Viikko meni taas pääosin kaupungissa, kunnes torstai koitti ja oli ihan mahdottoman lämmintä. Silloin lähdettiin koko perhe jälleen kohti mökkiä ja oltiin siellä pari yötä. Tällä hetkellä en suunnittele päiviä kovin paljon pidemmälle vaan mennään fiiliksen mukaan. Välillä jaksan ja välillä en. Torstain ja perjantain musta tuntui ettei mikään unimäärä riitä ja äitikin sanoi, että tuo kuopus tarvitsee päiväunet tunnin välein 😉 Ja sehän se oma tehtävä onkin nyt. Kuunnella kehoa ja sen viestejä, antaa lepoa kun se sitä tarvitsee!
Kuvat ovat tästä meidän uuden talon rappusilta ja elämä Kurvissa on maistunut yllättävän mukavasti. Täällä on sitä fiilistä jonka olin jo unohtanut. Ulkoa kantautuvat äänet ovat kaupungin eikä lähimpään kahvilaan ole oikeasti kuin kymmenen askelta. Hieman erilaista kuin kauempana keskustasta jossa ei ole joka kulmalla eksoottisia ravintoloita tai ihania kahviloita.
Tämän viikon kohokohtiin lukeutui myös myöhäinen lounas Weeruskan terassilla Alppilassa. Se on ihan mun suosikkiravintoloita pistäytyä aina silloin tällöin ja nyt satuttiin kulmille kun käytiin kaupungin karttaosastolla siinä vieressä. Weeruska ei pettänyt taaskaan ja lautasella ollut vuohenjuustobroileri upposi parempiin suihin. Itäinen kantakaupunki ei ole lainkaan hassumpaa aluetta kun sen oikein oivaltaa <3
Nyt mä ajattelin suunnata peittojen väliin ja jatkaa taas energian keräilyä. Jostain syystä mun kohdalla kulkee nyt joku kova maasäteily joka vaatii vaakatasoon taipumista 😉 Juttua olisi niin paljon enemmän kuin jaksan naputella että ihan itseä harmittaa, sillä kirjoittaminen on mulle sitä omaa aikaa josta nautin. Saan tuottaa ajatukseni tekstiksi ja keskustella sen kautta lukijoiden kanssa. Lukijat ovat kuin ystäviä, jotka ovat niin lähellä mutta niin kaukana. En tiedä miten eläisin jos en voisi kirjoittaa. Ilman blogia, etsisin varmaan jonkun muun väylän.
Aivan superihania yöunia odottaen! Koirat mökillä / lapset mummolassa. Ei voi olla elämä ihanampaa! 😉 Hyvää yötä minä!
