Anna Liljeroos

Voi jösses mikä määrä kommentteja! Mulla sais olla eurolavallinen Frozzypackeja et saisin teidät tyytyväiseksi 😉 Kiitos siis kommenteista edellisen postauksen arvontaan. On tosi mukava lukea kaikkien syyskuulumisia, myös sellaisten jotka ei kommentoi juuri koskaan tai ikinä. Tää olikin ovela keino saada vuorovaikutusta, vaikka en ees postatessa tajunnut 😉

Mä itse painin täällä edelleen samojen asioiden kanssa mistä oon viime aikoina kirjoitellut. Haluaisin päivittää samaan tahtiin kuin ennenkin, mutta nytkin tätä aloittaessa tuskastelin, että missä perhanassa kaikki kivat blogikuvat on? Nääh, niitä ei ole. Sen sijaan muistikortti tursuaa kuvia kuolaavasta vauvasta, joka btw tankkaa illat niin et oon ihan kiinni syöttöhommissa siihen asti et itsekin luovutan. Helpoimmalla pääsen, että yritän mennä yhtäaikaa petiin ja suoritan illan imetysrumban siinä makuulla nukahtamalla itsekin yöunille. Helppoa se ei ole varsinkaan silloin kun hubby on iltatöissä ja kaksi isompaa tarvitsee huomiota ja hoitoa 🙁

Joten postaan nyt vähän onnettomalla kuvasaldolla, vain siksi että kaipaan kirjoittamista. Bloggaaminen on aina ollut mulle sitä omaa aikaa, onhan se mun ihan oma harrastukseni. Luin tässä taannoin mun vanhoja postauksia ja huomasin, että arki on muuttunut paljon. En voi puhua edes samana päivänä siitä, millaista oli ennen raskautta noiden kahden kanssa, kuin nyt kolmen ja vielä niin että pienin ei ole edes kuutta viikkoa. Silloin luuhasin salilla, töissäkin jopa ja tein paljon juttuja kavereiden kanssa. Nyt kun on vauva, rakennusprojekti ja vielä tiivis asunto niin ollaan me oikeasti aika tiukoilla henkisesti ja tuon ajankäytön kanssa. Varsinkin itse oon käynyt tässä pienenlaista kriisiä siitä, että minä = pelkkä äiti. Ei olekaan sitä minää jolla on omia juttuja 🙁 Ikävöin itseäni vaikka toki ymmärrän että pikkuvauva-aika on tällaista. Ei kai ole kuitenkaan rikos sanoa ääneen, että nauttisi myös hetken tauosta niin että kukaan ei huuda sua pyyhkimään pyllyä tai antamaan juotavaa.

Tämä viikko on mennyt ihan täysillä ristiäisvalmisteluja tehdessä. Vaatteet kaikille, tarjottavien tilaus, kahvimaidot ja keksit kaupasta ym. Oon ihan uupunut, mutta huomenna koittaa erilainen päivä. Meidän kaksi isompaa lähtee mun siskon matkassa toisen siskon luokse Turkuun lasten serkkupojan syntymäpäiville! Päätin etten itse lähde sinne tuon sunnuntain vuoksi, lainaan heille vain autoa. Meidän muksut siis menee serkuilleen yökylään. Tulevat sitten takaisin ennen kastejuhlaa! Vain vauva jää kotiin =) Melkein lapsivapaa päivä ja yö mulle ja miehelle 😉 Olen jo huomisen aamupäivästä suunnitellut itselleni innolla omia juttuja ja kun porukka lähtee matkaan niin suuntaan Greenstreetin raakakakku workshoppiin! En malta odottaa mitä muodikkaita herkkuja siellä tehdään. Oon ihan out villitsevästä raakaruokamaailmasta joten mulle tuollainen kädestäpitäen ohjattu juttu sopii oikein hyvin.

Kaikki kastejuhlan valmistelut ei ole sujunut kuin Strömsössä sillä en mistään löytänyt mun juhlakenkiä. Käytiin tänään varastolla ja samoin käänsin meidän kellarikomeron täällä. Muistelen että laitoin ne ”talteen” muutossa mutta jemma on liian hyvä. Mulla ei ole siis juhlakenkiä itselleni ja huomisesta eteenpäin ollaan vielä ilman autoa. Ainoat jotka löysin oli mun vanhat hääkengät ja pari pussia Pleasereita. Ei ehkä kuitenkaan noilla kirkkoon…

Saa siis nähdä joudunko juhlimaan avojaloin vai löytyisikö korkokengät jostain kannon alta. Elämä on kaaos, koti on kaaos ja keho on kaaos 🙁 Mutta olisiko hento toivo huomisessa? Jospa se olisi pala kakkua!