Tänään olin tutustumassa Stanfordin yliopistoon ja vaikutus oli lähtemätön. Arvasin, että paikka on näkemisen arvoinen mutta tuo tunnelma mikä siellä vallitsi oli mieletön. Stanford kuuluu maailman huippuyliopistoihin ja se muodostaa yli 700:lla rakennuksella aivan valtavan kompleksin, jonka pinta-ala on 33,1 km². 1885 perustettu ja 1891 avattu yksityinen yliopisto on Yhdysvaltojen parhaimmistoa ollessaan jatkuvasti viiden parhaan yliopiston kärjessä koko maassa ja se on kymmenien Nobel-palkittujen kotiyliopisto. Vanhat, upeat rakennukset oikein henkivät intellektuellia ilmapiiriä kun käveleskelin ympäri kampusta. Ehkä jotain maagista henkeä niistä tarttuisi minuunkin?
Stanfordissa opiskelee 16 122 opiskelijaa joista 6994 alemman (undergraduate) ja 9128 ylemmän korkeakoulututkinnon (graduate) opiskelijaa. Jokainen heistä maksaa yli 50 000 dollarin lukuvuosimaksua johon kuuluu majoitus, ruoka ja terveydenhoitopalvelut. Alueella kulkee myös ilmainen bussi vaikka moni käyttääkin pyöriä. Ihmisvilinää kuviini ei näköjään tallentunut vaikka sellaista löytyi ainakin kampuksen Starbucksista mistä haimme kahvit. Yhdestä ikkunasta kurkatessani näin auditoriollisen ihmisiä kuuntelemassa luentoa. Kauneimmat kuvat sain Hoover Towerin tornista josta näkyi koko Piilaakso ja San Franciscon lahden toiselle puolelle saakka.
Tarkemmin kävin tutustumassa kemian laitoksen rakennuksiin, jonka seinältä saattoi bongata vuoden 2014 Nobelin palkinnon saaneen William Moernerin kuvan. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon yhdessä Eric Betzigin ja Stefan Hellin kanssa erittäin korkean resoluution fluoresenssimikroskopian menetelmien kehittämisestä ja herran työhuone on edelleen talossa. En viitsinyt kuitenkaan mennä koputtelemaan enkä valitettavasti törmännyt häneen sattumalta. Kemia kiinnosti ihan sen vuoksi, että elintarvikekemia on niin suuri osa omia opintojani. Ehkä joku päivä minä voisin olla täällä tekemässä maisterinopintoja tai postdoc-tutkimusta.
Matkalla lääketieteen rakennuksille oli rakennettu aitamaisia istumapaikkoja joiden kyljet kertoivat tarinaa menestyksestä. Niihin oli kuvattu ja tarinoitu suuria innovaatioita mitä stanfordilaiset ovat keksineet sen aloittamisesta lähtien.
Lääketieteellisen tiedekunnan seinällä menestyskuvien sarja oli pitkä. Asetuin siskon ideasta täyttämään seuraavaa tyhjää taulua 🙂 Tällainen voisi sopia Viikkiin myös ja onhan meillä Helsingin yliopistossakin ollut Nobelisteja. Lääketieteellisen puolella oli paljon myös uudempia rakennuksia kuten kantasolututkimuskeskus, jossa järjestetään Yhdysvaltojen ensimmäisenä aloitettua kantasolubiologian tohtoriohjelmaa.
Arvaatteko mitä yhteistä näillä yrityksillä on: Google, Yahoo!, Hewlett-Packard, Nike, Instagram ja Snapchat? Kaikkien niiden perustajat ovat opiskelleet tai työskennelleet Stanfordissa. Palo Altosta on lähtöisin myös facebook ja täällä sijaitsee se autotalli jossa koko idea keksittiin. Pakkailenpa matkalaukkuun siis innovaatioiden ilmaa ja Nobelistien neroutta jos sitä voisi ottaa kassikaupalla kotiin. Kai siihenkin on joku keino keksitty.
Vai ei kai se vaan voi olla opiskelu, vaivannäkö ja kova työ?