Tammikuuta on mennyt kaksi viikkoa ja mietin mihin oikein olen ryhtymässä. Joululomilla olin niin rentoutunut, että kun kevään kurssien ilmoittautumiset aukesivat niin ilmoittauduin innolla kurssille jos toiselle. Nyt huomaan, että kalenteri on ihan tukossa ja ajatus pitkästä keväästä kauhistuttaa jo valmiiksi. Mitä jos en jaksa puoliakaan? Ja miksi ihmeessä menin ottamaan kursseja niin paljon…
Onneksi seura on hyvää ja olen saanut yliopistolta ihania ystäviä. Tämänkin meemin sain kaimaltani Annalta yksi aamu, joten heitän sen jakoon teillekin 😉 Kotona lapset ovat olleet tällä viikolla flunssaisia ja itsekin olen vähän puolikuntoinen. Toivottavasti menee pian ohi, sillä arjen menot eivät odota sairastelijoita, vaan poissaoloista kertyy rästejä vain isommaksi kasaksi. Smoothiella olen hoitanut myös hammaslääkärissä käynyttä miestä, joka ei voinut aamulla pureskella mitään.
Tässä viime aikoina olen tehnyt myös yhden hengen kvalitatiivista tutkimusta rahkahyllyjen uudistuneista valikoimista, sillä siellä on vaikka mitä. Skyrrin Crème Brülée puuttuu kuvasta mutta testissä on ollut sen lisäksi ProPudit, Ehrmannin pudding sekä Pirkan laktoositon pehmeä maitorahka. En ole kaiketi kovinkaan nirso, sillä tykkään kaikista näistä. Ihan perusrahkaa en ole hirmuisen paljon syönyt viime aikoina, mutta tämä Pirkan on kyllä hyvää. Ei sellaista happaman makuista, eikä lainkaan tönkköä johon jää lusikka pystyyn. Oma suosikki kaikista on ehkä tuo Ehrmann, ProPudin karamelli hyvänä kakkosena.
Lenkkipolut ovat saaneet odottaa tämän flunssan vuoksi, pieniä koirien ulkoituksia lukuunottamatta. Tälle vuodelle toivon todella terveyttä ja sitä, että saisin omaani edistettyä. En halua lähteä enää millekään laihdutuskuurille tai alkaa vaatimaan itseltäni kymmenien kilojen pudotuksia. Olen tullut jo kauas siitä päivästä kun päätin, että en laihduta. En ajattele sitä enää päivittäin kuten silloin. Uskon täysin siihen, että terveellinen elämäntapa tulee toista kautta, kuin siitä lähtökohdasta että pitää tehdä. En tarkoita että vihannekset vain eksyisivät smoothieeni tai ettei lenkille lähtö ole tekisi kenelle tahansa joskus tiukkaa, vaan sitä että se pitää tulla ilon kautta. Ja nimenomaan se on minulta puuttunut viime vuosina. Olen kokenut, että mun on pakko mennä ja muuttua ja tehdä itselleni jotain ja se on ahdistanut entisestään.
Bloggaava ystäväni Katri jakoi omalla facebook-sivulla kuvan dieettien nimistä saatesanoilla ”Jokainen laihdutusyritys edistää seuraavan yrityksen epäonnistumista”. Se on tosiaan surullista mutta totta. Laihdutusyritysten määrä on meikäläisellä taatusti siellä tapissa.
Hyvä olo on siis etsinnässä ilon kautta, sekä niin että haluan itselleni hyvää. Kuten vaikkapa nämä viikonloppukukat <3 Kukat on oikeaa terapiaa, ne tuo vain niin hyvän mielen. Vähän niin kuin omena päivässä, joka pitää lääkärin loitolla -kukkakimppu viikossa pitää ketutuksen kaukana.
8 vastausta aiheeseen “Ilon kautta”
Ilon kautta, kyllä!! Mulla sairastelun ja elämän vuoksi treenimäärät tipahti elo-joulukuulle 2-3 kertaan viikossa, kun kesä ja alkuvuosi meni 4-6 treenillä ja ruokailunkin suhteen löysäsin narua todella paljon ajoittain. Ja tuntuuhan se olossa. Vaa’alla en käy, mutta farkut vähän kiristää, salin peili paljasti lisääntyneen selluliitin ja olo on vähän tukkoinen. Kunnon kanssa nyt ei mitään romahdusta ole tullut ja kaikki vaatteet kyllä sopivat, että periaatteessa mikäpä se tässä, mutta tosiaan oma olo on nyt sellainen että ei.
Kuitenkin myös aikanani sen miljoona ja yksi dieettiä aloittaanena ja lopulta ”vahingossa” noin 15kg pudottaneena (mun mitat on muuten hämmästyttävän samat olleet kuin sinun, olen monta kertaa tätä ihmetellyt! Ollaan todella samanmallisia ja lähes sentilleen samanpituisia :)), päätin nyt että tällä kertaa en edes kuvittele aloittavani mitään ”dieettiä”, vaan lähden hyvä olo tähtäimessä etsimään lisää aikaa treenille. Ja kappas; tammikuun eka viikolla 4 treeniä, tällä viikolla 5, ja ruokavaliosta on siistiytynyt herkut kuin itsestään pois. Kun ei ole pakko vaan oikeasti _haluaa_ treenata, niin kummasti sille löytyykin aikaa. Ja ennen kaikkea, kun on ns. lupa harrastaa millaista liikuntaa tahansa eikä päätä käydä jääräpäisesti kolmesti viikolla salilla ja kahdesti lenkillä, niin liikunta on mielekästä ja monipuolista. Ja lisäksi silloin itse ainakin kuuntelen kroppaani paljon paremmin, kun myös kävelylenkin laskee treeniksi; oli joskus niinkin, että salille lähdettiin vaikka miten väsytti. Nykyään jos väsyttää ja vituttaa, valitsen mieluummin ulkoilun enkä lähde rikkomaan itseäni salille.
Tsemppiä! Smoothie kerrallaan kohti parempaa oloa 🙂
Hauska kun meillä on noin paljon yhteistä! 😉 Mun korvaan 2-3 treenikertaa viikkoon kuulostaa sekin oikein hyvältä. Kun itsekin oisin noin ahkera! Yritän ottaa susta mallia 🙂 Varmasti upea fiilis vähän kevyempänä ja mahtavaa että teet tuota koska tykkäät. Liikunta tavallaan kyllä imaisee sitten mukaansa, mikä on tietysti hyvä asia kun tulee positiivinen ”kierre”.
Oikein mahtavaa alkanutta vuotta sulle ja hyvää oloa <3
Mun uusin rahkasuosikki on Lindahlsin kookosrahka! Riittävän iso purkki (250g) ja maku on ihan taivaallinen 🙂 oli niille tullut muitakin makuja pienempiin purkkeihin mutta tota kookosta menee nyt ihan päivittäin!
Mä en oo tainnut tuota maistaakaan. Jotain heiltä olen kyllä maistanut mutta en muista tarkkaan. Pitääpä kokeilla 🙂
Joko kuulit vaakakapinasta? Tuttua juttua siinä on mutta hyvää muistutusta ja nimenomaan ilon kautta vaakakapinoiden lähti oma vuosi liikkeelle. Olen paljon lukenut myös henkiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista ja se kulkee ihan käsi kädessä muun hyvinvoinnin kanssa.
Leikkokukat – kyllä! Niitä pitää ihmisellä aina olla kotona. Mieluummin pihistän jostakin muusta.
Yksi puolituttu, vanhahko nainen, sanoi kerran, että ”kun ostaa kukkakimpun ja laittaa sen maljakkoon pöydälle, näyttää melkein siltä kuin olisin siivonnut talon ja mielen!”. 🙂 Sekin hyvä puoli vielä.
Aivan ihana hyvänmielen postaus!
Tuli kyllä kestohymy naamalle tästä. <3
Jotenkin jo kirjotuksista huokuu se, että olet onnellisempi kun tavoittelet hyvää terveyttä, etkä varsinaisesti laihduttamista! Jokaisen kyllä pitäis lukea tämä teksti ja pohtia asiaa omalta kohdalta. 🙂
Tsemppiä kevääseen ja opintoihin!
Opiskeletko yliopistossa nyt ihan päätoimisesti ja onko sulla sinne kursseja ihan päivittäin, vai pystytkö niitä jotenkin itse järjestelemään? Kyselen vaan siksi, että olen aikeissa hakea yliopistoon maisterikoulutukseen ja mietinkin sitä jos sattuisin pääsemään, että miten jäsennän tän arjen ja opiskelun 🙂
Näistä vanukas- ja rahkauutuuksista minunkin suosikkini on se Ehrmannin vanukas, joka vaan harmillisen usein on kaupanhyllyiltä loppu. Eli taitaa maistua muillekin. Myös fastilta on tullut sellainen kuin pudix, ootkos sitä testaillut?
Aurinkoisen raikkaita talvipäiviä sinne!