Bloggaamisesta työnä kukaan ei varmasti jaksa lukea enää yhtäkään postausta jos on blogien suurkuluttaja. Kuulun itse tähän surullisen kuuluisaan tyhjäntoimittajien joukkoon, teenhän blogini lisäksi toista työtä joka on myöskin suurimmalti osin sosiaalisen median kanavien päivittämistä ja vain vähemmän face-to-face tapaamisia. Molemmat työni ovat tätä huttua, jonka tekeminen pitäisi kaiketi laskea ainoastaan harrastukseksi. Kiitän luojaa, että yritysmaailma on eri mieltä ja maksaa tästä palkkiota niin minunkaan ei tarvitse elää opintoaikaa pyhällä hengellä. Opinnot ja ”toinen työ” ovat kohdallani loistava kulissitehtävä, etten ole ainoastaan bloggaaja 😀 Siinä vinkkini sinulle fellow blogger, hanki kulissityö!
”Kulissityöhön” kuuluva opiskeluni on oikeasti asia mihin käytän suuren osan päivistäni ja sitä ajatellen minulla oli kamera mukana laukussa eilen. Päivät ovat tylsiä ja pitkiä mutta toisaalta aiheiden vuoksi mielenkiintoisia ja ystävien kanssa hauskoja. Ne kuluvat luennoilla ja hyppytunneilla kirjastossa. Mun kylki on liimautunut kiinni Ninoon, joka näkyi myös syksyllä Päivä Annan kanssa videossa. Ninoa parempaa koulukaveria saa etsiä!
Opintoja helpottaa kun lyö päänsä yhteen jonkun kanssa kenellä on sama pääaine. Silloin vaikeatkin asiat, noh tuntuvat yhtä vaikeilta mutta naurun kera. Koulun hyllyiltä voi kadehtien selailla valmistuneiden graduja ja tiiliskiven kokoisia opuksia, jotka kertaavat loputtomasti orgaanista kemiaa. D-talon pienen kirjaston taululla on onneksi lause joka helpottaa: ”Älä huoli, etsä siitä kumminkaan selviä!”
Eli leuka rintaan ja kohti huomista 😉 Tuntuu kivalta, etten ole enää yhtä yksinäinen kuin syksyllä aloittaessa.
Pitihän se arvata, että heti kun kevään kurssit käynnistyvät kunnolla tulee lapset kipeäksi. Viikonloppuna meidän talouteen rantautui flunssa, joka yrittää taivuttaa nyt meikäläisenkin petiin. Olo on sellainen puolikuntoinen, ei kuumetta mutta päätä särkee kun ilma ei kulje kunnolla. Syömisten kanssa on ollut heti haasteellisempaa ja voittajafiilis on kaukana karkuteillä. Miten helppo onkaan horjuttaa painonpudottajan olotilaa sillä, että olo kehno. Ruokahan se on joka tuo lohtua ja rakkautta, silloin kun treenaamaankaan ei pääse. Niin väärin, mutta niin totta. Minun lohtuni löytyi geisha-suklaasta jota olen salaa kaihoillut maidottoman ja gluteenittoman ruokavalion aikana. Onneksi en ole oikeasti allerginen kummallekaan, enkä ole kärsinyt vaikkapa vatsaoireista vaikka herkuttelinkin. Valitettavasti sillä tiellä kilot pysyvät taatusti mukana, joten yritän kaivella sitä selkärankaani jostain tuolta muhkujen alta. Tiettävästi se kaikilla meillä ylipainoisillakin on olemassa, ainakin anatomian mukaan.
Vaikka luennot ovat jääneet osin välistä on koulutiellä olo tuonut minun elämääni todella paljon kaipaamaani haastetta ja sisältöä. Viime viikon HOPS-kurssitapaaminen selkiytti paljon asioita ja yhtäkkiä huomaan, että minun asiat eivät ole lainkaan niin hullusti kuin kuvittelin. Ajatella, että jossain tuolla kotonaolovuosien aikana meinasin luovuttaa koko touhun! Nyt olen kandiopintojen loppuvaiheessa ja minun pitäisi muutaman kuukauden sisään päättää mihin maisterivaiheen ohjelmaan haen. Elintarviketieteen kandidaatti saa valita maisterivaiheessa pääaineekseen ravitsemustieteen, elintarviketeknologian, elintarvikekemian tai mikrobiologian. Osaan opinnoista on kiintiö- tai keskiarvoraja, joten opiskeluoikeutta maisterivaiheeseen haetaan vuosittain toukokuun loppuun mennessä. Olen aina haaveillut ravitsemustieteen opinnoista ja olenkin niistä suorittanut jo nyt sivuaineopinnot mutta en ole ihan varma haluanko jatkaa niitä syventävinä opintoina. Yksi syy tietysti voi olla juuri ravitsemustieteelle vaadittava hyvä tai erinomainen opintomenestys, hahaa 😉 Elintarviketeknologit onneksi työllistyvät erinomaisesti ja työttömyys alalla taitaa olla kahden prosentin luokkaa. Elintarviketeknologi taas suuntautuu joko elintarvikeprosessitekniikkaan, maitoteknologiaan, viljateknologiaan tai lihateknologiaan. Jos valitsen elintarviketeknologian niin näistä en vielä tiedä mikä olisi eniten oma juttuni. Maito kiinnostaa mutta silloin en varmaan jatkaisi maidottomalla ruokavaliolla kovinkaan pitkään, sillä opinnoissa valmistetaan mm. juustoa, jäätelöä jne. Joku pitäisi kuitenkin valita. Mitä te sanotte, mikä sopisi minulle parhaiten teidän mielestä? 🙂 Elintarvikekemistiä tai (elintarvike)mikrobiologia vähiten epäilen.
Tammi- ja helmikuu on aikaa jolloin moni miettii mitä haluaisi opiskella kun kevät kolkuttelee ovella. Helsingin yliopistoon haetaan korkeakoulujen yhteishaussa joka on tänä vuonna 16.3. – 6.4.2016. HY:n omat hakusivut löytyvät osoitteesta: https://www.helsinki.fi/fi/hae-opiskelijaksi. Minun opinnoista on kyselty välillä, niin jos nimenomaan kiinnostusta löytyy joko ravitsemustieteeseen tai elintarviketieteisiin niin ne löytyvät maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan sivuilta: http://www.helsinki.fi/mmtdk/. Tiedekunta sijaitsee Helsingin Viikissä ja tarjoaa koulutusta neljällä alalla: elintarvike- ja ympäristötieteet, maataloustieteet, metsätieteet ja taloustieteet. Sen omille hakusivuille on koottu paljon tietoa miten päästä opiskelijaksi: http://blogs.helsinki.fi/opiskelijaksi-viikkiin/.
Mihin sitten Viikistä valmistunut työllistyy?
Keskimäärin noin puolet maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta valmistuneista maistereista sijoittuu yksityiselle sektorille yksityisiin yrityksiin, valtionyhtiöihin tai järjestöihin. Tiedekunnasta valmistuneita työllistää etenkin metsä-, elintarvike- ja kemianteollisuus, tukku- ja vähittäiskauppa sekä pankit ja vakuutuslaitokset. Lisäksi esimerkiksi mikrobiologeja ja elintarvikekemistejä työskentelee lääketeollisuudessa. Tyypillisiä järjestötyönantajia ovat maa-, metsä- ja kotitalous- sekä elintarvike- ja ravitsemusalalla toimivat neuvontajärjestöt ja elinkeinoelämän järjestöt.
Toiseksi eniten tiedekunnasta valmistuneita työllistää valtionsektori, jonne sijoittuu noin viidennes tiedekunnasta valmistuneista. Valtionsektorin työnantajia ovat muun muassa ministeriöt, virastot sekä yliopistot ja valtion tutkimuslaitokset. Tiedekunnan tutkinnon suorittaneita työskentelee esimerkiksi Maa- ja metsätalousministeriössä, Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira), Maaseutuvirastossa ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa (ELY-keskukset). Tiedekunnan alojen tutkimusta tehdään yliopiston lisäksi muun muassa Luonnonvarakeskuksessa (LUKE), Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) sekä Kuluttajatutkimuskeskuksessa. Myös yrittäjyys on monelle valmistuneelle varteenotettava vaihtoehto.
Maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta valmistuneet toimivat pääosin johto- ja esimiestehtävissä tai asiantuntijoina hallinto-, suunnittelu- ja kehitystehtävissä sekä tutkimuksen parissa. Myös myynti- ja markkinointi sekä koulutus- ja konsultointitehtävät ovat tiedekunnasta valmistuneille yleisiä.
Ohessa on muutamia esimerkkejä tiedekunnasta valmistuneiden nimikkeistä:
Kauppa ja teollisuus: markkinointisuunnittelija, tuotekehittäjä, laatupäällikkö, tutkimuskemisti, johtava konsultti, valikoimapäällikkö, myyntipäällikkö, viestintäjohtaja, Customer Care Manager, markkina-analyytikko, liiketoimintajohtaja, vientipäällikkö, ravitsemusasiantuntija, Change Manager Järjestöt: asiamies, edunvalvontapäällikkö, toiminnanjohtaja, kehityspäällikkö, kehitysyhteistyöjohtaja, luomuneuvoja, kotieläinagronomi, suunnitteluagronomi, jalostusagronomi Pankit ja vakuutuslaitokset: rahoitusjohtaja, konttorinjohtaja, sijoitusneuvoja, analyytikko, Financial Manager Valtionhallinto, kunnat ja kaupungit: ylitarkastaja, hallintopäällikkö, ympäristöasiantuntija, mikrobiologi, yliaktuaari, kunnanjohtaja, kuluttajaneuvoja, tiedottaja, ruokapalvelupäällikkö, ravitsemussuunnittelija Tutkimus: tutkimusjohtaja, tiedeasiantuntija, erikoistutkija, kasvinjalostaja, laboratoriopäällikkö, ravintotutkija, professori
Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin ja minun oman tarinan voi lukea tästä postauksesta: Opiskelu Helsingin yliopistossa. Siinä kerron miten itse pääsin sisään ja minkälaisesta perheestä tulen koulutuksen suhteen ja vaikeuksistani katkonaisen opintotaipaleen kanssa. Toivottavasti käytte lukemassa sen, jos ette ole aiemmin lukeneet ja aihe kiinnostaa 🙂
Onpas viikonalku ollut haipakkaa! Niin hauskaa ja erilaista, eikä lainkaan niin haikeaa kuin pelkäsin. Kerroinkin että kävimme viime viikolla harjoittelemassa päiväkodissa ja tällä viikolla Amos aloitti päivähoidon ihanassa 1-2-vuotiaiden ryhmässä. Yliopiston kevätlukukausi alkoi maanantaina ja oli erikoinen fiilis, kun olin lähettänyt esikoisen kouluun ja vienyt kaksi pienempää päiväkotiin. Kävelin kotiin, keitin kahvit, siivosin samalla keittiön ja ehdin vielä letittää omat hiukset ennen lähtöä luennoille. Rauhallinen oma hetki iski heti tajuntaan, meidän lapset kasvaa! Toisaalta olen kaivannut aikaa omille asioilleni mutta toisaalta… Mihin aika lasten kanssa oikein katosi? Olen seitsemän vuotta putkeen hoitanut lapsia kotona ja nyt kaikki ovat hetken aikaa päivästä yhtäaikaa hoidossa tai koulussa ainakin osan viikosta. Tämän ajan aion käyttää tehokkaasti! 🙂
Maanantaina mun lukujärjestys oli vielä epäselvä. Olin ilmoittautunut maltillisesti kursseille ja ajattelin että mulla ei ole opinnoissani kiire mihinkään, mikä on ihan totta. Kuitenkin tyypilliseen tapaani innostun kaikesta aivan valtavalla tarmolla kun niikseen käy ja nyt kaksi päivää myöhemmin kalenterini tursuaa kursseja. Löysin ehkä vähän liiankin tehokkaasti hyppytunneille täytettä ja kevät näyttää oliko tämä viisas valinta. Perjantaina osallistun HOPS-kurssille, jossa pääsen käymään läpi tilannettani myös opettajien kanssa. Hyvän suunnitelman pitäisi toki olla realistinen, joka mulle taivaanrannanmaalarina on joskus hankalaa. Jos tekisin kaiken minkä aloitan, olisin varmasti jo tohtori 😀
Maanantain lettikampaus syntyi viidessä minuutissa ja sen salaisuus on se, että puolet hiuksista (yläosa) letitetään ranskalaiselle letille. Alaosa laitetaan ponnarille ja sen jälkeen letitetään loppuun. Kun alaosa on kieputettu ja kiinnitetty pinnillä rullalle, otetaan yläosan ranskalainen letti ja pyöräytetään rullan ympäri. Tämä vaatii tosiaan ehkä hiemaan pituutta hiuksilta, mutta on hyvin yksinkertainen. Kampaus viimeistellään pinneillä ja lakalla ja suosittelen letin lätyttämistä jos hiuksesi ovat ohuet. Lätyttäminen on sitä kun lettiä vetää sivuille ja levittää näyttämään paksummalta. Se on helppo ja hyvä kikka kaikkiin lettikampauksiin ja itse lätytän lettini myös.
Katselinpas myös tässä yliopiston Intrasta avoinna olevia kesätyö- ja harjoittelupaikkoja. Olisi mukavaa mennä jo oman alan töihin vaikka pakollisen harjoittelun olenkin suorittanut Pauligilla. Tiesittekö, että korkeakouluopiskelijan kuukausipalkka harjoittelupaikassa on 1200€ vaikka kyseessä on normaali täysipäiväinen työ kesäkuukausilta? Hah, enpä minäkään ja täytyy sanoa että motivaatio koki pienen kolauksen näin blogityöhön tottuneena. Tuntuu vaikealta kuvitella, että laittaisin lapset hoitoon ja maksaisin siitä vielä 500 euroa kuussa, että voisin mennä itse töihin tuolla palkalla. Onneksi opintopisteitä alkaa olla sen verran, että jos vielä hetken odotan voin katsella vähän erilaisia avoimia paikkoja. Raha, mikä ihana potku motivaatioon 😉
