Sosiaaliset kinkerit on jääneet meikäläisen kohdalla vähäisiksi viime vuosina johtuen kolmesta pienokaisesta kotona mutta tänään tuli kaivattu poikkeus sääntöön. WTD:n eli Natan White trash disease blogin viisivuotissyntymäpäiviä juhlittiin Herttoniemen TreffiPubissa kun kaikki sata paikkaa juhlijoille oli varattu nopeasti loppuun. Me lähdettiin yhdessä paikan päälle Monnan kanssa ja vietiin lahjaksi viiniä ja musta-valkoinen sisustukseen liittyvä tuliainen.
Minun mielestäni osoitti upeaa rohkeutta järjestää blogilukijoille juhlat blogisyntymäpäivien aikaan ja onhan Natan blogiura omaa luokkaansa. Monnan kanssa mietittiin, että montakohan ihmistä meidän kinkereihin tulisi jos varattaisi yksityistilaisuus omia blogijuhlia varten 😀 Ehkä ensi tammikuussa testaan kun minun blogini täyttää viisi vuotta. Lupaattehan tulla?!
Nata on yksi mun blogi-idoleista ammatillisessa mielessä joten oli ilo olla juhlistamassa WTD:n taivalta. Suuri intohimo kirjoittamiseen, aina tarkka ja säntillinen postaustahti, laadukkaat kuvat, vaihteleva sisältö ja tietysti mielenkiintoinen tyyppi, niistä itse pidän Natan blogissa. Kaikki tuo voi kuulostaa helpolta mutta sitä se ei ole. Blogimaailma on Suomessa kasvanut niin paljon, että erottuakseen ja pysyäkseen isona blogina, pitää tehdä todella paljon oikein. Se vaatii jatkuvasti vaivannäköä eikä ammattibloggaus tule kenellekään siinä sivussa ”ilmaiseksi”. Monna kirjoittelikin myös aiheeseen liittyvän Puheenvuoro bloggaajien puolesta postauksen eilen.
Mutta se niistä painavista sanoista. TreffiPubin tarjoilut olivat huikeat ja vaikka en ihan perinteistä pubin burgeria päässyt maistamaan, ei minua harmittanut pätkääkään. Kokki loihti meille ketkä noudattivat erityisruokavaliolta omat burgerti ja minä sain kitusiini maidottoman ja gluteenittoman version. Oli niin hyvää pihviä kyllä välissä <3 Ruoan aikana ja jälkeen oli musiikkia sekä seurustelua, jonka perästä tuli ohjelmaa. Nähtiin jonglööraava baarimikko ja Nata sen jälkeen samoissa puuhissa. Hyvin onnistui entiseltä bar tenderiltä drinkkien teko! Sitten oli kakkua, lisää juotavaa, naurua ja iloa.
Mutta koska olen vanhus ja kyseessä oli arki-ilta sujahdin metrolla kotiin jossain vaiheessa. Herttoniemestä pääsee Meltsiin hetkessä, vaikka Herttoniemeen podenkin välillä koti-ikävää. Valitettavasti sieltä ei kuitenkaan tullut meille tonttia, mutta en valita. On silti siistiä asua metroradan varrella, tai siis niin että metrolta on kohtuullinen kävelymatka kotiin. Se on parasta!
Kiitos Nata ja WTD juhlista!
translation: We see you lovin’.
