Ensimmäinen kolmannes pian takana
En tiedä missä menee tarkalleen kolmanneksen raja mutta nyt 13.raskausviikolla millä itsekin olen, ollaan perinteisesti siinä rajapyykillä, kun moni huokaisee helpotuksesta. Raskauden ensimmäinen kolmannes on aina hyvin stressaavaa aikaa, ainakin minulle sillä olen kärsinyt monta alkuraskauden keskenmenoa. Nyt tuntuu hyvältä kun olen päässyt näille viikoille ja ultrassa on todettu, että kaikki on hyvin. Se antaa uskoa siihen, että raskaus etenisi loppuun saakka. Oikeastaan nuo ensimmäiset 12 viikkoa on olleet minulle sellaista aikaa, että en melkein edes uskonut raskautta tai ainakaan luottanut sen etenemiseen. Pelko on istunut peikkona olkapäällä päivittäin ja siksi en oikein tästä ensimmäisestä kolmanneksesta piittaa lainkaan. Olen muissakin raskauksissa kukoistanut keskiraskauden ja loppuvaiheessa toki toivonut vain, että aika menisi nopeasti ja saisi sen vauvan syliin.
Kaksosraskauden riski tai mahdollisuus?
Meille kävi tässä raskaudessa niin, että ihan ensimmäisessä varhaisultrassa saatiin hämmentäviä uutisia. Raskaus oli alkanut kaksosraskautena ja ultrassa näkyi ihan selvästi kaksi sikiöpussia ja ruskuaispussit niiden sisällä. Toinen sikiöpussi oli suuri ja siellä oli ihan viikkoja vastaava vauvan alku reippaan sydämen sykkeen kanssa. Toinen pussi oli rutkasti pienempi, vain kolmanneksen kokoinen ja sen reunat olivat epätarkkarajaiset. Sisällä näkyi ihan hirmuisen pieni alkio ja sydämen syke mutta viikoissa kokoero suurempaan oli noin 2 viikkoa, mikä ei kätilön mukaan ollut normaalia. Hän kertoikin, että tämä toinen tulee katoamaan seuraavaan ultraan mennessä ja ”kuivuu” pois kohdun limakalvoihin. Potentiaalinen kaksosraskaus ja epävarma tilanne jätti kuitenkin miettimään viikoiksi. Miksi se toinen oli niin pieni ja eikö sekin voisi selviytyä?
Epävarmuus painoi mieltä
Mun vatsa on kasvanut nopeasti ja pahoinvointi on ollut pahinta verrattuna aiempiin raskauksiin. Luonnollinen syy siihen oli varmaan se, että koosta huolimatta mun keho tuotti raskaushormoneja kaksosraskauden verran ja aamuisin olo on ollut kamala. Kun kerroin uutiset täällä blogissa, niin sen jälkeen mietin, että mitä jos raskaus onkin mennyt kokonaan kesken esimerkiksi sen vuoksi, mikä tilanne oli varhaisltrassa. Jos vaikka se toinenkaan ei selviäisi? Viikon odotus np-ultraan tuntui liian pitkältä, joten varasin ajan samalle kätilölle ja kävin hänen luona uudelleen nyt kuukautta myöhemmin. Huoli oli kuitenkin turha ja kaikki oli hyvin. Asiassa oli käynyt juuri niin kuin hän arveli, eli kohdussa oli yksi reipas vauva ja toisesta ei ollut tietoakaan. Mitään jälkiä koko alkiosta ja toisesta sikiöpussista ei ollut. Se oli vain kadonnut! Kuulin, että on hyvin tavallista että varhaisultrassa on kaksi tai kolmekin alkua mutta niitä ei vain tiedettäisi jos ei kävisi niin varhaisilla viikoilla lääkärissä. Ne alut ovat sitten kuihtuneet pois np-ultraan mennessä ja raskaus etenee yhden sikiön raskautena loppuun saakka.
Kenelle kaksoset?
Tuo kuukauden odottelu siitä, että montako vauvaa nyt on tulossa tuntui aika pitkältä. Mun äiti on saanut epäidenttiset kaksoset ja näistä kaksosista toinen eli siskoni sai myöskin epäidenttiset kaksoset eli meillä kulkee suvussa taipumus kaksosiin. Selasin myös netistä tietoa kenelle tulee kaksoset ja löysin tilaston:
Kuka saa kaksoset?
Identtisten kaksosten saamiseen ei ole löydetty mainittavia tilastollisia yhteyksiä. Mutta on hieman keskimääräistä todennäköisempää, että synnytät epäidenttiset kaksoset, jos:
- olet yli 35-vuotias
- olet synnyttänyt jo ainakin kolme lasta
- olet vartaloltasi kookas
- jos suvussasi jo on (epäidenttisiä) kaksosia
- myös hedelmöityshoidot lisäävät epäidenttisten kaksosten todennäköisyyttä.
Näistä omalle kohdalleni päti kaikki neljä ensimmäistä eli kaikki muut paitsi se, että emme ole olleet hedelmöityshoidoissa. Tuntui todella jännittävältä, jos meillekin olisi tulossa kaksoset. Kuinka jaksaisin raskauden ja sitten vauvojen kanssa? Neljännen lapsen piti olla viimeinen lapsemme ja nyt tulisikin neljäs ja viides! Mieskin pyyhki hikikarpaloita otsalta.
Sopeutuminen yksösraskauteen
Nyt eilisen ultran jälkeen kun saatiin varma tieto tilanteesta, alkoi sopeutuminen varmaan yksösraskauteen. En tiedä miksi mielessä oli pieni harmitus vaikka toivottiinkin vain yhtä lasta mutta jossain määrin siitä tuli pieni suru, että siellä oli toinenkin alku joka ei kantanut pidemmälle. Tieto sai siis vähän surulliseksi, koska periaatteessa se oli sen sisaruksen varhainen keskenmeno. Näin kuitenkin itsekin, että ensimmäisessä ultrassa kuvaruutu läpätti ja siellä oli sydän sykkimässä vaikka alkio oli pieni. Olen kuitenkin todella onnellinen, että yksi kaveri näytti isolta ja vahvalta <3 Kiitollisuus on siis mielessä tästä taistelijasta, joka on kasvanut jo hurjasti.
Kuvissa viikonlopun menoa launtailta Eastonin 1-vuotiskemuista, jossa olimme perheen kanssa vaikka ei ihan liity tekstin aiheeseen.
Miten siellä, onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta?
