Reippaana vaimona heräsin tänään aamusta pyykkituvalle. Mies oli lähtenyt työmaalle jo kukonlaulun aikaan ja minä heräilin lasten kanssa myöhemmin. Esikoinen on edelleen flunssasta toipilaana kotona joten pyykkipäivän lisäksi päätettiin leipoa sitä pullaa mitä suunnittelin. Voisi melkein sanoa että kerrankin meillä oli kiva sisäpäivä! Yleensä isommat riehuu ihan kamalasti eikä vauva suostu nukkumaan siinä melussa mutta tänään Amos nukkui pitkän pitkät päiväunet ja Eliel ja Linnea innostuivat leipomisesta enemmän kuin toistensa piinaamisesta 😉 Saatiin siis pari pellillistä pullia uuniin ja iltapäivällä uskaltauduttiin sen verran ulos, että lähdettiin viemään niitä tontille. Halusin itse nähdä talon monen päivän tauon jälkeen ja kotiin päästäisi autolla yhteisellä kyydillä. Pullat pussiin siis ja menoksi!
Talo oli taas muuttunut vajaassa viikossa ihan hirmuisesti ja oon aivan haltiossani siitä. Pikku hiljaa alkaa palaset myös sisustuksen suhteen selkiytymään ajatuksissa ja mieli rakentaa palasista kokonaisuutta. Yksi ihan hurjan magee juttu oli se, että tänään pääsin ensimmäistä kertaa käymään meidän yläkerrassa! Vau!
Talo saatiin sateelta suojaan kyllä kreivin aikaan sillä kun aluskate viimeisteltiin lauantaina niin sunnuntaina jo satoi vettä. Myös pakkaset ilmaantuivat samaan syssyyn ja nyt alkaa kaikki maa-aines jäätymään tuolla. Kyllähän niitä kaivinkoneella kuopisi mutta hienoa kyllä et saatiin koko projekti alkuun ennen kovia pakkasia. Tuo parikin pakkasastetta nimittäin tuntui todella kylmältä tänään, hyrr!
Tällä viikolla työmaalla valettiin terassille perustukset etupihan ylijääneistä pilariharkoista, välipohja on harvalaudoitettu yläkerrasta ja putkityöt ovat alkaneet. Siinä muutamia mainitakseni.
Ainoa harmi yläkerran ensivisiitin puolesta oli se, että aurinko oli jo laskenut ja ulkona oli pilkkopimeää niin en nähnyt vielä millainen maisema sieltä on! 🙂 Jotain jännitettävää ensi kertaan!
Jos kiinnostusta on voin tehdä sisustushaaveista ja tän hetkisistä mietteistä myös postausta. Ne kun on oman mielen päällä nyt kokoajan 🙂
PS. Bonneista tulossa vielä tällä viikolla mukavia uutisia ja arvontaa sen kylkeen! Pysykää siis ihmeessä kuulolla!
Eilinen meni asentaessa välipohjan palkkeja, harvalaudoitusta ja kantavia väliseiniä. Esikoinen on flunssassa niin en itse päässyt käymään tontilla kuin vasta illalla mutta pyörähtämässä kävin kuitenkin. Mulla on hirmuinen hinku päästä tontille päivittäin nyt varsinkin kun on jännittäviä päiviä asennuksen kanssa. Kun en oo siellä niin mietin miten homma etenee ja ajatukset pyörii pitkälti taloon liittyvissä asioissa. Oon vaan niin innoissani ja into vaan kasvaa päivittäin kun konkreettista tulosta tulee! Nyt pystyy niin paljon paremmin jo hahmottamaan mielessä millainen lopputuloksesta tulee.
Tänään kun välipohja oli laitettu päästiin taas asennushommiin ja yläkerran seinäelementit nostettiin paikalleen. Sitä käytiin katsomassa lasten kanssa myös, onhan tuo oikein jännittävää myös heille. Lapset on ihan yhtä innoissaan uudesta talosta kuin me ja esikoinen kyselee montako päivää menee siihen, kun päästään muuttamaan uuteen kotiin. Voi kunpa tietäisin itsekin vastauksen <3
Päivän päätteeksi nostokurki ajoi pois tontilta ja ympärillä lojunut lastattava tavara väheni puoleen. Seuraavaksi lienee ohjelmassa kattotuolit ja sen jälkeen katon tekeminen loppuun. Seinät kaipaavat kiireesti myös rappauslevyjä joten ne asennetaan heti kun Planiatalon toimittajat ovat valmiit tontilta tämän viikon jälkeen. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että säät on jo liian kylmät rappaamiselle ja se joutuu odottamaan ensi vuoteen. Ilmanlämpötilan pitäisi nimittäin pysyä viikon ajan yli +5 asteessa ja ensi viikoksi on luvattu jo kylmenevää. Olisi ollut ihana saada julkisivu valmiiksi ennen talvea mutta säälle nyt ei mahda mitään ja toki halutaan rappaus joka kestää halkeilematta.
Joka tapauksessa oon laskeskellut, että harjakaisia voidaan viettää perjantaina joten pian termari kuumaksi ja maljaa nostamaan! Uskomatonta että tuosta upeasta talosta tulee ihan pian meidän koti! Meidän ensimmäinen omakotitalo <3 On se vieläkin vaan aikamoinen onnenkantamoinen että arpaonni suosi meitä tonttihaussa. Muuten meillä ei ois ollut mitään mahkuja rakentaa Helsinkiin. Pää täynnä unelmia ja sisustussuunnitelmia painun nukkumaan! Siitäkin huolimatta että käytiin heti aamusta lääkärissä kun esikoisella on flunssa, keskimmäisellä märkärupi ja kuopuksella sammas, tänään on ollut hyvä päivä! Nyt jos joskus voisi sanoa tuon uudelleen mitä tuossa mun nimen alla esittelyssä on lukenut kaikki mun blogivuodet: ”Rakastan kotona olemista ja tätä hetkeä perheen kanssa juuri nyt. Vaikeuksista huolimatta koen eläväni elämäni onnellisinta aikaa.”
Jos rakennusaiheiset kirjoitukset ei uppoa niin ei ehkä kannata tulla vierailulle hetkeen 😉 Nimittäin en voi olla hehkumatta tätä fiilistä! Planiatalon elementit kurvasi aamulla meidän pihaan ja nyt tontilla tapahtuu ihmeitä tällä viikolla. Ihan huikea muutos yhdessä päivässä kun elementtejä nostettiin paikalleen. Nyt on talon ensimmäinen kerros ”valmis”.
Tässä ensimmäisessä kuvassa talo on edestäpäin. Pylväiden alle tulee autokatos eli auto ajetaan talonsuuntaisesti. Kolmannen pylvään kohdalla näkyy meidän pääsisäänkäynti eli siellä missä on valkoinen ovi auki ja oven vieressä kapea ikkuna. Siihen tulee siis ikkuna+ovi yhdistelmä. Oven toiselle puolelle tulee varasto.
Tässä kuvassa talo näkyy toiselta takanurkalta. Sivuseinällä näkyy keittiön ovi joka on lasia alas asti. En vielä mitä tuolle talonsivulle tulee, onko sisäänkäynnin edessä aamiaispöytää vaiko yhtään mitään. Riippuu vielä vähän tarkemmasta pihasuunnitelmasta 🙂
Tässä talo vielä takaa toiselta sivulta. Isojen ikkunoiden ja pariovien vieressä on saunan ikkuna ja nuo talon sivuilla olevat pienet ruudut ovat kylpyhuoneiden ja vessojen ikkunoita. Tilat joihin ei tarvitse paljon valoa ovat tarkoituksella tällä sivulla missä naapurit ovat lähimpänä ja maisema ei ole niin ihmeellinen.
Minä astumassa sisään!
olohuonettakeittiön ovi ja sen oikealle puolelle tulee takka <3 Vasemmalla näkyy keittiön välitilan ikkuna! Se on symmetrisesti keskellä keittiötä.
Huomenna asennusporukka käy toisen kerroksen kimppuun ja sen jälkeen on vielä kattoa ja vähän muuta. Sitten talosta on osa tehty! En vaan tarkkaan tiedä mikä osuus se suunnilleen prosentuaalisesti on mutta siis tekemistä riittää vielä näiden elementtien tulon jälkeen! Lattiat pitää tehdä ja valaa, samoin seinät levyttää, kylpyhuoneet, saunat, sähköt ym. puuttuu vielä. Kaikki pintamateriaalit, keittiö jne. vasta sitten ihan viimeisenä. Sitä herkkuosuutta saa siis vielä tovin odottaa! Maalämmön meille tulee asentamaan TomAllen, että on kuitenkin mukava et saadaan sekin tehtyä ennen talvea. Täytyy toivoa et työmiehet ja mun mies jaksaa painaa siis kylmenevissä säissä ja pimeydessä tuolla talon lämmössä meidän perheelle kotia 🙂
Mutta miten tämä kaikki on vaikuttanut mun elämään hyvinvoinnin kannalta? Paljonkin, on vastaus. En ole koskaan aiemmin unohtanut näin paljon asioita kuten sovittuja lääkäriaikoja, menoja tai tekemisiä mitä pitäisi tehdä. Tämä ei yllä edes raskausdementian tasolle, vaan nyt tuntuu että aivokapasiteetti on ihan äärirajoilla ja mun pää ei vaan pysy perässä. Joka päivä on muistettavaa, tehtävää ja suunniteltavaa. Se on ihan äärimmäisen raskasta kun parikuukautisen vauvan hoito on ensisijalla ja haluaisin olla ”vain” äitiyslomalla ja nauttia hänestä.
Laitoin tuohon nyt yhden ruokakuvan ja siinä oli meidän launtai-illan ruoka täällä kotona kun isommat lapset olivat mummolassa. Tein siis perunasta uunissa lohkoperunoita, paistoin jauhelihapihvit ja tehtiin niistä hampurilaisia kaurasämpylän väliin. Viikolla yritän tehdä isomman satsin ruokaa kuten keittoa tai jotain ”hiilaria” ja kastiketta. Tehdään siis kanaa, paistijauhelihaa, kalaa jne. jotta täällä olisi jotain ruokaa valmiina edes välillä. Mies painaa pitkää päivää raksalla ja jokaisella on kädet täynnä. Huomaan usein, että aamukahvi seisoo mustana ja tulikuumana moccamasterissa keskellä päivää kun sen haju leijailee mun nenään. Lenkkeilen koirien kanssa vauva rintarepussa ja yritän pärjätä mahdollisimman hyvin yksin, sillä hartiapankkivoimia tarvitaan työmaalla. Iltaisin kaadutaan kaikki sänkyyn eikä mene aikaakaan kun jokainen on unessa. Paitsi minä joka herään syöttämään tuon tuosta hamuavaa vauvaa… Haukottelulta ei voi välttyä seuraavana päivänä.
Välillä meinaan nukahtaa pystyyn kun tuntuu, etten jaksa yhtään enempää kaikkea tätä ja kovaa stressiä mut eteenpäin on painettava. Unelma omasta kodista valmistuu päivä päivältä ja ehkä myös tässä kuten muissakin stressitekijöissä sitä kasvattaa asioiden mittasuhteet pään sisällä suuremmiksi mitä ne todellisuudessa ovat. Pieni stressinpoikanen on myös se, että lupauduin esiintymään I Love Me -messuilla sen Sport&Wellness blog awardsien yhteydessä ja tuun siellä puhumaan muutaman sanan. Multa pyydettiin juttua aiheesta Elämäntapa -vaikeuksien kautta voittoon ja nyt musta tuntuu et mulla on pelkkä vaikeudet mut ei voittoa. Esiintyminen yleisölle edes mun itsevarmuudella ei oo näillä kiloilla mikään pikkujuttu… Jännittää et oon ihan naurettava 🙁 Mut nää on näit myöhäisillan mietteitä, eli jos en hyppää aikakapseliin niin mut löytää lauantaina sieltä messulavalta blogijutun yhteydestä 😉 Syteen tai saveen!
