Migreeni vaikuttaa elämänlaatuun
Voi pojat kun en haluaisi valittaa ja marista mutta nyt taas mennään niin syvissä vesissä kroonisen migreenini kanssa. Lomalta paluu oli monella tapaa stressin aihe, sillä arki ja velvollisuudet odottivat kuten meillä kaikilla. Minun kroppani reagoi tähän aina tyypilliselle tavalla eli toispuoleisella päänsäryllä johon liittyy monenlaista liitännäisoireitta ja vaivaa, joka tekee taudista erittäin epämiellyttävän.
Kaunis puhdas koti, kiitos edelleen Freskan ei auta näinäkään päivinä vaikka se helpottaa kummasti siivoustaakkaani. Migreeni tulee juuri silloin kuin sitä ei kaivata ja edessä on joku tärkeä tehtävän tekeminen, tentti tai tiukka aikataulu. Se hiipii aamuyön aikana salakavalasti, niin että aamulla noustessa tiedän päivän kulun jo ensiminuuteista alkaen. Tässä vaiheessa täsmälääke ei enää toimi kun päänsärkyyn herää ja koko päivä ja usein seuraavakin menee harakoille. Joudun pinnistelemään ja sinnittelemään, eivätkä silmäni kestäisi tehdä näyttöpäätetyöskentelyä, joka on tietysti opiskeluni ja työni kulmakivi.
Migreenejä on monenlaisia ja aikuisiällä tilanteeni ei ole mennyt ainakaan parempaan suuntaan. Välillä on pidempiä oireettomia jaksoja mutta tämä yliopiston loppuunsaattaminen on ollut migreenin määrissä huomattavan raskauttava tekijä. Ajatus gradusta huonona päivänä saa olon viimeistään epätoivoiseksi. Toivon todella nyt kivuttomia päiviä enemmän, sillä haluan saattaa tämän elämänvaiheen nyt päätökseen ja siirtyä eteenpäin. Oma migreenini on useimmiten profiilia 2 tai 3. Kuvat ja teksti migreenistä on lainattu migreeni.org sivulta.
Migreenikohtaus
Kaikkia migreenikohtausta aiheuttavia aivotapahtumia ei vielä tunneta. Migreenikohtaus alkaa kuitenkin sähkökemiallisella muutoksella aivorungossa, kun jokin kohtauksen laukaisija, esimerkiksi kirkas valo tai stressi tai ajastingeeni itsessään käynnistää migreenin.
Aivorungon alueelta lähtevä kolmoishermo toimii sekä pään että kasvojen alueen tuntohermona ja verenkierron säätelijänä. Kolmoishermon vaikutus aivokalvojen valtimoiden seinämien pinnalla laukaisee migreenin. Hermopäätteet aktivoituvat ja kipuviestin välittyminen kipua aistiville aivoalueille alkaa. Samalla valtimot saattavat laajentua, joskin tämä on koko tapahtumaa ajatellen sivujuonne. Sykkivä särky on seurausta siitä, että herkistyneet kipupäätteet reagoivat valtimossa kulkevaan pulssiaaltoon.
Jos migreeniin liittyy aura, takaraivon alueella sijaitsevalta näköaivokuorelta lähtee eteenpäin leviävä sähköisen toiminnan aalto. Sen jäljiltä hermosolujen toiminta vaimenee ja verenkierto vähenee joksikin aikaa. Tämä häiriöaallon aktiivinen reuna-alue aiheuttaa ilmiön, jota sanotaan auraksi. Jos aalto ylittää näköaivokuoren, syntyy auran oireeksi näköaistimuksia, esimerkiksi sahalaita. Tuntoaivokuorelta tulee puolestaan pistelyä ja puutumista. Auran oireet muistuttavat niitä toimintoja, joita aallon ylittämä aivokuoren osa hallitsee.
Kohtauksien muoto voi vaihdella. Esimerkiksi stressi aiheuttaa toisenlaisen kohtauksen kuin kuukautiskiertoon liittyvä hormonitason vaihtelu. Migreenikohtauksen jälkeen aivorungon migreenialue palaa normaalitilaan ilman, että sinne tai muualle aivoihin olisi jäänyt mitään pysyviä merkkejä migreenistä.
Migreenikohtauksen alku
Kohtauksen voivat laukaista monenlaiset tekijät. Tavallisimpia ovat stressi, kuukautiskierron eri vaiheet, valot, hajut, sään vaihtelut, nälkä, alkoholi ja erilaiset ruoka-aineet. Kohtaus voidaan jakaa neljään osaan: ennakko-oireisiin, auraan, särkyvaiheeseen ja siihen liittyviin ilmiöihin sekä jälkioireisiin.
Ennakko-oireet
Ennakko-oireita voivat olla mielialan vaihtelut, kognitiiviset muutokset, kuten ajattelun, tarkkaavuuden, sanojen löytämisen ja muistiin palauttamisen vaikeudet sekä makean himo, väsyminen tai haukottelu. Nämä oireet ilmestyvät jopa vuorokautta ennen kivun alkamista. Omat ennakko-oireet on hyvä oppia tunnistamaan ja siten ennakoimaan kohtauksen tuloa ja valmistautumaan oikea-aikaiseen hoitoon.
Aura
Auraa on vain 10–15 %:lla migreeniä sairastavista. Tavallisimpia ovat näköön liittyvät aurat, esimerkiksi sahalaidat, kirkkaat valot, näkökenttäpuutokset tai näköhavaintojen koon vääristymät. Auroja voivat olla myös muun muassa puutumiset, voimattomuuden tunne raajoissa, puhehäiriöt, väsyminen tai jopa toispuoleinen ohimenevä halvaus. Aura ennakoi migreenikipua ja normaalisti se kestää enintään tunnin. Kipu voi alkaa myös auran aikana.
Kipu ja sen liitännäiset
Pään migreenikipu on tavallisesti jyskyttävää, kohtalaista tai kovaa. Migreenikipu voi alkaa myös lihassärkynä niskasta tai suoraan toiselta puolelta päätä. Niskan lihassärky ei ole migreenin aiheuttaja, vaan osa migreenikohtausta.
Särkyvaihe voi kestää neljästä tunnista kolmeen vuorokauteen. Hoitamattomassa tai huonosti hoitoon reagoivassa kohtauksessa migreenikipu jakautuu kahteen vaiheeseen: Alussa kipu on kova ja sitä esiintyy ponnistuksessa, esimerkiksi portaita noustessa. Tämä johtuu kolmoishermon herkistymisestä (perifeerinen sensitaatio). Myöhemmin herkistyvät keskushermoston kipuradat (sentraalinen sensitaatio). Tämän voi tunnistaa niin sanotusta allodyniasta, jossa jollakin alueella, esimerkiksi päänahassa normaali kosketus muuttuu kipuaistimukseksi.
Kipuun liittyy usein autonomisen hermoston eli tahdosta riippumattoman hermoston oireita, kuten pahoinvointia tai oksentamista, suoliston toiminnan lamaantumista, hikoilua, palelua ja verenpaineen ja pulssin muutoksia sekä harvinaisena ilmiönä silmien tai kasvojen punoitusta ja hikoilua tai kivun puoleisen sieraimen tukkoon menemistä. Kohtaus lamaannuttaa normaalin toiminnan, kuten työnteon tai liikunnan.
Migreeniin liittyy yleensä valo-, haju- tai kuuloherkkyys, jolloin tavallinen ärsyke koetaan tavallista voimakkaampana. Valo- ja ääniherkkyys kuuluvatkin migreenin diagnostisiin kriteereihin. Näiden lisäksi voi esiintyä pahoinvointia tai oksentelua, jotka jo yksinään riittävät täyttämään migreenin liitännäisoireiden kriteerit.
Jälkioireet
Kipua seuraa jälkioireiden vaihe. Tavallisia jälkioireita ovat jälleen mielialan vaihtelut, alakuloisuus, ylienergisyys tai väsymys ja kognitiiviset muutokset. Pää voi tuntua aralta ja niska jäykältä. Kokonaisuudessaan migreenikohtaus ennakko-oireiden alusta jälkioireiden loppuun voi kestää 5–6 vuorokautta. Migreenidiagnoosi voidaan antaa, jos aurattomia kohtauksia on ollut viisi tai aurallisia kaksi.
Mutta se tästä pääkopasta, eteenpäin on mentävä näillä mitä jaetaan. Toivoisin vain, että ihmiset ymmärtäisivät, ettei päänsärky ole sama kuin migreeni ja että se ei ole mikään tekosyy jättää jotain tekemättä tai johonkin tulematta. Se on monelle meistä totisinta totta ja todella hankala sairaus, jota ei toivoisi kenellekään. Pahimman säryn vaiheessa se herättää jopa epätoivoisia ajatuksia ajankulusta, sillä jokainen minuutti voi tuntua niin tuskalliselta. Kun migreeni on poissa, elämä tuntuu ihanalta ja voi keskittyä siihen kaikkeen mahtavaan mitä elämä on ilman kipuja, kuitenkin toisaalta takaraivossa kurkkii peikko -koskahan se taas palaa.
