipäkoria ja leikkeleitä vaan ne haettiin itse. Ymmärrän, että hävikin puolesta tämä on hyvä juttu sillä monesti leikkelelautasilta jäi varmaan hävikkiä enemmän mutta toisaalta nyt pöytiin tarjoiltu aamiainen oli muisto vain sillä kylmät juomat, leivät, hillot puurojen päälle ym. piti hakea buffetista erikseen itse. Minusta muutos teki tästä liian samanlaisen kuin Tavolatan erikoisaamiaisesta ja pidin siitä, että entisessä mallissa aikaa jäi rauhassa perheen kanssa aamupalasta nauttimiseen. Nyt tunnelma oli kiireinen ja ruuhkainen, sillä tilat ovat kuitenkin todella ahtaat. Listalta sai kuitenkin tilata entiseen malliin munakkaat ja letut ym. mikä on tietysti erilainen ja kiva juttu. Ei tuo aamiainen siis missään nimessä huono ole mutta kolmelle aamiaista hakiessa sitä huomaa, miten paljon helpompi entinen malli oli. Tästä huolimatta Bon Vivantin aamupala on minusta laivan paras ja se on koko matkan kohokohtia, aivan ihanan loungen lisäksi jossa taas syötiin useat välipalat. Koko reissu oli todella onnistunut ja nyt kun aallokkoa ei ollut niin jälkikeinuntaa ei tullut. Mahtava pienreissu siis!

Nyt paahtamaan gradukurssille, mukavaa viikkoa!

Kategoriat
Lifestyle Matkustus

Mielessä ensi kesän suunnitelmat

Talven keskellä voi unelmoida mökkeilystä

Viime viikko meni nopeasti kun oli paljon kaikenlaista ohjelmaa ja lasten harrastukset lähtivät pyörimään täydellä teholla. Kuskasin iltaisin ja viikonloppuna mutta tuntuu mukavalta kun harrastukset rytmittävät arkea. Tämä on kuitenkin juuri sitä lapsiperheen perusarkea, joka ei ahdista vaan on mielekästä puuhaa ja sitä missä haluankin elämässäni olla. Miehen töiden puolesta katse kääntyy myös jo kesään ja tässä vaiheessa pitää tehdä jonkinlaisia suunnitelmia siitä, milloin hän pitää lomansa ja miten se asettuu muihin menoihin. Koululaisillahan on automaattisesti tulossa pitkä kesäloma ja jotain ohjelmaa sinne halutaan miettiä. Tänä vuonna meillä on ”loppukesä” tuosta meidän suvun yhteisestä mökistä ja se sopii oikein hyvin. Vuorotellaan meidän perheen ja serkkujen kesken juhannus+alkukesä/loppukesä-vuoroja ja viime kesänä meillä oli tuo juhannus ja siitä jatkuen alkukesän puoli. Molemmissa on puolensa ja tuohon loppukesän vuoroon asettuu lämpimämmät uimavedet ja vadelmakausi. Sain juuri tuon mökkikauden kalenteriin ja se on tosiaan meille ihana kesäpaikka kun meiltä on sinne vain reilu tunnin ajomatka.

Pärnu, Tukholma, Visby vai Kööpenhamina?

Yksi vaihtoehto ensi kesän lomalle on ihan perinteinen laivareissu, joita ollaan tehty useita. Vauvan vuoksi ei varmaan lähdetä kovin kauas ja muutenkin suunnitelmia tehdään sinne kun hän on vähän keväästä kasvanut. Mietittiin käydäänkö esimerkiksi Pärnussa uudelleen (käytiin 2015) kun Tallinnaan pääsee niin kätevästi tästä Helsingistä. Myös jo viime vuonna kuumottanut Visbyn erikoisristeily Silja Europalla olisi ihana ja ne menevät aika mukavasti loppukesästä jolloin vauvakin on jo isompi. Tai sitten lennot Kööpenhaminaan ja paluu esimerkiksi Billundista on yksi vaihtoehto. Tässä ajatus on siis olla Kööpenhaminassa muutama päivä ja sitten mennä jatkamaan lomaa Legolandiin ja palata Suomeen sieltä. Lennotkin olisi Finnairilla nyt tarjouksessa ja kustantaisivat koko perheeltä 526€ (6 henkilöä) ja jos menisi HEL-CPH niin ne olisivat 406€. Tuo kahden yön risteilykin maksaa enemmän! Lisäksi luin jostain, että vammaiskortilla Legolandissa saa sellaisen lipun/rannekkeen jolla ei tarvitse jonottaa ja se olisi kyllä huippu juttu. Onko joku käynyt erityislasten kanssa ja kokeillut?

Oletteko te jo tehneet ensi kesän suunnitelmia? Jos näin niin kertokaa mitä on mielessä?

Ja onko joku käynyt lasten kanssa Legolandissa?! 

Kategoriat
Matkustus

Elämysreissu Euroopan korkeimmalle tulivuorelle, Etnalle

Tiedekasvatusta lapsille loman ohella

Luonnontieteilijänä minua kiehtoo monet luonnon ihmeet ja mullistukset. Olen aina ollut kiinnostunut esimerkiksi tulivuorista ja 12-vuotiaana perheeni kanssa tekemä reissu Italian Vesuviukselle ja Pompejin kaupunkiin on edelleen tuoreessa muistissa. Vesuvius on kuitenkin vain 1281 metriä korkea ja tällä reissulla meidän kohteena ollut Etna oli syystäkin jännittävämpi. Etna on Euroopan korkein aktiivinen tulivuori ja nousee 3350 metriin. Se on oikeastaan ihan valtava tulivuorten joukko ja vuori on hyvin aktiivinen ja se on purkautumistilassa lähes koko ajan. Merkittäviä purkauksia on ollut 1669, 1928, 1949, 1971, 1979, 1991, 2000, 2001–2002 ja 2017. Vuorta tarkkaillaan kaiken aikaa ja turistit saivat mennä vain tiettyihin paikkoihin vuorella mutta silti ylhäällä ollessa kyllä jännitti hiukan.

Ylös 3000 metriin

Toisin kun Vesuviuksella, jonne bussilla pääsi 200 metriin saakka huipusta, Etnalla matka ylös asti jakautui useampaan kulkuneuvoon ja ihan edullisimmillaan retki olisi ollut, jos olisi jäänyt 1900 metriin Sapienzalle. Se on Etnalla korkein kohta jonne pääsi autolla ja meidän tapauksessa retkiryhmän bussikyydillä. Matkatakseen vielä ylemmäs, tuli hankkia Funivia dell’Etnan lippu, johon kuului vuoristohissi 2500 metriin ja siitä vielä jeeppikyyti ylös. Hissimatkaan ja jeeppikyytiin meni aikaa jonotuksineen melkein tunnin verran ja maasto oli ihan mahdottoman vaikeaa joten patikoimalla ylös ei olisi päivässä ehtinyt ainakaan lasten kanssa. Jeeppikuljetuksia meni non-stoppina 2900 metriin ja sen jälkeen ylös kuljettiin oppaiden kanssa käveltiin reiluun 3000 metriin ja siellä kierrettiin tulivuoren huipun reunan ympäri. Vuoristossa on tosiaan monta huippua ja näille kaikista korkeimmille huipuille pari sataa metriä ylemmäs oli pääsy kielletty ja käsittääkseni sinne voi mennä vain erityisoppaiden kanssa. Meille riitti mainiosti tuo 3km korkeus. Ylhäällä tuuli ja ilma oli noin 10 asteista, mikä on suuri ero alhaalla olleeseen 30 asteen lämpöön ilman tuulta. Olimme kirjaimellisesti pilvien sisällä tuolla ylhäällä! Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin tuossa vuoren alareunassa vähän vasemmalla, miten vuori savuaa.

Lämmin maaperä tuntui käsin

Kun olimme ihailleet maisemia ja ottaneet perhepotretit ylhäällä, mies lähti istuskelemaan pienimmän kanssa ja odottamaan meitä kun kiersin isojen kanssa tuota kapeaa vuoren harjannetta ja tutkimme paikkoja. Maaperä oli niin lämmin, että kaivaessa hieman kuoppaa ja koskettaessa tulivuorta, pystyi sen lämmön tuntemaan käsin. Tämä oli lasten mielestä todella jännittävää ja tulivuorista on nyt keskusteltu paljon. Pienen tutkimusreissun jälkeen lähdimme koko porukka siirtymään takaisin alas. 2500 metrissä oli vessat, kahvila ja kauppa ja siitä hypättiin jälleen vuoristohissin kyytiin, joka toi meidät Sapienzalle.

Lounastauko ennen kotimatkaa

Sapienzan vuoristokylässä oli paljon matkamuistomyymälöitä, joissa myytiin mm. laavakivestä tehtyjä koruja. Me ostettiin samantyyppinen pieni kivikokoelma, minkä sain itse pikkytyttönä Vesuviukselta sekä tietysti magneetti jääkaapin oveen. Me ostetaan usein reissuista jääkaappimagneetti muistoksi ja niitä onkin kertynyt jo aikamoinen kokoelma. Ylhäälläkäynnin jälkeen meillä jäi aikaa lounaalle ja siitä matka jatkui vielä ihanan Costan perheen tilan kautta kotiin, mutta siitä joku toinen postaus lisää.

Uusia kokemuksia rikkaampana kotiin

Etnan reissu oli mun omasta mielestäni ihan mielettömän mahtava ja olin todella innoissani siitä. Ennen reissua en melkein nukkunut edellisenä yönä, kun mietin onko sinne ylös turvallista mennä lasten kanssa ja minkälaisia nuo hissit ja jeepit ovat. Kaikki sujui kuitenkin todella hyvin, jeepeissä oli turvavyöt, hisseissä oli ovi kiinni koko matkan ja ylös oli aivan turvallista matkata myös lasten kanssa. Meidän isommat ovat jo sen ikäisiä, että heille jää reissusta pysyviä muistoja ja heidän mielestä myös tuo reissu oli mahtava. Me ollaan juteltu tulivuorista, luonnosta ja luonnonmullistuksista nyt monta merkittävää keskustelua tuon jälkeen ja se on ehkä juuri se, mikä matkailussa on parasta. Retkeily avartaa maailmaa ja sen jälkeen on reppu täynnä uusia kokemuksia. Onneksi mentiin, sillä tämä oli meidän matkan kohokohta!