Kategoriat
Lifestyle Ura

Minun työnkuvaa opintojen ohella

Töitä yrittäjänä

Ajattelin kirjoitella siitä, minkälaista työtä olen tehnyt nyt viimeisten vuosien aikana. Monelle pidempään lukeneelle on varmaan tuttua, että olen kirjoittanut blogia mahdollisuuksieni mukaan ja saanut sillä ansaittua jonkinlaista pientä palkkaa useamman vuoden ajan. Olen kuitenkin tämän lisäksi tehnyt muitakin töitä, sillä meidän perhekoolla kaikki mahdolliset lisätulot ovat tervetulleita. Näin aloin tuottamaan somesisältöä muillekin.

Easton Helsinki projektissa

Tuossa kaksi ja puoli vuotta sitten pääsin mukaan todella mielenkiintoisen projektiin, eli Easton Helsingin rakentamiseen. Se on Itä-Helsingissä sijaitseva uusi kauppakeskus ja käsittää mm. uuden K-Citymarket Eastonin (entinen K-Citymarket Itäkeskus) ja paljon kahviloita, ravintoloita ym. Kauppakeskus avattiin lokakuussa ja olen muutaman vuoden ajan päivittänyt projektin nettisivua, facebookkia, Twitteriä ja välillä Instagramiakin sekä olen ollut suunnittelussa ja mainonnassa mukana monella tavalla.

Nyt kun keskus avattiin niin sain hieman uudistuneen työnkuvan ja jatkoa pestilleni! Samalla sopimukseni designtoimisto Kuudennesta, joka on tehnyt Eastonin ilmettä siirtyy nyt suoraan Keskolle, joka on Eastonin rakennuttanut. Syyskuun alusta lähtien olen rakennuskuulumisten sijaan tuottanut sisältöä Eastoriin, joka on keskuksen oma paikallismedia ja siellä minulla on vastuualueenani kolme palstaa. Tykkään työstä todella paljon, sillä voin kirjoittaa niistä palveluista joita itsekin käytän arjessani täällä Itä-Helsingissä.

Opiskelun ehdoilla

Tällä hetkellä olen tehnyt työtunteja sen verran, että saadaan laskut maksettua mutta niin, että päivästä jäisi aikaa opiskeluunkin. Työpäivät ovat kuitenkin pitkiä enkä oikein osaa sanoa jääkö minulle tavallaan mitään vapaapäiviä, koska työstän juttuja mielessäni päivittäin. Kauppareissuilla käyn kamera kainalossa ja saatan ottaa töitä varten kuvia sieltä sun täältä. Blogia en ole koskaan tehnyt yhtä suunnitelmallisesti kalenterin kanssa ja nyt olen ajatellut, että ottaisin saman työkalun käyttöön täälläkin niin päivittäminen ei olisi aivan sattumanvaraista. Nautin kirjoitustyöstä ja on aika ihanaa, että siitä on tullut pääasiallinen tulonlähde aivan huomaamatta. On ollut helpompaa opiskella, kun on voinut tehdä töitä kotoa kuitenkin niin paljon, että ei ole tarvinut elää opintotuella.

Viimeinen koulupäivä ennen joulua

Ihan kaikkeen aikani ei ole riittänyt viime syksynä ja varmaan tuon irtisanomisenkin myötä fiilis laski niin, että en jaksanut päivittää blogia yhtä ahkerasti kuin joskus aiemmin. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, että jaksoin painaa opinnoissa kaasu pohjassa. Nyt yliopistourallani on enää yksi kurssi käymättä! Toki näistä talven viimeisistä on vielä muutama raportti tullut bumerangina takaisin(kääk) ja muutama on vielä kokonaan palauttamatta. Mutta aion hoitaa ne kyllä! Ensi keväälle jäi enää yksi viiden opintopisteen kurssi joka kestää tammikuusta maaliskuuhun. Samalla aion kirjoittaa graduni kirjallisuusosuutta eteenpäin ja ohjaajieni kanssa luoman aikatauluni mukaan pääsen maaliskuussa suorittamaan graduni kokeellisen osuuden ja tekemään tarvittavat mittaukset. Kevät ja kesä on siis varattu kokonaan gradulle, mikä tuntuu todella hyvältä. En malta odottaa, että pääsen gradussa konkreettiseen työhön.

Eilinen oli meikäläisen viimeinen koulupäivä ennen joulua ja lapset jäävät tänään päiväkodista ja eskarista lomalle. Ensi viikko valmistellaan joulua sitten yhdessä pienten kanssa <3 Freskan siivoukset on onneksi jo varattu, joten en ihan yksin jää jouluvalmistelujen kanssa.

Ps. Kuvissa tänään tasoitetut hiukset. Pian on kokonaan oma väri hiuksissa!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kategoriat
Uncategorized

Tervetuloa Annaan

 

Hei kaikille täällä Anna.fi sivustolla!

Lämpimästi tervetuloa uudelle blogisivulleni! Siirto on onnistunut ja laitan tässä vielä blogia kuntoon pienen hienosäädön kanssa kun tutustun uuteen ympäristööni. Otavamedia toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi ja täällä näyttää todella upealta. Kiitos heille teknisen puolen hoitamisesta todella mallikkaasti. Uusille lukijoille voisin aloittaa esittelemällä itseni.

Olen 35-vuotias kolmen lapsen äiti ja asun perheeni kanssa Helsingissä. Olen kirjoittanut Too big to be me blogia kuusi vuotta ja sen kautta ajauduin sosiaalisen median pariin töihin, jossa toimin yrittäjänä, tällä hetkellä toimittaen sisältöä Keskolle.

Blogini aloitin Bloggerissa kuusi vuotta sitten ja noin vuoden kirjoittamisen jälkeen siirryin silloin perustettuun FitFashion portaaliin. FitFashionin alla kirjoittelin melkein viisi vuotta ja nyt blogini siirtyi tänne Annaan. Vuodet Fittarissa olivat ihania ja sain paljon ystäviä, joiden kanssa yhteys onneksi pysyy vaikka blogikoti vaihtuukin.

Muutto tänne tuo minulle paljon uutta ja toivoisin, että mahdollisuuksia olla ehkä enemmän se ihminen, joka olen tänä päivänä kuin kuusi vuotta sitten aloittaessani blogin laihdutuksen tueksi. Blogin historia on ollut vahvasti painonhallinnassa ja sisältänyt niin hurahduksen kuntosalitreeniin kuin sohvaperuna-aikojakin.

Kun aloitin olin nuori ja täynnä tarmoa mutta suuntasin sitä asioihin joilla ei ollut paljon merkitystä ulkokuoren lisäksi. Ajauduin kierteeseen, jossa hyvän olon hakemisesta tuli pakko ja pian epämiellyttävää. Etsin itseäni ehkä liikaa muiden kommenteista ja sain sitä kautta elämään kaipaamani hyväksyntää.

 

Huomasin kuitenkin, että elämässäni oli paljon muutakin. Kahden lapsen vanhemmuus muuttui kolmen lapsen äitiydeksi, joka kasvatti minua enemmän kuin mikään koulu. Esikoisen kuulovamma toi elämään haastetta meille vanhemmille äitinä ja isänä, jotka eivät osanneet viittoa eivätkä tunteneet kulttuuria, joka on osa lapsemme identiteettiä. Alkoi matka, jossa täytyi kohdata omat puutteet ja alkaa opettelemaan uusia asioita. Samalla haluttiin kuitenkin elää sitä ihan tavallista arkea, olla perheenä yhdessä, tehdä töitä ja opiskella.

Matka ei ole ollut ihan helppo, mutta perheihmisenä en vaihtaisi siitä päivääkään. Ilman lapsiani ja miestäni en olisi se ihminen, joka olen nyt. Uskon itseeni ja siihen, että pärjäämme. Vaikka olen nyt yhtä iso kuin aloittaessani blogini! On kenties kohtalon ivaa, että ympäri mennään ja yhteen tullaan. Kartutettujen ja pudotettujen kilojen päällä on kuitenkin toivottavasti enemmän henkistä pääomaa nyt kuin kaksikymppisenä.

En puuduta teitä historialla sen enempää, vaan kiitän siitä, että sain olla viime viikon Anna-lehdessä pienessä henkilöjutussa eli Viikon Anna. Blogia koskevissa tulevaisuudentoiveissani on uudistaa sisältöä ja ilmettä, päivittää säännöllisesti aihealueista, joista olen halunnutkin kirjoittaa ja käydä teidän kanssa vuoropuhelua. Arkiset jutut ja syvällisemmät ajatukset, siinä missä elämän haasteetkin ovat juttuja joita haluan tuoda esille arjen, kodin ja hyvinvoinnin lisäksi. Olen elänyt viimeiset vuodet sellaista kuplaa, että siitä on ollut vaikea nähdä kauas. Sisällä kytee ajatuksia ja toiveita tulevaisuudesta, joihin en ole uskaltanut tarttua. Nyt on kentis aika olla vain minä, eikä millään tavalla vääränlainen tai kokoinen.

Kiitos kun olet mukana ja tervetuloa jakamaan ajatuksia, kommentoimaan ja seuraamaan!

Kategoriat
Yleinen

Muutama lahja jo pukinkontissa

Joulu lähestyy

Innostuin eilen laittamaan kotona kynttilöitä ja vähän jouluun liittyvää tunnelmaa. Sain tädiltäni kauniin luonnonmateriaaleista tehdyn kranssin oveen ja kaivelin kaapeista kaikkia mahdollisia kynttilöitä ja koristeita. Ilta oli kiva istuskella meidän vanhimman pojan kanssa kun pienemmät olivat mummolassa kylässä.

Joululahjojen metsästystä

Päivällä kävin myös asioilla. Olen yleensä huono ostamaan joululahjat ajoissa ja hankin ne usein vasta jouluviikolla, jopa pari päivää ennen joulua. Meillä ei ole ollut tavatonta, että joululahjoja on haettu vielä aattonakin muutama mutta yritän kyllä välttää sitä. Nyt tänä vuonna olen ennätysajoissa, sillä olen saanut hankittua nyt pari lahjaa jo valmiiksi. Eilen kun lapset olivat poissa niin pääsin hyvin kaupoille heidän huomaamatta.

Puhelimen käytön harjoittelua

Meidän keskimmäinen aloittaa ensi syksynä ekaluokan. Kouluun siirtyessä lapselta vaaditaan aika paljon itsenäisyyttä ja sitä ajatellen mietittiin, että puhelimen käytön harjoittelun voisi aloittaa. Vanhana puhelinmyyjänä vertailin aika paljon malleja ja päädyin siihen, että pinkki puhelin mahdollisimman pienessä koossa, sopisi parhaiten meidän 6-vuotiaalle. Samsungeista A ja J-sarjan puhelimista löytyy edullisimmat mallit ja kävin kokeilemassa niitä käteen liikeessä. Pienin ja näppärin oli Samsungin A3 mutta sen hinta nousi jo ihan perus sadan euron puhelimista 269 euroon. Kävin läpi Gigantin 269€, Verkkokauppa.comin 249€ ja lopulta Powerin, jossa puhelin on nyt tänä viikonloppuna 189€. Tässä täytyy todeta, että onneksi jatkoin etsintää enkä ostanut ensimmäistä. Peach cloud -värisen puhelimen lisäksi pakettiin tulee siis pinkit Neon kuoret joissa on oranssi kehys, joka heijastaa puhelimen oman valon viestin tai puhelun saapuessa. Hankin myös läpinäkyvän panssarilasin puhelimeen ja se tulee näytön päälle ja suojaa näyttöä kolhuilta.

 

Tämä oli siis joulun suurin hankinta ja muut lahjat ovat sitten paljon pienempää. Joko teillä on alkanut lahjojen etsintä?