Onpas viikonalku ollut haipakkaa! Niin hauskaa ja erilaista, eikä lainkaan niin haikeaa kuin pelkäsin. Kerroinkin että kävimme viime viikolla harjoittelemassa päiväkodissa ja tällä viikolla Amos aloitti päivähoidon ihanassa 1-2-vuotiaiden ryhmässä. Yliopiston kevätlukukausi alkoi maanantaina ja oli erikoinen fiilis, kun olin lähettänyt esikoisen kouluun ja vienyt kaksi pienempää päiväkotiin. Kävelin kotiin, keitin kahvit, siivosin samalla keittiön ja ehdin vielä letittää omat hiukset ennen lähtöä luennoille. Rauhallinen oma hetki iski heti tajuntaan, meidän lapset kasvaa! Toisaalta olen kaivannut aikaa omille asioilleni mutta toisaalta… Mihin aika lasten kanssa oikein katosi? Olen seitsemän vuotta putkeen hoitanut lapsia kotona ja nyt kaikki ovat hetken aikaa päivästä yhtäaikaa hoidossa tai koulussa ainakin osan viikosta. Tämän ajan aion käyttää tehokkaasti! 🙂
Maanantaina mun lukujärjestys oli vielä epäselvä. Olin ilmoittautunut maltillisesti kursseille ja ajattelin että mulla ei ole opinnoissani kiire mihinkään, mikä on ihan totta. Kuitenkin tyypilliseen tapaani innostun kaikesta aivan valtavalla tarmolla kun niikseen käy ja nyt kaksi päivää myöhemmin kalenterini tursuaa kursseja. Löysin ehkä vähän liiankin tehokkaasti hyppytunneille täytettä ja kevät näyttää oliko tämä viisas valinta. Perjantaina osallistun HOPS-kurssille, jossa pääsen käymään läpi tilannettani myös opettajien kanssa. Hyvän suunnitelman pitäisi toki olla realistinen, joka mulle taivaanrannanmaalarina on joskus hankalaa. Jos tekisin kaiken minkä aloitan, olisin varmasti jo tohtori 😀
Maanantain lettikampaus syntyi viidessä minuutissa ja sen salaisuus on se, että puolet hiuksista (yläosa) letitetään ranskalaiselle letille. Alaosa laitetaan ponnarille ja sen jälkeen letitetään loppuun. Kun alaosa on kieputettu ja kiinnitetty pinnillä rullalle, otetaan yläosan ranskalainen letti ja pyöräytetään rullan ympäri. Tämä vaatii tosiaan ehkä hiemaan pituutta hiuksilta, mutta on hyvin yksinkertainen. Kampaus viimeistellään pinneillä ja lakalla ja suosittelen letin lätyttämistä jos hiuksesi ovat ohuet. Lätyttäminen on sitä kun lettiä vetää sivuille ja levittää näyttämään paksummalta. Se on helppo ja hyvä kikka kaikkiin lettikampauksiin ja itse lätytän lettini myös.
Katselinpas myös tässä yliopiston Intrasta avoinna olevia kesätyö- ja harjoittelupaikkoja. Olisi mukavaa mennä jo oman alan töihin vaikka pakollisen harjoittelun olenkin suorittanut Pauligilla. Tiesittekö, että korkeakouluopiskelijan kuukausipalkka harjoittelupaikassa on 1200€ vaikka kyseessä on normaali täysipäiväinen työ kesäkuukausilta? Hah, enpä minäkään ja täytyy sanoa että motivaatio koki pienen kolauksen näin blogityöhön tottuneena. Tuntuu vaikealta kuvitella, että laittaisin lapset hoitoon ja maksaisin siitä vielä 500 euroa kuussa, että voisin mennä itse töihin tuolla palkalla. Onneksi opintopisteitä alkaa olla sen verran, että jos vielä hetken odotan voin katsella vähän erilaisia avoimia paikkoja. Raha, mikä ihana potku motivaatioon 😉
Hyvää kevätlukukautta muille opiskelijoille!
14 vastausta aiheeseen “Tukka putkella”
Olet saattanut mainitakin, mutta on vaan mennyt ohi: mitä opiskelet pääaineenasi?
Elintarviketieteitä 🙂
Koita ettiä oman alan kesätyö muttei yliopiston kautta. Olen opiskellut yliopistolla ja ollut oman alan kesätöissä, joissa on 2000-2500e/kk.
Tämä on ilman muuta vaihtoehto ja ainakin itse miettisin että itse en muuten tekisikään, varsinkin kun olen harjoittelun jo suorittanut. Valtaosa elintarvialan yrityksistä vaan palkkaa mieluiten juuri tätä kautta hakevia, juurikin noiden palkkakustannusten vuoksi :/
Koskeeko tuo 1200e/kk siis kaikkia korkeakouluopiskelijoita vai sun alaa vai mistä tuon luvun nappasit? 😀 Mietin vain, kun meille on puhuttu että monet harjoittelut ovat palkattomia ja vain JOS itse saa neuvoteltua niin sitten palkallinen. Nyt kun elää 500eurolla kuussa, niin jos harjoittelussa saisi yli puolet enemmän niin siinähän aivan rikastuu!!!
Ei koske kaikkia, tämä oli palkkana valtaosassa oman alani tarjotuista paikoista. Minusta seitsemän euron tuntipalkka on silti aivan mahdottoman vähän, toki enemmän kuin opintotuki 🙂
Niin joillain aloilla ei siitä harjoittelusta saa mitään (kuten meillä teologisessa tiedekunnassa), mutta silti voi joutua asumaan vaikka toiselle paikkakunnalle sen kuukauden ajaksi… :/ Mutta usein harjoittelupaikat (seurakunnat) jeesaa asumisen ym kanssa.
Onko se kuitenkin vain kuukausi vai vielä pidempään? Perheelliselle tuo voi olla kyllä todella haasteellista. Meillä harjoittelu pitää kestää 3-4kk mutta onneksi paikan valintaan voi helposti vaikuttaa ja hakea juuri sieltä mihin haluaa sillä ala on valtava 🙂
Upea kampaus! Postaustoiveena sun hiustenhoitorutiinit. 🙂
Oi, mä oon aina ollut kateellinen niille jotka osaa laittaa omiin hiuksiin noin nättejä lettikampauksia. Ite saan itelle värkättyä just ja just jonkinmoisen normiletin. Ei puhettakaan ees ranskalaisesta. Toiselle osaan kyllä tehdä.. =/
Pakko kysyä, kun on sen verran vieras alue itselle, että millaista työtä elintarviketieteiden maisteri tekee?
Esimerkiksi ja käytännössä siis (varmasti monenlaista, mutta jokin esimerkki) olisi mukava kuulla.
Mietin tätä jo yksi päivä ja nyt muistin kysyä.
Monet ovat asiantuntijatehtävissä Evirassa, Maa- ja metsätalousministeriössä, THL:sss, Tullissa tms. virastossa. Yksityisellä sektorilla kaikilla suurilla elintarvikeyrityksillä on omat asiantuntijansa esimerkiksi laadunvalvonnassa, tuotekehityksessä tai ravitsemuspuolella. Monenlaista siis, mutta kaikki liittyy jotenkin ruokaan 🙂
Maidottomasta dieetistä: Syötkö calsiumtabletteja? Tai oletko ajatellut, kestääkö luut? Mietin sitä itselläni. Olen jättänyt maitotuotteet vähemmälle ja nyt minulla todettiin, etten siedä laktoosia lainkaan. En tiedä, johtuiko se siitä että tottui eroon vai onko se luontaista. Tai että onko se ollut minulla jo kauan tietämättäni.
En itse syö. Luuston kuntoon ja osteoporoosiin vaikuttaa hyvin moni tekijä, joista kalsium on vain yksi ja sitä saa onneks muustakin kuin maitotuotteista. Kannattaa tutkia omia ruokatottumuksia ja laskeskella jos olet epävarma tarvitko kalsiumlisää 🙂