Kaupallinen yhteistyö: Novelle
”Elämää kannattaa nauttia ahnain kulauksin, eikä jättää muuten vain kulumaan. Joka päivä näyttää vähän erilaiselta, kun siihen oikein asennoituu. Juuri tästä asenteesta on kyse Novellen Elämän Janoon -haasteessa. Se vie monenlaisiin paikkoihin ja yllättää uudenlaisilla sisällöillä – kuten vaikkapa tällä.”
Novellen Elämän Janoon -haaste on tullut viimeiseen osaan minun blogissani. Olen ehtinyt kokeilla miltä elämä tuntui lapsettoman cityhipsterin housuissa Lauttasaaressa, kertonut avioliiton haasteellisesta treffielämästä ja oppinut, että heittäytyminen kannattaa vaikka se tuntuu aluksi vaikealta. Nyt viimeisessä osassa lupasin avata mikä on arkeni suurin Elämän Janoon -haaste: se on opintojen loppuun suorittaminen perhe-elämän ohella.
Viime syksynä melko nopeasti kypsynyt päätös lähteä yliopiston penkille takaisin on kannattanut. Olin epävarma onnistuisiko opintojen aloittaminen vielä nyt kun pienin on kotona mutta kaikki sujunut paremmin kuin kuvittelin. Toki opiskelua ei voi verrata aikaan ennen lapsia, mutta toisaalta sen minkä häviän ajassa mitä voin laittaa opiskeluun, sen voitan kokemuksella ja kypsyydellä mitä vuodet ovat suoneet.
Lasten syyslomaviikko ei tietystikään osunut yksiin yliopiston väliviikon kanssa, päinvastoin silloin pidettiin viimeisiä tärkeitä luentoja joista en halunnut jäädä paitsi. En millään saanut hoidettua hoitajaa yhtenä aamuna, joten mulla oli kaikki kolme muksua mukana odottamassa kun äiti kävi luennolla. Eväiden kera he istuivat aulapöydässä ja vanhin vahti pienintä kun piirretyt pyöri. En joutunut kuin kerran käydä katsomassa oliko kaikki kunnossa kun he kurkkivat luentosalin ovesta.
En missään nimessä tarkoita tällä ottaa mitään supermutsin viittaa harteilleni, vaan yllätyin ehkä itsekin mihin kaikkeen sitä kykenee kun on tahtoa. Olen vuosien aikana kadottanut sitä itseluottamusta joka mulla joskus oli. Epäilin olisiko musta ikinä suorittamaan roikkuvia opintoja loppuun ja jos olisi niin milloin ja miten.
Ensimmäisen askeleen jälkeen tulevaisuus tuntuu tulleen valovuoden lähemmäs. Ehkä se ei olekaan niin vaikeaa jos asiasta ei tee itselleen ongelmaa? Keskustelut opinto-ohjaajan kanssa ja konkreettinen suunnitelma ovat tehneet haaveesta helpomman toteuttaa. Ensimmäisen jakson jälkeen olen käynyt kolmessa tentissä ja saanut roppakaupalla opintopisteitä! Akateeminen tulevaisuus voi sittenkin olla minun vaikka olen itä-helsinkiläinen lähiömutsi, nuorena lapset saanut perheen musta lammas. Tuo rooli oli ehkä sittenkin vain minun omassa päässäni, sen punaisen paholaisen sanoja joka haluaa ampua unelmia alas.
Nyt tiedän että hätätapauksessa voin ottaa lapset jopa mukaan ja Unicafesta saadaan pikkurahalla ruokaa koko perheelle. Tiedän myös sen, että tämäkin riittää ja olen hyvä juuri näin mutta jos kerran unelmoin jostain niin olisi tyhmää valehdella itselleni etten sitä oikeasti halua, vain sen vuoksi että pelkään epäonnistumista.
Tuntuu hassulta selittää esikoiselle, että äitikin lähtee kouluun mutta kun katson yliopistolla ympärilleni, en ole mikään ikäloppu vaikka sitä joskus luulen. Opettajien silmissä olen todennäköisesti nuori tyttönen ja työvuosia mulla ehtii olla edessä vaikka kuinka, vaikka valmistuisin kolmivitosena. Kova tahti saa siihenkin olla, sillä reilun viikon kuluttua mittariin tulee 33 vuotta.
Mun tulevaisuus voi pitää sisällään myös jotain ihan muuta, mutta nyt koen että mulla on määränpää tuolla jossain. Olen onnellinen jo tästä syksystä ja siitä miltä tuntuu taas oppia, arvostaa itseään muutakin kuin äitinä.
Voisiko sitä oikeasti olla akateeminen äiti, älykäs nainen ja vielä hyvä vaimo?
Kerropa sinä oma mielipiteesi! Onko se suomalaisen sananlaskun mukaan, että joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa? Ollaanko me saatu äidinmaidossa huono itsetunto ja epäonnnistumisen pelko vai tarkoittaako sananlasku vain sitä, että tavoitteista kannattaa luoda realistisia? Ehkä pieni positiivinen unelmointi ei hallaa tee, ainakaan jos siitä ei suomalaiseen tapaan kerro kenellekään. Paitsi jos pitää blogia 🙂
Ja käykää ihmeessä lukemassa millaisiin tilanteisiin haaste on vienyt muita bloggaajia. Huimia tarinoita, hauskuutta ja itsensä ylittämistä. Ne löytyvät koottuna Elämän Janoon haastesivulla. Varsinkin Isyyspakkauksen Tommin laulu on ihan mahtava. Miten taitavaa!
