Me piipahdettiin tänään lasten kanssa Ateneumin joulu -tapahtumassa. Bongasin sen facebookista joku aika sitten ja ajattelin, että se vaikuttaa mukavalta ilmaistapahtumalta jonka voisi vilkaista. Käydään aika harvoin keskustassa mutta nyt näin joulun lähentyessä pidän kyllä keskustan joulutunnelmasta sekä sen annista joulutorien muodossa.
Neulahuovutettiin isompien kanssa kuusenkoristeet ja tästä lapset pitivät todella paljon. Eliel teki kuusen ja Linnea sydämen. Oltaisi viihdytty pidempäänkin mutta ei viitsitty tehdä useampaa kun Amos oli rattaissa. Hänkin kyllä viihtyi katsellessaan kattoa kohti, jossa riippui paidoista tehty installaatio. Pääportaissa esiintyneen kuoron esitys oli upea ja kuunneltiin sitäkin hetki.
Joulutorilta ostettiin heijastimet lapsille ja meikäläiselle vihreää jouluteetä jossa maistuu appelsiini. Sen jälkeen pyörähdettiin Stockmannilla ja Artekin uudessa myymälässä sekä juotiin mehut ja kahvit muffinien kera Espresso Housessa. Heitettiin kolikot joululauluja laulavien lasten hattuun ja talsittiin autoa kohti. Oikein mukava lauantai!
Ateneumin joulu on auki vielä huomenna sunnuntaina kello 16 saakka. Oletteko te jo laskeutuneet pikku hiljaa joulun tunnelmaan?
Meillä oli ihana ja vähän erilainen jouluaatto kuin yleensä. Perinteet olivat kaikki samoja, mutta koskaan aiemmin ei olla vietetty joulua tällä porukalla mökillä täällä Kesälahdella niin sen vuoksi. Tein aamulla riisipuuron ja kolmelta mentiin Kesälahden kirkkoon jouluhartaukseen. Se oli kaunis kirkko ja toimituksen kruunasi se, että koko porukka siirtyi lopussa ulos roihujen valaisemaan kirkkopihaan laulamaan yhdessä Maa on niin kaunis. Tämän jälkeen laitettiin mökillä ruoat pöytään, syötiin ihana jouluateria johon kuului hyvin perinteisiä suomalaisia jouluruokia ja mm. todella herkullista venäläistä Salat Olivier salaattia, joka on samantyyppistä kuin meidän italiansalaatti. Tätä anoppi tekee aina jouluksi ja uudeksi vuodeksi.
vasemmalla takana Salat Olivier
muikunmädit <3
Aterian jälkeen perille löysi joulupukki! Valitettavasti kälyn mies oli juuri ulkona sytyttämässä roihuja ja missasi koko shown. No, pukki kuitenkin kävi ja toi meille ihania lahjoja! Omat pakettini olivat kaikki aivan ihania ja pukki oli selkeästi kuullut toiveeni sporttisista lahjoista. Olin ilmeisesti ollut superkiltti sillä sain niin paljon enemmän kuin toivoin eli mm. FitLinen terveyspaketin, 8kg kahvakuulan, Niken ja Puman hupparin, pipon&hanskat ja kihartimen, hajuveden sekä pienen korurasian jossa oli kultaiset sydänkorvakorut pienillä timanteilla. Miten se pukki tiesi, että tarvitsin mm. nappikorviksia?
Lahjojen aukaisun jälkeen leikittiin kaikella mahdollisella mitä paketeista löytyi ja sitten keitettiin kakkujen kaveriksi kahvit. Ilta jatkui myöhään yöhön sillä ollaan valvottu mökillä pitkään ja herätty myöhään 😉
Tänään ollaan ulkoiltu ja leikitty sisällä, syöty taas hyvää ruokaa. Aloitin aamun mun lahjaksi saamilla Fitlinen vitskuilla ja mietin josko täältä löytyis tilaa heilutella tuota kahvakuulaa. Tuhdin kakkupalan päälle voisinkin lukea Jutan voimakirjaa, joka oli mun itseni ostama lahja minulle 😀
Kaikesta yltäkylläisyydestä huolimatta joulussa mulle tärkeintä on sen sanoma ja rakkaimmat ihmiset, etenkin tuon oman siipan kainaloon on ollut hyvä kääriytyä <3 Pappi puhui eilen mm. siitä, että tärkeintä ei ole muistellessa tätä vuotta, miettiä mitä olisi voinut tehdä paremmin, mistä olisi voinut suoriutua hienommin tai arvuutella miten olisi kokonaisuudessaan saanut vuodesta tyylipuhtaan kympin kaikilla elämän aloilla. Se oli mulle hyvä muistutus, sillä täälläkin pohdin ehkä turhan usein niitä seikkoja joissa toivon suoriutuvani paremmin, vaikka en lainkaan pidä itseäni suorituskeskeisenä ihmisenä. Jos olisin sellainen niin olisinhan jo varmasti valmistunut aika päiviä sitten ja painelisin menemään tuolla six-packin kanssa. Silti jokainen meistä varmasti sortuu itsensä arvosteluun, ainakin joskus.
Blogissa on tekstieni aloitteesta puhuttanut mun henkinen ja fyysinen hyvinvointi. On aina ihanaa saada tsemppiä, vinkkejä ja vertaistukea, mutta en väitä etteikö joskus, ihan vaan joskus meikäläisen analysointi ole vähän uuvuttavaa 😀 En koe että olisin kovin erilainen kuin moni muukaan nainen, tai että painisin aivan hirmuisen vaikeiden haasteiden kanssa. Joo-o, toki voisin ja haluaisin olla paremmassa kunnossa mutta että mun kannattaisi lopettaa blogi ja kirjoittaa näistä mietteistä vain päiväkirjaa niin pääsisin kunnon kuntoon, on mun korvaan paljon vaadittu. Oonko mä niin lost case? 😉
Toivotaan siis, että lempeydellä, armollisuudella ja itsensä kunnioittamisella olisi mun kehoon ensi vuonna positiivinen vaikutus 🙂 En halua enää murehtia miksi en tehnyt asioita toisin vaan katsoa eteenpäin ja oppia menneestä. Olen ennenkin lastensaannin jälkeen paininut painopulmien kanssa ja ajan kanssa on paino palautunut normaalilukemiin, aikaisemmin kyllä kuin nyt. Uskon silti että se on taas edessä. Tietysti siihen saa vähän jumpatakin mutta näin pienen mökkilevon jälkeen, koen että olen siihen valmis. Mikähän siinäkin on, että kunnonparannusprojektiin tarvitsee kokea joku aallonpohja ja viimeinen piste, että sieltä pääsee ylös? Jos ei fyysisesti niin henkisesti joku mitta siis täyttyy. Oon varmaan jossain siellä vaihein, sillä nyt tuo kuntoilu vararenkaan pienentämiseksi alkaa houkutella 😀 Ei muitten vuoksi vaan mun, koska itse haluan.
Sporttisia pyhiä sinne! Kommentoikaahan ja kertokaa saitteko mieleisiä lahjoja? 🙂
Sain eilen illalla tehtyä kaikki viimeiset velvollisuudet tälle vuodelle. Niin kuin sanoin muutama viikko takaperin, niin joulukuuhun kertyi paljon koulutehtäviä ja kaikenlaisia muitakin töitä. Sain maksettua alvit, laitettua vuoden viimeisen laskun menemään ja palautettua viimeiset tehtävät moodleen (vielä kolme tuntia ennen palautusikkunan sulkeutumista). Kieltämättä meni kyllä taas kaikki viimetinkaan, varsinkin nuo koulutehtävät on sellainen mitä en vaan pysty tekemään hyvissä ajoin. Paras tulos tulee paineen alla juuri ennen deadlinea 😉 Mäkin piirsin täällä vielä eilen tussien kanssa isolle posterille pienten sokereiden kemiallisia kuvia Fischerin ja Haworthin projektioina ja sain vietyä sen koululle, ennen kuin opettaja lähti joululomalle. Toki viimeisenä mahdollisena päivänä, voi mua!
Se niistä kouluhommista kuitenkin, sillä ne on nyt tehty ja ansaittu joululoma voi alkaa. Kotona esillä on nyt enemmän jouluasetelmia, kuten ensimmäisessä kuvassa Elielin jo vuosia sitten askartelema ihana punainen joulupukki ja mun itsetekemiä kukka-asetelmia. Katsoin että Plantagenissa oli kaikenlaiset valmiit asetelmat noin kolme-neljäkymppiä ja siitä ylöspäin niin ostin sitten jäkälää, hyasintteja ja tulppaaneja ja tein omiin ruukkuihin kotona asetelmat. Kaikki kukat yhteensä sain kahdellakymmenellä eurolla, yksi hyasinttiasetelma näköjään puuttuu kuvista. Suosittelen tekemään tällaisia itse jos haluaa päästä edullisemmin ja saada kukilla joulutunnelmaa kotiin. Tarvitset vain ruukkuja, jäkälää/sammalta, tulppaaneja, hyasintteja ja vähän mielikuvitusta.
Kuvissa näkyy myös meidän kauan odotettu suurempi ruokapöytä. Nyt alakerta tuntuu täydelliseltä kun pöytään mahtuu istumaan vieraitakin. Pöytä on mun äitini löytämä vanha Artekin H92 pöytä, joka oli pahoin turmeltunut. Se on nyt täydessä pituudessaan, mutta pöytää voi lyhentää useampaan eri mittaan sillä siinä on kaksi jatkopalaa. Yksi jatkopaloista on kokonaan puusepällä teetetty uusi pala, sillä alkuperäinen oli palanut. Pöytä on 1950-luvulta joten tuo 60 vuotta vanha tammi on patinoitunut läpeensä, sillä se on hionnankin jälkeen uutta palaa paljon tummempi. Uusi pala saa siis tulla perässä, aivan kuten tuolitkin 🙂 Mua tuo sävyero ei haittaa, se vain kertoo että pöytä on antiikkia. Myös tuolinjalat olivat rispautuneet parinkymmenen sentin matkalta, niin että ne piti viiluttaa uudelleen. Vanhat metalliosat saivat uuden maalin ja koko pöytä lakattiin hionnan jälkeen kolmeen kertaan. Todella taitavaa työtä teki tämä puuseppä ja olen kertakaikkisen ihastunut meidän pöytään.
Domus-tuoleista yksi on eteisessä ja yksi yläkerrassa ja kun joskus päästään lastentuoleista eroon voi ne vaihtaa tuohon. Ruokaryhmän alla oleva matto näyttää nyt hassun pieneltä kun pöytä on edellistä suurempi 😀
ikkunasta näkyy uusin naapuriin noussut talo! Heillä tuli kuukausi sitten elementit ja nyt on katto valmis. Sisätöitä tekevät parhaillaan.
Arvaattekos mitä tapahtui sille meidän vanhalle ruokapöydälle? Se vietiin yläkertaan koululaisen työpöydäksi ja nyt ihmetyttää miten me ollaan ikinä mahduttu siihen syömään? 😀 Yhdistin pöytään yhden Ikean malm-laatikoston meidän vanhempien huoneesta ja kas, koko huoneen ilme muuttui. Pöytä sopii todella hyvin Elielin huoneeseen! Ja tuli vähän tuollainen Muurame-look-a-like tuosta tuunauksesta. Valkoinen pöytä siis on myöskin Ikean ja se on kulkeutunut veljeltäni meille.
Kas tässä!Madridista vuosia sitten ostamani karttapallo pääsi esille kun siihen löytyi vihdoin uusi oikeankokoinen lamppu.
Lapset ovat iloisia, sillä tänään saatiin kaksi lasten serkkua yökylään ja huomenna vietetään meillä neljättä adventtia siskoni ja hänen perheensä kanssa. Teen lohta, laatikoita ja fetasalaattia. Maanantaina koko heidän perhe muuttaa Amerikkaan ja tulee kyllä iso ikävä. Ihana tietysti että ovat rohkeita maailmanmatkaajia mutta nyt on sitten jo kaksi sisarusta perheineen muuttanut maailmalle.
Joulusiivouksen yhteydessä sain purettua viimeisetkin muuttolaatikot ja ne ovat vihdoin ulkona. Vihreitä laatikoita ei varmaan ole enää vähään aikaan blogikuvissa näkynyt sillä olen piilotellut niitä onnistuneesti, mutta tunnustan että kolme laatikkoa ajelehti täällä vielä tähän saakka. Eihän siinä mennyt kuin kymmenen kuukautta, että viimeinenkin tuli purettua! Nyt me laskeudutaan joulurauhaan ja toivotan sitä samaa lukijoille. Ihanaa joulun aikaa kaikille <3
