Kesällä kirjoittaminen ei maistunut
Siinä se tulikin otsikossa, nimittäin tuo iso ahdistava gradu-urakka. Kesä meni sen kanssa reisilleen ja työ ei ole edennyt kuukausiin. Tiedättekin täällä, että meidän kesä heitti aikalailla kuperkeikkaa kun kahdella lapsella murtui kädet kesän aikana. Toisella yksi ranne ja toisella molemmat ja vieläpä pahasti. Omat suunnitelmat päivistä kirjastossa jäi sen kaiken alle ja päätin tietoisesti jättää gradu-ahdistuksen kesäksi ja keskittyä lasten hoitamiseen, mieskin kun oli koko kesän töissä yhtä viikkoa lukuunottamatta, jonka kävimme ennen koulun alkua Italiassa.
Nyt syksy on alkanut ja tuo työ odottaa tekijäänsä. Suurin työ on jo takana kun tein pitkän puolen vuoden kokeelliseen osuuden työhön ja oman tutkimuksen, mutta kirjallisuusosuus ja kaiken saaminen sanallisesti kasaan on vielä kesken. En tiedä miten työhön palaaminen onkin tuntunut nyt niin vaikealta kun keväällä olin niin innoissani kaikesta. Tällä viikolla oodiin tuli viimeinenkin kurssimerkintä maisterikursseista ja yliopisto on nyt tenttien ja kurssien puolesta käyty. Vain se tärkein eli gradu on palauttamatta!
En ole ainoa jolla työhön tulee tuumaustauko tai toinen mutta jostain pitäisi nyt kaivaa se lopullinen rutistus ja tsemppi, ja saada tuo kansiin. Sen jälkeen voin hengähtää, enkä opiskele mitään -ainakaan hetkeen.
3 vastausta aiheeseen “Gradun hiljaiseloa”
Tsemppiä! Itse olin tuossa samassa tilanteessa vuosi sitten. Aloitin tammikuussa ja kirjoitin vähän (n.15 sivua) Maaliskuussa keräsin aineiston ja sitten se vaan jäi ja jäi ja… kesä välissä, jolloin piti kirjoittaa valmiiksi. Mutta ei. ”Syksyllä sitten heti alkuun kun on aikaa.” Ja yhtäkkiä olikin marraskuu, toki viimeisiä kursseja suoritin samalla.
Lopulta pakko oli Oras motivaatiota ja joulukuussa sitten kirjoitin kaksi viikkoa pitkää päivää. Jouluna lepäsin pari viikkoa ja lopulta tammikuussa korjailin virheet. Tämän vuoden tammikuussa painoin enteriä ja maaliskuussa paperit kourassa. Ja mikä onnen potku: työllistyin heti lähes koulutusta vastaavaan työhön ja nyttemmin olen jo ehtinyt vaihtaa työpaikkaa täysin koulutusta vastaavaan 🙂
Eli älä vaivu epätoivoon! Meitä on muitakin ja valmiiksi saat gradun ja työkuviotkin järjestyy varmasti.
On kiva lukea sun tekstejä kun ne ovat niin lähellä omaa elämääni: Mullakin 3 lasta, senioriopiskelijana tehdyt opinnot samansukuiselta alalta ovat juuri päättyneet, loma- ja mökkikuume vaivaa, taloa rakennettu ja työtä metsästetty 🙂
On helppo samaistua ajatuksiisi, kiitos kun kirjoitat <3
**paras motivaattori
Piti vastata tähän, että todella arvostan sun viestiä ja tsemppausta mitä kirjoitit mulle! Se ilahdutti mua kovasti ja mukava kuulla, että joku on samanlaisessa elämäntilanteessa nyt (ja ollut opintojen kanssa). Kyllä minäkin siis selviän 🙂