Paukkupakkaset ja pieni kerros lunta saapuivat vihdoin etelään. Kylmä tuntuu luissa ja ytimissä niin, että ollaan lämmitetty takkaa tuomaan lämmön hehkua taloon. On ihana tulla ulkoa sisälle lämpimään taloon ja laittaa sauna päälle menojen jälkeen. Me eletään ensimmäistä kunnon talvea uudessa kodissa, olihan helmikuu jo lopuillaan kun muutettiin vajaa vuosi takaperin. Uusi koti on tuntunut uskomattomalta unelmalta edelleen vielä päivittäin vaikka tiettyihin asioihin onkin jo tottunut. Silti eilenkin salitreeneistä kotiin ajaessa mietin miten mahtavaa on, että meillä on oma talo. Se fiilis on niin uskomaton ja välillä käy mielessä, mitä jos kaikki olisi toisin. Onhan meidän onnemme ollut yhden arpalipukkeen varassa, kun onnetar suosi ja saatiin tämä tontti.
Kaikki alueen tontit ovat luovutettu helsinkiläisille lapsiperheille ja ollaankin jo rakennusaikana tutustuttu yhtäaikaa rakentaviin naapureihin ja saatu monista ystäviä. Uutta vuotta vietettiin tuossa tummanharmaassa talossa, jossa asuu mukava perhe jolla on samanikäisiä lapsia kuin meillä. Oli niin helppoa hilpaista naapuriin juhliin ja tulla kotiin aivan hetkessä. Uskon että meille kasvaa tähän mukava pieni yhteisö jossa lapset löytävät hyvin kavereita. Viime vuonna moni vielä rakensi ja tänä vuonna muutkin pääsevät puutarhan kimppuun. Pihalla vaihdetaan ajatuksia millaisia pensaita ja puita kannattaisi laittaa jne.
Elo itäisessä Helsingissä ei ole siis lainkaan hullumpaa ja ajattelin samalla jakaa kuvia talosta ja naapurustosta talvimaisemissa.
Hain yhtenä päivänä rautakaupasta jotain aika pitkän tauon jälkeen ja jo sisälle astuminen sai mut haukkomaan happea. Joku pieni ahdistus oli varmaan tuo tunnetila, sillä rakentamisesta ei ole vielä kulunut juurikaan aikaa. Olen kaipaillut jotain uutta projektia ja koin rakentamisen kokonaisuudessaan kuitenkin mielekkääksi kokemukseksi, joten itsekin yllätyin tuota tunnetta. Mistä ne ahdistavat fiilikset oikein kumpusivat? Mietin tätä ja näin jälkikäteen ymmärrän paremmin mikä rakentamisessa oli kaikista stressaavinta. Toki yksi tekijä on se, että jatkuvasti piti tehdä valintoja ja niitä tosiaan riitti. Valinnat eivät ole vain minkäkokoinen ja -mallinen talo, vaan minkälaista gyprocia, millaiset listat ja mitkä valaisinkytkimet laitetaan. Sisustusvalinnat olivat suhteessa pieni osuus kaikesta mikä ei edes näy tai millä ei ole niin suurta roolia. Näitä kaikkia valintoja ohjasi toiveen ja halun lisäksi raha, mistä päästäänkin pääasiaan. Suurin stressi rakentamisessa on ehdottomasti raha -mihin sitä laitetaan ja mihin se riittää.
Me kuitenkin onnistuttiin saamaan projekti valmiiksi ja itse raha-asioista vähemmän stressaavana luin noita ajatuksia etenkin miehen kasvoilta. Meillä oli sellainen työjako, että minä hoidan laskut ja budjetin ja mies on rakentamassa joten hän ehkä turhaan stressasi minun tonttia. Mulla oli suunnitelma mitä menee mihinkin, mutta mies kauhisteli aina kun ostettiin ja tuli laskuja 😀 Tämä tietysti vaikutti meidän keskinäiseen suhteeseen kun illalla viimeisenä nukkumaanmennessä mielessä on kauhukuvat siitä, että projekti jää kesken ja rahat loppuu ennen aikojaan.
Loppujen lopuksi me selvittiin aivan suunnitelmien ja aikataulun mukaan ja palkintona tästä on maailman ihanin mun äidin meille piirtämä talo.
Jos joku empii rakentamista niin mun vinkki on, että laskee budjetin jonkun ammattilaisen kanssa moneen kertaan ja jättää vielä pelivaran päälle pelivaraa. Yksi vaihtoehto on, että ei höngi aikataulun kanssa mutta me koettiin, että mielummin nopeasti kuin pitkään rakennellen. Oman talon rakentaminen on samalla antoisaa kun vaativaa mutta lopputulos on kaiken stressin väärti. Jotenkin itse olin saanut pelottelua aiheesta ihan hirmuisesti, niin nyt näin onnellisena sanon teille: Rakentakaa, rakentakaa! Kyllä rakentaminen kannattaa 🙂
