En muista oonko maininnut, mutta odotan tällä kertaa ihan samaan aikaan kuin odotin Linneaa. Vauvan laskettu aika on sama kuin Linnean syntymäpäivä joten viikot kulkee täysin samoja vuodenaikoja kuin kolme vuotta sitten. Nyt viikonloppuna meillä oli veljentytön kaksivuotissynttärit ja päätin laittaa sinne päälle mun ainokaisen raskausmekon ja kappas, muistin että pidin tätä viimeksi tasan yhden viikon erolla olikohan Saran syntymäpäivillä?
Nyt jos joku miettii voiko mun maha kasvaa vielä tuosta niin kerron, että kyllä voi! Tältä se tulee näyttämään kun kuljetaan kohti kesää…
Kylläpäs tässä tulee jo ikävä poksahtamista, sillä en malta odottaa että kuvat olisikin näitä…
Selvästi mua odottaa jälleen ”pikku-urakka” päästä samaan kondikseen. Eikä sitä helpota että salitreenit on jäänyt päänsäryn vuoksi jo monta viikkoa. Tänään vointi oli niin hyvä, että uskalsin mennä ja täytyy kyllä todeta että kunto on katoavaista. Luojan kiitos sitten on taas loppuelämä aikaa päästä kuntoon ja omiin mittoihin, sillä tää ei vielä kertaakaan oo ollut mulle kunnon puolesta mitään elämäni aikaa… Jos jotain positiivista niin eipä tarvitse kaukaa etsiä motivaatiokuvia jääkaapin oveen 🙂
Nyt mä painun pehkuihin sillä tuon säälittävän salitreenin jälkeen uni varmasti maistuu! Olo on kuin maratonin juosseella enkä ymmärrä miten muutama viikko sitten salilla rauta nousi vielä entiseen malliin.
Mukavaa viikkoa kaikille pallomasuille ja timmimimmeille. Elämä ja tilanteet muuttuu mutta aikansa kutakin 😉
