Säiden perusteella ei uskoisi, että jouluun on reilu viisi viikkoa aikaa! Se on tullut kuin varkain sillä ainakin Helsingissä on ollut todella leutoa. Oikeastaan koko joulun läheisyys valkeni mulle vasta kun kävin tällä viikolla Itiksessä ja koko kauppakeskus oli täysissä joulukoristeissa.
Stockan jouluosasto oli täynnä kimallusta ja esillä oli jouluisia asetelmia. Tänä vuonna koristeissa näkyi myös kauniita luonnonmateriaaleista tehtyjä kuusenkoristeita. Näitä voisi hankkia tai tehdä vaikka itse jos osaisi!
Ruokakaupasta ostin kotiin ensimmäiset glögit ja pari jouluaiheista kotilehteä, sillä tänä vuonna päästään laittamaan joulua tänne ensimmäistä kertaa. Mulla on aina suureellisia suunnitelmia tehdä ja askarrella kaikkea vaikka en oo mikään kätevä käsityöihminen. Haaveilla kuitenkin saa ja ainakin keittiön puolella osaan tehdä jotain. Etuovelle nostin hetki sitten pari lyhtyä ja heitin kanervia ruukkuihin. Kesällä ostettu rosmariinikin vielä talvehtii ulkona, mutta se tosin kaipaa isompaa ruukkua. Kiireessä siirsin sen tuohon kun Monna oli tulossa kylään.
Vielä ei ole hoppu mutta onhan sitä mukava pikku hiljaa alkaa laittamaan kotia talvisempaan asuun. Tuossa isänpäiväkakun taustalla näkyy takapihan kanerva- ja hopealankaruukkujen asetelmia. Ihanan talvisia nekin <3
Oletteko te jouluihmisiä ja miten se näkyy teidän kodissa?
Sisustuspostaukset ei oo mun blogissa luetuimpia vaikka itse tykkään aiheesta aika ajoin kirjoittaa. Niille on kuitenkin faninsa, joten mielelläni jaan omia haaveita ja hankintoja täällä kun jotain uutta olen miettimässä. Yksi juttu mitä olen metsästänyt tässä pidemmän aikaa on uudet ruokapöydän tuolit. Tori.fi on päivittynyt ahkeraan ja olen käynyt kaupassa istumassa monenlaisia yksilöitä. Yksi ainoa kriteeri mahdollisille uusille tuoleille on kuitenkin ollut mielessä. Tällä kertaa en haluaisi ostaa plagiaatteja, vaan aidot designtuolit. Vanhoja seiska-tuolin kopioita mulla ei tule ikävä.
Koko ruokaryhmän vaihtaminen on lähtöisin siitä, että tämä meille apuun tullut ruokapöytä ei ole tullut jäädäkseen. Se on aavistuksen liian pieni, eikä siinä ole jatkomahdollisuutta isompia kestejä varten. Olin onnekas kun sain sen veljeltäni ilmaiseksi, joten hienoon saumaan se tuli sillä me myytiin edellisen kodin pyöreä ruokapöytä nettikirpparilla.
Tätä tähän kotiin tulevaa jatkettavaa ruokapöytää ei oltu etsitty aktiivisesti, kun äitini oli sattumalta sellaisen löytänyt meille käytettynä. Kyseessä on Artekin H92-pöytä tammisena, mikä on ihana löytö sillä sitä ei enää valmisteta tammesta ja se sopii taas meidän tammiparkettiin parhaiten. Nyt pöytä on entisöitävänä ja saamme sen todennäköisesti vielä ennen joulua. Meille tuleva pöytä on tehty 50-luvulla 🙂
H92 pöytä saarniviiluisena Artekin myymälässäVasemmalla näkyvässä tuolissa on tammirunko, joten se on meidän pöydän sävy.Vanhan pöydän holkit ovat mustat, jalat ovat vähän apilan muotoiset.
Olin jo jonkun aikaa haaveillut ainakin päätypaikoille mustia Domus-tuoleja, sillä meidän pöydän jalkaholkit ovat mustat. Mietin kovasti, että tuleeko mustaa kuitenkin liikaa jos kaikki tuolit ovat mustia. Toisaalta mulla on varmaan joku vaihe kun olen tykästynyt kaikkeen mustaan sisustuksessa valkoisen sijaan. Aallon tuolimallit 66 tai 69 kävivät mielessä mutta niitäkin epäröin. Tammisia ei ole markkinoilla, vaan ainoastaan koivuisia tai maalattuja. Mitkä kävisi parhaiten ruokapöytään?
Katseeni kääntyi loppujen lopuksi aina vain Ilmari Tapiovaaran 1946 suunnittelemiin Domus-tuoleihin ja siihen että niitä voisi olla kaikki pöydän tuolit eikä ainoastaan päissä. Tuolin käsinojat ovat pienet joten pöytään onnistuu sujahtamaan vetämättä tuolia kovin pitkälle taakse mutta ne antavat kuitenkin kyynärpäille hyvän tuen. Muotoiltu istuin on todella miellyttävä takapuolen alla ja aina myymälässä niihin istuessa muut tuolit tuntuivat pieniltä tai heppoisilta. H92 pöydän paksu levypinta myös tuntui kaipaavan kunnon kokoisia tuoleja, joten en ihmetellyt kun pöydän pariksi olikin nostettu Domuksia erilaisilla verhoiluilla ja sävyillä. Kahdeksan tuolia mahtuisi pöytään hyvin.
Tuoliasia ratkesi sitten tänään yllättävällä tavalla. Huomasin muutama päivä sitten Artekin sivuilta, että 80 vuotta täyttävän Artekin juhlavuoden kunniaksi Domuksesta oli tehty sadan kappaleen erikoiserä tuoleja tammirungolla, joiden koivuistuin ja -selkä on maalattu mustaksi. Hintakin oli tavallista edullisempi, joten suuntasin myymälään katsomaan tuolia. Kokotammisen tuolin hinta on nimittäin maalattuakin vielä reilusti tyyriimpi. Ehkä tammi-musta oli juuri se kompromissi mitä kaipasin?
Perille päästyäni selvisi, että koko erä oli jo mennyt mutta niitä olisi tulossa lisää vielä 20 kappaletta. Takahuoneesta löytyi yksi hieman kulumaa saanut yritysmyynnin mallikappale joka oli menossa Artek-Aittaan mutta hyökkäsin väliin. Ostin tuolin samantien mukaan ja nyt viimeisestä erästä on tulossa meille vielä tarvittavat tuolit lisää. Ne valmistuvat kahden viikon sisään.
Pitkä tarina tuoleista mutta vielä pidempi oli selitys minkä kerroin miehelle. Siinäpä sitä riitti illaksi perusteltavaa. Siippani vastauksesta jäi tosin uupumaan ”Kiitos kulta, mahtavaa työtä ja mikä loistava löytö. Olitpa oikeaan aikaan paikalla ja tinkaisitkin vielä! Hieno juttu.”
Ihan näin ei keskustelu mennyt mutta minkäs mahtaa 😀 Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, vai mitenkä se nyt menikään?
Mitä tykkäätte tuolista ja mitä olette mieltä aiheesta: hyvä ja halpa kopio vai aito oikea ja alkuperäinen?
Meillä on ollut lapset kipeänä tällä ja edellisellä viikolla. Lapset ovat joutuneet olemaan sisällä ja se on tietysti vähän tylsää. Toisaalta kipeät lapset eivät jaksa hulinoida yhtä paljon kuin tavallisesti niin hekin ovat keskittyneet lepäämiseen. Ulkona on satanut vettä ja me ollaan puuhasteltu mm. kesästä muistuttavia hauskoja hahmoja Adlibrikseltä tilatuista piipunrasseista eli askartelupunoksista.
Suurempaan askarteluun lapset eivät ole nyt intoutuneet mutta edellisestä postauksesta voi lukea millaisia koruja askarreltiin hetki sitten. Helmistä tullaan tekemään varmasti vielä lisää koruja Linnean prinsessaleikkeihin. Iltasadut sen sijaan ovat kelvanneet toipilaille ja niitä ollaan luettu useampi ilta Grimmin satuaarteita kirjasta.
Rakastan itse klassikoita ja sopivia satukirjoja ovat etenkin sellaiset joissa on hieman kuvia mukana ja tekstiä maltillisesti. Viiton aina tekstin mukana jos luen Elielille tai kaikille yhdessä. Monesti saan kohtalaisen viittomataitoni kanssa keksiä viittomia jos sanat eivät ole tuttuja, mutta se ei haittaa. Välillä katson jälkikäteen papunetistä, että miten se oikeasti menisi 😉 Viittominen tuo myös ihanalla tavalla tekstin henkiin, vähän kuin äänenpaino normaalikuuloisille.
Sain järjestää blogilukijoille arvonnan jossa on palkintona 60 euron lahjakortti Adlibrikselle ja Hurahdus letittämiseen postaukseen tulikin melkein 150 kommenttia! Arvonta-aika on nyt päättynyt ja…
Onnellinen voittaja on: mellu! Suuret onnittelut! Laitan sinulle sähköpostia 🙂 Kiitos kaikille osallistujille ja kiitos ihanista kommenteista liittyen meidän hiushommiin <3
Te joilla on lapsia, luetteko paljon lapsille? Myönnän että meikäläinen voisi lukea enemmänkin. Mammakin aina sanoo, lue lapsille paljon! Siinäpä sitä tsempattavaa silläkin alalla. Ruuhkavuodet, oivoi 🙂
