Jos rakennusaiheiset kirjoitukset ei uppoa niin ei ehkä kannata tulla vierailulle hetkeen 😉 Nimittäin en voi olla hehkumatta tätä fiilistä! Planiatalon elementit kurvasi aamulla meidän pihaan ja nyt tontilla tapahtuu ihmeitä tällä viikolla. Ihan huikea muutos yhdessä päivässä kun elementtejä nostettiin paikalleen. Nyt on talon ensimmäinen kerros ”valmis”.
Tässä ensimmäisessä kuvassa talo on edestäpäin. Pylväiden alle tulee autokatos eli auto ajetaan talonsuuntaisesti. Kolmannen pylvään kohdalla näkyy meidän pääsisäänkäynti eli siellä missä on valkoinen ovi auki ja oven vieressä kapea ikkuna. Siihen tulee siis ikkuna+ovi yhdistelmä. Oven toiselle puolelle tulee varasto.
Tässä kuvassa talo näkyy toiselta takanurkalta. Sivuseinällä näkyy keittiön ovi joka on lasia alas asti. En vielä mitä tuolle talonsivulle tulee, onko sisäänkäynnin edessä aamiaispöytää vaiko yhtään mitään. Riippuu vielä vähän tarkemmasta pihasuunnitelmasta 🙂
Tässä talo vielä takaa toiselta sivulta. Isojen ikkunoiden ja pariovien vieressä on saunan ikkuna ja nuo talon sivuilla olevat pienet ruudut ovat kylpyhuoneiden ja vessojen ikkunoita. Tilat joihin ei tarvitse paljon valoa ovat tarkoituksella tällä sivulla missä naapurit ovat lähimpänä ja maisema ei ole niin ihmeellinen.



Huomenna asennusporukka käy toisen kerroksen kimppuun ja sen jälkeen on vielä kattoa ja vähän muuta. Sitten talosta on osa tehty! En vaan tarkkaan tiedä mikä osuus se suunnilleen prosentuaalisesti on mutta siis tekemistä riittää vielä näiden elementtien tulon jälkeen! Lattiat pitää tehdä ja valaa, samoin seinät levyttää, kylpyhuoneet, saunat, sähköt ym. puuttuu vielä. Kaikki pintamateriaalit, keittiö jne. vasta sitten ihan viimeisenä. Sitä herkkuosuutta saa siis vielä tovin odottaa! Maalämmön meille tulee asentamaan TomAllen, että on kuitenkin mukava et saadaan sekin tehtyä ennen talvea. Täytyy toivoa et työmiehet ja mun mies jaksaa painaa siis kylmenevissä säissä ja pimeydessä tuolla talon lämmössä meidän perheelle kotia 🙂
Mutta miten tämä kaikki on vaikuttanut mun elämään hyvinvoinnin kannalta? Paljonkin, on vastaus. En ole koskaan aiemmin unohtanut näin paljon asioita kuten sovittuja lääkäriaikoja, menoja tai tekemisiä mitä pitäisi tehdä. Tämä ei yllä edes raskausdementian tasolle, vaan nyt tuntuu että aivokapasiteetti on ihan äärirajoilla ja mun pää ei vaan pysy perässä. Joka päivä on muistettavaa, tehtävää ja suunniteltavaa. Se on ihan äärimmäisen raskasta kun parikuukautisen vauvan hoito on ensisijalla ja haluaisin olla ”vain” äitiyslomalla ja nauttia hänestä.
Laitoin tuohon nyt yhden ruokakuvan ja siinä oli meidän launtai-illan ruoka täällä kotona kun isommat lapset olivat mummolassa. Tein siis perunasta uunissa lohkoperunoita, paistoin jauhelihapihvit ja tehtiin niistä hampurilaisia kaurasämpylän väliin. Viikolla yritän tehdä isomman satsin ruokaa kuten keittoa tai jotain ”hiilaria” ja kastiketta. Tehdään siis kanaa, paistijauhelihaa, kalaa jne. jotta täällä olisi jotain ruokaa valmiina edes välillä. Mies painaa pitkää päivää raksalla ja jokaisella on kädet täynnä. Huomaan usein, että aamukahvi seisoo mustana ja tulikuumana moccamasterissa keskellä päivää kun sen haju leijailee mun nenään. Lenkkeilen koirien kanssa vauva rintarepussa ja yritän pärjätä mahdollisimman hyvin yksin, sillä hartiapankkivoimia tarvitaan työmaalla. Iltaisin kaadutaan kaikki sänkyyn eikä mene aikaakaan kun jokainen on unessa. Paitsi minä joka herään syöttämään tuon tuosta hamuavaa vauvaa… Haukottelulta ei voi välttyä seuraavana päivänä.
Välillä meinaan nukahtaa pystyyn kun tuntuu, etten jaksa yhtään enempää kaikkea tätä ja kovaa stressiä mut eteenpäin on painettava. Unelma omasta kodista valmistuu päivä päivältä ja ehkä myös tässä kuten muissakin stressitekijöissä sitä kasvattaa asioiden mittasuhteet pään sisällä suuremmiksi mitä ne todellisuudessa ovat. Pieni stressinpoikanen on myös se, että lupauduin esiintymään I Love Me -messuilla sen Sport&Wellness blog awardsien yhteydessä ja tuun siellä puhumaan muutaman sanan. Multa pyydettiin juttua aiheesta Elämäntapa -vaikeuksien kautta voittoon ja nyt musta tuntuu et mulla on pelkkä vaikeudet mut ei voittoa. Esiintyminen yleisölle edes mun itsevarmuudella ei oo näillä kiloilla mikään pikkujuttu… Jännittää et oon ihan naurettava 🙁 Mut nää on näit myöhäisillan mietteitä, eli jos en hyppää aikakapseliin niin mut löytää lauantaina sieltä messulavalta blogijutun yhteydestä 😉 Syteen tai saveen!

























