Sukulaisen häät menivät nappiin!
Lauantaina suuntasimme Poriin miehen serkun häihin ja koko päivä oli todella hieno. Nuori ja kaunis morsiuspari sai toisensa Keski-Porin kirkossa ja hääjuhlaa vietettiin lämpimissä tunnelmissa, joihin kuului todella hyvää ruokaa ja ihanaa live-musiikkia.
Oma mekko Amerikasta
Oman mekkoni löysin viime vuonna Kaliforniasta kun olimme siskoni luona kylässä. Mekko on ihan jostain marketista, olisko Targetin naistenvaateosastolta ja pidän siitä itse. Mulla on melkein samaa kuosia oleva toppi ja sitä olen käyttänyt todella paljon. Mekon flamenco-tyyliset hihat on kiva yksityiskohta eikä mekko tunnu niin paljaalta sen vuoksi. Kirkossa ja illalla viileyden tullessa pidin tuossa päällä jakkua.
Minun silmään kaikki meni hääjuhlassa hienosti ja me nautittiin siitä, että saimme olla vieraita. Mies jäi vielä juhlimaan kun itse lähdin hieman ennen puoltayötä ajamaan kohti Helsinkiä. Oltiin sovittu anopin kanssa, että tullaan yöllä ja päästetään hänet lastenhoitovuorosta. Ajomatka meni noin kolmessa tunnissa mutta sain kyllä yön pimeydessä jamitella musiikin tahtiin ihan kunnolla, ettei väsy iskenyt. Vasta Vihdin jälkeen ei enää jännittänyt ajaa, kun tuli katuvalot. Porintie on aika synkkä yön tunteina kun valoja on tosi harvassa! Jäniskin jäi auton alle matkan varrella kun se tuli jostain pimeästä kulmasta suoraan renkaan alle, ilman että ehdin lainkaan reagoida. Hiljakseen sai ajella, ettei tielle tullut hirviä tai muita eläimiä, tuhottoman monista kameroista puhumattakaan. Miten nekin aina säikäyttää vaikka ajelisi rajoitusten puitteissa! Joka kerta sai tarkistaa, että oliko se oma nopeus mitä pitikin.
Sunnuntaina väsytti ja vasta tänään tuntuu normaalilta kun ei ole valvonut yömyöhään. Viikko alkoi mukavissa merkeissä kun sain perjantaille kutsun työhaastatteluun. Toivottavasti nyt tärppää! Kerron siitä lisää myöhemmin kun tiedän miten haussa käy.
Kiitos vielä Janille ja Lauralle ihanista häistä. Onnea, rakkautta ja pitkää ikää avioliitolle!
