Rasti seinään, meikä koneella! Juu ei kai tästä oo ihan turhaan varoiteltu sillä täytyy myöntää et hiukkasen hapoille on vetänyt tuo taloprojekti tässä viime aikoina. Jokaista lihasta särkee, univelka kerääntyy ja pinna lyhenee päivä päivältä. Aamut ilman kahvia on kamalia sillä haukottelen puoleen päivään saakka ja asioita on hoidettava kuitenkin joka päivä. Näkymä on yleensä hymyn sijaan hyvin väsynyt, jos ei ihan ihmisraunio vielä niin projektin lopussa kenties viimeistään.
Paljon on kuitenkin tapahtunut ihan lyhyessä ajassa. Siitä ei ole montaakaan viikkoa kun vasta kaadettiin puut tontilta mutta nyt näkymä on täysin erilainen. Talopaketti tulee 9 päivän kuluttua ja vielä tekemistä riittää. Sokkelinvalu, harkot ja raudoitukset on oltava valmiit ensi viikon aikana. Nyt on maatyöt kuitenkin tehty ja voi luoja mikä määrä kiviä ja maa-ainesta tontilta lähti. Ainoa huono puoli on, että kaupunki ei ota vastaan tuota maata, vaikka se ei edes ole meidän (vuokratontti). Espoo ja Vantaa taasen eivät ota helsinkiläisten maata joten se täytyy roudata kauemmas (maksaa). Saa siis laittaa viestiä jos joku on täyttömaata vailla 😉
Minkäälaista terveellisen elämän tsemppipostausta ei ole ollut aikaa kirjoittaa. Siihen on toki myös toinen syy eli se että urheilu on ollut se josta oon nipistänyt kun tunnit ei vuorokaudessa riitä. Ainoiksi sporttisessioiksi on viime viikkoina kuulunut ne päivät kun oon mennyt metrolla ja vaunutellen tontille tai käyttänyt koirat lenkillä. Myös blogi on saanut samasta syystä laiminlyöntinsä. En muutenkaan tykkää vääntää väkisin tekstiä eli silloin kuin ei ole hyvä kirjoitusflow. Pelkään myös et raksajutut tulee teillä korvista ulos mutta kun se täyttää tällä hetkellä vauvan lisäksi koko elämän niin on vaikea keskittyä mihinkään muuhun. Tää talo on meidän pitkäaikainen unelma ja kaiken tän väsymyksen keskellä se on silti asia joka tuo iloa elämään. Joka kerta kun ajan käymään työmaalla niin mut valtaa ihan mieletön fiilis <3
Amoksen kanssa menee hienosti ja hän kasvaa hirvittävää vauhtia! <3 Ikää on tänään tasan 10 viikkoa ja hyvin on mennyt! Olen niin kiitollinen hänestä ja kaikista hetkistä kun saan nuuskuttaa pientä sylissä ja uppoutua siihen rakkaudentunteeseen mikä valtaa mielen. Haluan pitää häntä mahdollisimman paljon lähellä ja siitä syystä Amos nukkuu kainalossa. Herra syö tosin aika usein, niin päivällä kuin yöllä niin se on seikka joka vie musta aika paljon mehuja. Kun yritän hoitaa asioita niin huomaan imettäväni ihan joka paikassa, rautakaupassa, parkkiksella ja tontilla autossa. Ihan kaikkialla! Pienen ehdoilla siis mennään. Yöllä on vähän vaikea nukkua sillä ainoa asento joka mulle sallitaan on kyljellään. Joko siis ruokkiessa tai sit niin et mies on kierähtänyt niin lähelle mun selkää. Huomaan että 160cm sänky ei loppujen lopuksi oo kauhean leveä kun imettää monta kertaa yössä. Kun tuo talo valmistuu niin ollaan kyllä aika kypsiä muuttoon. Tsekkasinpa, että asumisväljyys Helsingissä henkilöä kohden on keskimäärin 34,2m2 (lähde). Meillä se on täällä nykyisessä asunnossa 11m2. Uudessa talossa päästään runsaaseen 34,6m2 tilavuuteen! Voin jo aistia sen tilantunnun kun kaikki eivät ole toisistaan jatkuvasti näköetäisyydellä ja lapsilla on omat huoneet. Voitteko kuvitella mitään parempaa?
Tämän hässäkän keskellä ehdin tällä viikolla kuitenkin yhteen omaan blogijuttuun eli kävin viestintätoimisto Akvamariinin showroomilla bloggaajaviikon kunniaksi. Sporttivaatteissa oli todella paljon pitkiä takkeja talveen, hyvin neutraaleissa ja maanläheisissä sävyissä. Ulkoiluvaatteet ihan rinteisiin, laduille ja muuhun liikkumiseen oli värikkäämpiä. Olin onnessani kun sain hetkeksi uppoutua ihan omaan menoon ja kun tervetulokahvikupissa luki enjoy niin olihan siellä mukava ihastella uutuuksia 🙂 Itse tykästyin eniten Merrelin talvitakkiin ja HellyHansenin pehmeisiin nahkasaappaisiin jotka oli sporttiset mutta muodikkaat myös farkkujen kera.
Viilettäessäni asioilla oon kuitenkin yrittänyt tsempata syömisen kanssa. Oon maistanut mm. Fastin proteiini-kookosveden kaikkia makuja ja syönyt miehen kanssa Teboilin lounaalla kanakeittoa. Kotona tehdään viikonloppuna savulohipastaa ja minttusuklaa raakakakkua.
Nyt muihin puuhiin mut loppuun kevennykseksi meikäläinen olohuoneessa istumassa, keittiössä kokkaamassa ja tietysti jääkaapilla! 😉 Ihan on viimeistelyä vaille valmis koti, vai mitä? 🙂
Hyvää viikonloppua kaikille!
14 vastausta aiheeseen “Ihmisraunio”
Aatteleppa tuohon suunnittelun päälle vielä rakentaminen ihan itse, siinä sitä kroppa taipuukin kaikkeen. Oon vanhentunu varmaan 10 vuotta viimeisen 1,5 vuoden aikana, hahhah. Eilen kyllä kohtelias Alkon myyjä kysyi multa paperit! Jes! 😀
Ihana toi Merrellin takki, niiden vaatteet on kyllä jotenkin aina just mun näkösiä! Ja kun Facebookissa olet, suosittelen liittymään Raksakimppa Uusimaa -ryhmään, siellä menee noi ylimäärämaat aina hyvin kaupoiksi! Tässä suora linkki: https://www.facebook.com/groups/180883045287356/ Sieltä saa myös paljon muitakin hyviä vinkkejä ja neuvoja ja vertaistukea. 🙂
Mun mielestä on kiva seurata tätä rakennusprojektia 🙂 Teillä sentään koti valmistuu ”pikavauhtia”, toisin kuin meillä…(täällä useamman vuoden projekti). Ennen ku huomaatkaan nii ootte jo uudessa kodissa 🙂 Ihanaa viikonloppua sinnekki!
Kirjoita ihan mistä vaan, minä tykkään kun kuvaat elämääsi vähän joka kantilta 🙂
Perhepetistä sen verran, että me käännettiin parisänky toisinpäin, jolloin meillä oli 2 m leveyttä sängyssä. Sitten vaan oli jatkopala jalkopäässä, että sai jalat suoraksi. Ei meidän makuuhuoneeseen sitten paljon muuta mahtunutkaan. Mutta ymmärrän hyvin, että jos on pienet tilat tai se jatkopala ei tunnu mukavalta jaloissa, voi tämä olla hankala ratkaisu.
Me ollaan rakennettu kaksi taloa. Ensimmäinen v. 2006 niin että minä jäin asumaan, töihin ja opiskelemaan Helsinkiin, mies muutti raksalle 600km päähän jossa rakensi isänsä kanssa ja kävi töissä ja lapsemme muutti mummolaan jonne tulin aina junalla viikonlopuiksi. Toinen talomme valmistui 2011 ja se rakennettiin itse 7kk:ssa niin että minä olin äippälomalla ja mies kävi töissä ja rakensi. Asuimme puolitoista vuotta (aikaa meni paperisotaan ja kevään odotteluun aluksi) 57 neliön kerrostalo asunnossa kuusi henkilöä ja rakennettiin aamusta iltaan. Selvittiin siitä vaikka syksy oli todella ankeaa ja masentavaa kun talossa oli vain seinät ja hiekkaa lattian paikalla ja ulkona oli kylmä ja satoi ja oli pimeää ja vauva ei enää viihtynyt vaunuissa ja muilla lapsilla ei ollut tekemistä mutta sitten taas helotti kun pääsi sisähommiin kunnolla. Vaikka tuntuu että se on todella rankkaa niin aika kuluu kuitenkin koko ajan eteempäin ja kohta huomaat katsovasi uuden kodin ikkunasta ulos ja miettivän että tuolle kamalalle ”pihalle” pitäisi alkaa tehdä jotain. Hommat ei lopu siihen taloon valitettavasti. Me ollaan asuttu nyt 2v 9kk uudessa kodissa ja vihdoin kaikki on valmista:)
Vilken fin älskling-tröja<3!
Tsemppiä projektiin. Pian on kiva uusi koti teillä! Sama homma meilläkin edessä, elementit tulee 5 viikon päästä.. jaiks! 🙂 http://tammenterhoja1.blogspot.fi/
Meillä on just valmistunut omakotitalo. Rakennettiin mun raskausaika. Esikoinen syntyi kesäkuussa uuteen kotiin just kun päästiin muuttamaan. Hermot siinä ransaamisessa menee, uni on vähissä, malttamattomuus huipussaan mut on se vaan niin hieno palkinto mikä sit lopulta odottaa 🙂 Niin ja voiettä näin naisena otti päähän ne hitaat rakennusvaiheet kun tuntu ettei mitään tapahdu….. (jotain siis mikä jää piiloon kaiken lisäksi ;]) Ootkin varmaan sanonut, mutten muista,… Eli rakennatteko paljon itse ja minkälainen aikataulu noin suunnilleen teillä on?
Mekin ollaan rakennettu talo, tosin meillä se oli viittä vaille valmiilla toimituksella. Sisätyöt tehtiin itse, plus piha, terassi, autotalli yms. Itse talon valmistumiseen muuttovalmiiksi meni 8kk maatöiden aloittamisesta. Kova tahti oli. Vielä sitä miettii, kun tässä ollaan nyt reilu vuosi asuttu, että miten sitä selvisi. Selvii, kun on pakko. Ei se aina helppoaole, mutta lopputuloson upea. Niin ja meillä on nyt lopputarkastusta vaille valmista. Paljon voimia teille rakentamiseen!
Ei liity varsinaisesti tähän postaukseen, mutta kun on pitänyt jo pitkään kommentoida, että sun blogi on nykyään mun lempiblogi. Joten täällä odotetaan aina innolla, kun olet postannut. Tosin ei möksötetä, vaikka et pitkiin aikoihin ehtiskään!
Ei oo liian siloiteltua tyyllin ”meillä on kaikki aina niiiiiiin ihanaa”, jotenkin tosi aidon oloinen blogi vaan 🙂
Niin paljon tsemppiä rakentamiseen, vauva-arkeen ja kaikkeen muuhun, mikä aikaa ja voimia arjessa vie!
Oj, vilken älskling du har där hemma! 🙂
Kirjoita raksailusta, kodin valmistumisesta ja vauvasta, ne on ihania juttuja! On kiva seurata niin kodin valmistumista kuin vauva-arkea, kun se on sitä aitoa ja tavallista elämää eikä mitään kiiltokuvaa. Eikä nyt mitään paineita siellä, että pitäis suorittaa tätä kirjoittamistakin. Kirjoitat silloin kun on aikaa, halua ja asiaa.
<3
tiedän fiiliksen, koin itse raksa-ajan tosi raskaaksi, pahinta taisi olla perheen yhteisen ajan puuttuminen ja tietysti oma aika oli kortilla.salille ei ollut asiaa kolmen lapsen kanssa ja tuntui ettei satunnaisesta käymisestä ollut paljon hyötyä, mut mä löysin niihin aikoihin kahvakuulan ja aloin treenata päivittäin kotona. se piriti kummasti kun kroppaan sai ryhtiä.Ja nuo omat jutut kun pääsee tuulettumaan ne on niitä henkireikiä!
Meidän talo on rakennettu pitkästä tavarasta alusta asti itse (mies on sahuri poika, niin kuinkas muutenkaan..). Oltiin itse asiassa aloitettu seurustelu juuri ennen rakennusprojektia, joten talo oli vähän niinkuin miehen oma juttu. Ei muuten kestänyt kuherrusaika kovinkaan kauan, onneks ei ollut lapsia :D. Mutta oon nyt tullut siihen lopputulokseen että vanha sanonta pitää paikkansa. Siis se, että mikäli parisuhde kestää talon rakentamisen, se kestää mitä vaan. Hurjasti siis tsemppiä ja vertaistukea täältä päin 🙂 !
Meidän talo on rakennettu pitkästä tavarasta alusta asti itse (mies on sahurin poika, niin kuinkas muutenkaan..). Oltiin itse asiassa aloitettu seurustelu juuri ennen rakennusprojektia, joten talo oli vähän niinnkuin miehen oma juttu. Ei muuten kestänyt kuherrusaika kovinkaan kauan, onneks ei ollut lapsia :D. Mutta oon nyt tullut siihen lopputulokseen että vanha sanonta pitää paikkansa. Siis se, että mikäli parisuhde kestää talon rakentamisen, se kestää mitä vaan. Hurjasti siis tsemppiä ja vertaistukea täältä päin 🙂 !
Tiedän tuon tunteen, kun valmis talo tuntuu vielä niin kaukaiselta ajatukselta. Meillä pärähti talopaketti vuosi sitten keväällä tontille, kun kolmas lapsi oli kuukauden ikäinen. Siinäpä se kesä meni raksalla siivotessa ja imettäessä, ja todella tiukkoja aikoja elettiin koko perhe niin henkisesti kuin fyysisesti. Nyt kun ollaan vuosi asuttu, niin aika on kullannut muistoja 🙂 Tekemistä on vieläkin, mutta se kai se onkinparasta ja pahinta omakotitaloasumisessa.
Tsemppiä! Te jaksatte kyllä!