Avainsana: Too big to be me

Kategoriat
Perhe & suhteet

Kouluun tutustuminen

Ihania pajunkissaoksia

Pääsiäinen meni että pärähti ja onneksi saimme saldoksi ihanan kimpun värikkäitä pääsiäsioksia tienoon lapsilta, jotka kävivät virpomassa meillä. Meidän lapset kävivät myös virpomassa muutamille ystäville tässä naapurissa. Esikoinen oli laittanut koulussa rairuohon kasvamaan ja tehnyt sinne pupukipon kun taas nuorimmainen oli taiteillut paperimassasta puolikkaan munan, jossa noin kolme ruohovartta kasvattava rairuohon alku oli 😉 Keskimmäinen taas oli askarrelut hamahelmistä hienon munan sekä leikannut ja maalannut paperille pääsiäismunia, joita meillä on seinillä ja ikkunoissa. Hyvin suloisia kaikki!

Veljelle vauva

Parasta pääsiäisessä oli veljelleni ja hänen vaimolle syntynyt toinen lapsi. Suvun pienin saapui tähän maailmaan keskiviikkona ja sunnuntaina pääsin pitämään sylissäni neljän vuorokauden ikäistä ihmettä. Aivan ihanahan tuollainen pieni vastasyntynyt on <3 Veljen perhe oli niin onnellinen ja rakkautta täynnä, että olen todella iloinen heidän puolestaan. Meillä on nyt sellainen suvun lapsitilanne, että molemmilla siskoillani on kolme lasta ja molemmilla veljilläni kaksi. Vanhemmillani on siis lapsenlapsia nyt yhteensä kolmetoista. Aika paljon enemmän kuin mieheni puolella jossa meidän lapsilla on yksi serkku eli anopilla ja appiukolla on nyt neljä lastenlasta. Sekin on tietysti ihanaa heille, sillä toivoivat lapsenlapsia oikein kovasti ja nyt heitä on.

Kouluun tutustuminen

Meidän eskarilaisella oli tänään kouluun tutustuminen yhdessä eskariryhmän kanssa. Tuo tuleva koulu sijaitsee paljon lähempänä kuin päiväkoti, joten oli ihan mahtavaa kun sain viedä hänet ihan tuohon lähelle. Koulukuume nousi molemmilla, tytöllä ja äidillä sillä koulun aloittaminen on oikein odotettu juttu. Keskimmäinen on etevä ja kaipaa kovasti uutta opittavaa. Koulusta on puhuttu jo pitkään ja nyt se muuttui konkreettiseksi kun pääsivät pulpetteihin istumaan ja tekemään tehtäviä. Läksyjäkin tuli ja hän oli niistä aivan innoissaan. Minusta tuo koulun alku tuntuu siksi niin ihanalta kun siinä huomaa sen, että elämä menee eteenpäin ja lapset kasvaa ja kehittyy. Nyt jännitän vain sitä, että nuorimmainen saa pitää paikkansa integroidussa erityisryhmässä, niihin kun pitää hakea joka vuosi paikkaa uudelleen. Toivottavasti hän saa jatkaa siinä, niin meidän elämässä on kaikki hyvin koulujen ja päiväkotipaikkojen suhteen.

Kategoriat
Kauneus

Muutos vaaleasta tummaan

Oman hiusvärin kasvattaminen

Hieman vajaa kolme vuotta sitten kirjoitin:

”Kävin tänään luottokampaajallani Heidillä keskustassa ja tuoliin istuessa laskettiin, että edellisestä kerrasta oli yli 6kk! En voinut uskoa mutta niin se taitaa olla. Hiukset oli jälleen kerran venähtäneet pituutta ja väri päässyt kellastumaan latvoista. Hetken pyöriteltiin vaihtoehtoja ja kun kerran itse jostain syystä rakastan oikein sellaista tuhkanvaaleaa niin päädyttiin siihen. Kesä on paras aika tuolle kaikkein vaaleimmalle sävylle joten kirkastettiin look koko pään raidoilla ja lopuksi leikattiin hieman kerroksittain.”

Postauksen yhteydessä latasin mm. kaksi seuraavaa kuvia tuloksista ja sen jälkeen hiuksiani ei ole vaalennettu kampaajalla enää. Tuo kaunis tuhkanvaalea lopputulos oli oikein onnistunut mutta sen kasvaessa jälleen kerran juurikasvua korostaen, päätin kokeilla miltä tuntuisi pitää hiuksissa omaa väriä.

Kolmen vuoden prosessi

Alku oli tahmea ja pitkän aikaa tuskailin sitä, pitäisikö värjätyn hiuksen ja oman tyvikasvun eroa taittaa jotenkin. Tuhkaisuus kun ei pysynyt pitkään ja vaaleus korostui tyven vieressä ikävästi. Ensimmäinen puoli vuotta oli tuskallista ja vuosi siitä, raja näkyi edelleen hyvin selvästi. Jostain syystä en halunnut raidoittaa hiuksia tummaksikaan, joten menin tällä erikoisella välityylillä sitä sen kummemmin miettimättä.

Kahden vuoden kohdalla latvaa sävytettiin

En edelleenkään ole varma mitä hiuksiini laitettiin yhden kampaamokäynnin yhteydessä mutta käsitin että hiukseni aiottiin pestä sävyttävällä shampoolla jonka jälkeen latva taittuisi tummemmaksi. Luulen, että latva värjättiin, sillä sen jälkeen se on ollut lähempänä omien hiusteni sävyä vaikka vaaleus kuulsi alta kuitenkin. Tässä kohtaa oman sävyn raja meni hartialinjassa.

Kolme vuotta ja latvoissa enää pieni pätkä käsiteltyä hiusta

Nyt kolmen vuoden kohdalla latvoissa on enää vähän hiusta, jota on blondattu. Väri on sellainen kun se on aurinkoisen kesän ja pimeän talven jälkeen. Luonnonvalossa tummanvaalea ja pimeässä vaaleanruskea, joskus jopa tumma. Hiuksissa on monta eri sävyä, punapigmenttisiä hiuksia, osa vaaleita ja osa ihan ruskeita, maantienharmaita moni.

Kokonaisuus on täysin eri värinen kuin aiemmin

Nyt pääsiäisenä ottaessa itsestäni muutaman kuvan hiukset laitettuina, huomasin että nyt kasvatusprosessi on tullut päätökseen. Latvoissa on enää niin vähän värjättyä, että se lähtee varmasti seuraavan käynnin yhteydessä ja sitten hiuksissani on oma väri. Muutos blondista bruneteksi on tapahtunut hitaasti mutta varmasti, sillä platinablondi ei ole luonnollinen värini. Tässä ei tule tyvikasvua ja sävy on taatusti sama kuin kulmakarvoissani. Minun piirteisiini ja ihon sävyyni sopiva!

 

Onnellinen lopputuloksesta

Vaikka kaipaan välillä takaisin vaaleaan, olen ollut tyytyväinen tähänkin. Viihdyin vaaleana mutta en pitänyt siitä, että hiuksia piti raidoittaa jatkuvasti hapatteita sisältävillä väreillä. Kokonaan vaalennusta hiuspohjani ei kestänyt enää ollenkaan vaan sain siitä aina allergisen reaktion. Raidoituskin tuntui pitkien hiuksien pituuksissa niitä heikentäen ja huomasin, että raidoitetut hiukset katkesivat ja hamppuuntuivat helpommin. Nyt tuota ongelmaa ei enää ole kun hiusta ei vaalenna. Kaikki hiukset ovat pitkiä ja vahvoja.

Mitä te tuumaatte? Oliko vaalea parempi vai tämä luonnon oma väri koko pituuksissa?

Kategoriat
Matkustus Perhe & suhteet

Matkarattaat isommalle lapselle

Vieläkö meillä tarvitaan rattaita?

Tämä kysymys pyöri mielessä kun mietin kevään ja kesän tulevia reissuja. Kolmen lapsen kanssa reissaaminen on sellaista, että ylimääräisiä käsiä ei ole liikaa. Olen onnellinen että meillä ollaan siinä vaiheessa, että jokainen pystyy itse kävelemään eikä rattaita tarvitse kaiken aikaa. Meidän nuorimmainen on kuitenkin jo yli kolme mutta ihan ilmankaan ei pärjätä pitkillä reissuilla. Pienin ei jaksa kävellä kaupungissa koko päivää ja ennen kaikkea minä en pysty pitämään häntä kädestä kiinni tauotta. Karkaileva ja säntäilevä mutta isompi lapsi on mielettömän nopea ja ilman rattaita olen hikikarpalot otsalla jo pelkästä huolesta. Asiaa ei helpota se, että meidän nuorin ei ymmärrä ohjeita mitenkään erityisen hyvin ja hän on hyvin omatahtoinen. Kyydissä kuljettaminen on usein turvallisuussyistäkin perusteltua.

Meillä on ollut vain yhdet matkarattaat ihan esikoisen ajoista saakka. Ne on Quinny Zappit ja ne on palvelleet erinomaisesti. Quinnyt ovat kenties markkoinoiden kompakteimmat matkarattaat ja ne ovat olleet meillä mukana useilla ulkomaanreissuilla. Olen aina tykännyt siitä, että ne on kolmipyöräiset (edessä tosin sellainen jossa kaksi pyörää yhdessä).

Tästä tullaan siihen, että Quinny Zappeissa tuli eteen kiloraja ja se, että tuollainen pitkä kolmevuotias alkaa olla niihin aika iso. Tuo 15kg on todella yleinen painoraja matkarattaissa ja tämän tietäen aika moni rajautui pois siitä syystä kun lähdimme etsimään uusia. Halusin löytää rattaat joissa saa istua 30 kilon painoon saakka ja sen vuoksi meille hankittiin nyt matkoja varten Baby Jogger City Mini GT rattaat. Plussaa näissä tuli myös siitä, että kolmipyöräisinä ne kääntyvät todella helposti.

Suomessa on tapana, että rattaissa ei olla kovin isoksi vaikka Euroopassa muualla rattaissa saattaa nähdä isompiakin lapsia. Meillä nämä tulee lähinnä ulkomaankäyttöön ja sen vuoksi ostin lisävarusteeksi rattaille sopivan lentolaukun. Nyt rattaat ovat meillä ensimmäistä kertaa kunnolla testissä Tallinnan matkalla. Ainakin toistaiseksi ne on vaikuttaneet oikein hyviltä, vaikka ovat kokoluokaltaan edellisiä selkeästi isommat.  Tukevat mutta ketterät, juuri kuten toivoin.