RIP omppupuun oksa

Voihan vietävä! Vielä viikko takaperin poseerasin onnellisena omenapuuni kanssa joka symbolisoi omakotitalon idylliä. Ensimmäinen oma talomme ja omenapuu sen pihalla on ollut asia josta haaveilin vuosia. Nyt se on konkretiaa ja osa meidän normaalia elämää, josta olemme kiitollisia kaiken aikaa.

Elämä on tosiaan kuitenkin aivan tavallista lapsiperheen elämää eikä pelkkää kiiltokuvaa. Lapset kiukuttelevat toisinaan ja vanhemmat ovat väsyneitä ja kiireisiä. Saattaa jopa käydä niin, että kun hetkeksi kääntää selkänsä on tuon varjelemani omenapuun oksa irti revittynä maassa ja iloinen kaksivuotias omena suussa saaliinsa kanssa. Siinä oli äidillä ärräpäissä pitelemistä.

Tuosta äksidentistä on onneksi toivottu ja puu paikattu haavansuoja-aineella. Viikonlopun kukkasina kotimme suurinta maljakkoa koristaa omenapuun puolitoistametrinen oksa. Aika hassua että kameranrullalta löytyi tällaiset kuvat juuri kyseisestä oksasta ja omenasta. Enpä tiennyt, että ne tulevat omenapuun muistokirjoitukseen. Tai toivottavasti punakanelimme nyt toipuu tuosta pahoinpitelystä ja kasvaa harvennuksesta huolimatta kukoistukseensa. Koti ja piha on tehty elämää varten ja olihan se omena hyvää. Amos tiesi <3

Iisimpää viikonloppua sinne!