Tässä syksyn aikana mulla on jäänyt yöunet todella heikoiksi ja oon paahtanut silti menemään. Olen ollut niin kauan poissa koulunpenkiltä tuossa lasten väleissä että motivaatio on mennyt nukkumisen edelle. Lasten kanssa on myös tämä syksy ollut täynnä kaikenlaista. Pienimmän alkanut puheterapia ja kaikenlaiset muut tutkimukset on vieneet paukkuja aika tehokkaasti.
Näitä olen sitten paikkaillut kahvilla ja päänsärkylääkkeillä. Toissaviikolla kävi sitten niin, että minulla on kahden tentin päivä joista toinen oli k.8 ja toinen k.14. Heräsin jo aamusta aivan järkyttävään hedariin ja päätin ottaa aamupalaksi banaanin ja migreenilääkkeen. Kun pääsin tentiin niin olo oli kahta kauheampi. Migreenilääkkeestä (tai itse migreenistä) tuli ihan hillitön pahoinvointi ja rivit pomppivat tenttipaperilla. Tuntui että mun pää retkahtaa toiselle puolelle kun kipu oli niin painava toisella puolella päätä ja jokainen minuutti tuntui ikuisuudelta. Huokailin syvään ja yritin kirjoittaa nopeasti jokaiseen kysymykseen jotain. Kirjoitan yleensä pitkiä vastauksia, joten vastaukset eivät olleet lainkaan tyyliäni. Sinnittelin tunnin ja palautin paperin ja hipsutin vessaan. En voinut ottaa yhtään ripeämpää askelta että pääsin perille ja niinhän se kaikki tuli ylös. Ehdin siis vessaan oksentamaan. Ajelin ihan horkassa kotiin peiton alle, nukahdin tunniksi ja jatkoin lukemista iltapäivän tenttiin ja suuntasin takaisin koululle. Pian oli jälkimmäinen tentti tehty (meni paremmin) ja pääsin kotiin. Mietin että on ihana mielipuolista yrittää hoitaa arkiset asiat kun migreeni iskee mutta kun kokonaan säryttömiä päiviä on niin vähän. Mun vointi on oikein roihahtanut taas huonommaksi särkyjen suhteen kun yritän opiskella.
Mutta sinä päivänä saavutin jonkinlaisen kliimaksin. Päätin että nyt jätän kaikki särkylääkkeet lukuunottamatta migreenin täsmälääkettä sekä kahvinjuonnin. Rakastan kahvia mutta koen että nyt mun kannattaa olla hetki ilman kofeiinia sillä se piristää mua niin keinotekoisesti. Ja mähän en yleensä kulje mihinkään ilman mun valkoista termosmukia! Se on mulla aina mukana. Nyt se on vaihtunut vesipulloon ja muutamaan mandariiniin. Olen myös ulkoillut aktiivisemmin iltaisin, että oloni lähtisi paranemaan.
Tuon toissaviikon jälkeen päänsärky on ollut edelleen suunnilleen ”jokatoinenpäiväinen” kaveri ja sen voimakkuus vaihtelee. Itse erotan sen kun kyseessä on ns. tavallinen päänsärky ja milloin kyseessä on migreenikohtaus. Ne ovat erilaisia vaivoja ja kärsin kyllä molemmista. Välillä särky alkaa heti aamusta ja menee ohi ja välillä tulee vasta iltapäivästä. Jotenkin tunnen siitä kovaa syyllisyyttä ja ajattelen että se on mun huonojen elintapojeni tulos vaikka olen kärsinyt vaivasta jo kauan. Huomaan kuitenkin että se elää mukana elämänvaiheissa välillä aktiivisempana ja välillä melkein remissiossa. Nyt tuollaista särytöntä jaksoa ei ole ollut pitkään aikaan.
Huomenna kerron lisää mitä olen syönyt muutaman ruokapäiväkirjapäivän kanssa. Nyt aikaisin nukkumaan ja toivotaan etten tänä yönä kärsi unettomuudesta, joka sekin on valitettavan tuttu vaiva.
Edellisiä juttujani aiheesta löydät:
8 vastausta aiheeseen “Keho ei jaksa kaikkea”
Hei voinko kysyä että mitkä täsmälääkkeet sulla on käytössä? Meinaan mullekin tuli edellisistä paha olo, mutta ei nykyisistä.
Ei mulla yleensä tule siitä paha olo. Nyt taisi olla vain poikkeuksellisen kurja kohtaus, mulla liittyy joskus runsas pahoinvointi itse kohtaukseen. Käytän Imigrania nenäsuihkeena tai tablettina.
Kahvin juonnin lopetus voi olla hyvä juttu, sillä migreenikoilla (erityisesti kroonisesta migreenistä kärsivillä) kofeiini voi lisätä migreeniä ja lääkepäänsäryn riskiä. Sekin kannattaa muistaa että migreeniä saisi lääkitä max. 10 kertaa kuussa lääkepäänsäryn riskin takia. Jos migreeniä alkaa olla 15 kertaa kuussa ja ne kaikki on lääkitty 3 kuukauden aikana niin voi olla aika varma että kärsii särkylääkepäänsärystä. Suosittelen sinulle migreenin estolääkitystä. Sen avulla voit päästä vähentämään kohtauslääkitystä. Ja kannattaa liittyä Suomen Migreeniyhdistyksen jäseneksi, jos et jo ole. Tsemppiä ❤️ T. Krooninen migreenikko
Ei voi kuin tsemppiä toivottaa.<3 Meillä myös pienimmän lääkäri-fyssari-lääkäri-neuvola-rumba vie hirveästi voimia jo pelkästään ja päälle vielä tietty jatkuva huoli siitä että mitä seuraavaksi löytyy. S on vasta 1v joten kaikki on aivan levällään. Joku on jo väläytellyt erityislapsi-käsitettä ja toinen rauhoittelee että kyllä se tästä kun ikää tulee. Rasittavaa.
Mun oli pakko tulla kommentoimaan, kun luin kokemuksistasi. Kuulostaa hyvin pitkälti samalta tutkimuskierteeltä, jonka keskellä olemme tyttöni kanssa painineet. Meidän tyttöä on tutkittu 6 kk iästä lähtien ja olemme läpikäyneet fysioterapiat ja nyt on alkamassa puheterapia. Tyttö on nyt reilu 1.5-vuotias, eikä mitään poikkeavaa löydöstä ole tullut laajoista tutkimuksista huolimatta. Diagnoosina on joka tapauksessa tällä hetkellä kehityksen viivästymä ja nyt seuraillaan, saako tyttö ikätasoaan kiinni. Hirmuinen huoli ja pelko tulevaisuudesta painaa ja on painanut koko tämän ajan. Ylläpidän edelleen toivetta siitä, että kukin kehittyy ajallaan ja saamme lopulta ”terveen” paperit. Toisaalta yritän valmistella itseäni jo mahdollista kehitysvammadiagnoosia varten. Hankalia ja raskaita asioita. Tsemppiä sinulle sekä tietenkin myös Annalle! ❤
Mä kärsin myös migreenistä ja tollasesta ”kokoaikaisesta enemmän tai vähemmän” pääkivusta. Syksyllä kipuja oli niin paljon (ei varsinaista migreeniä, mutta muuta päänsärkyä), että se vaikutti myös todella pahasti yleiseen mielentilaan ja jaksamiseen. Vertaisin syksyistä olotilaani lievään masennukseen. Myös selkä- ja niskakivut olivat koko aikaisia.
Uniongelmia oli myös. Päivisin järkyttävä väsymys, mutta uni oli todella huonoa ja heräilin öisin paljon. Saatoin myös valvoa tunnin pari keskellä yötä.
Kaveri sai puhuttua mut 3 viikkoa sitten osteopaatille. Kävin viikon välein kaksi kertaa ja tämän 3 viikon aikana mulla on ollut kerran pää kipeänä (eikä edes migreeniä). Ja olen nukkunut TODELLA hyvin. En välttämättä edes käy heräämisen rajamailla koko yönä. Ihan mahtavaa!
Joten vaikka itsekään en ollut ihan varma siitä, onko osteopatia oikeaa hoitoa vai enemmän huuhaata, niin tulokset tuntuvat puhuvan puolestaan.Mun osteopaatti ainakin antoi heti hyvinkin selkeän selityksen, miksi kipuja on (nuorena lantioon tullut isku, jonka takia kroppa on toispuoleinen). Kropan toispuoleisuudesta kertoo myös vain toisessa jalassa olleet suonikohjut ja mielestäni nekin on vähentyneet hoitojen jälkeen (tästä en uskalla vielä iloita, koska tuntuu niin uskomattomalta kun olen niitä käynyt hoidattamassa pois myös laseroinnilla).
Vaikka se on kallista kun synti niin kannattaa käydä kokeilemassa!
Hei pakko kommentoida tähän! Kärsin itse nuorempana pahasta jännitysmigreenistä johon määrättiin estolääkitys. Kohtauksia silti tuli ja meni, kunnes satuin lääkärin vastaanotolle, joka ehdotti osteopatiaa. Vika löytyi niskan ja selän nikamista, jotka kääntyivät omia aikojaan pois paikoilta ja vetivät samalla lihaksia väärään asentoon. Tästä johtui mun migreenit. Aloitin osteopatiahoidot enkä ole sen jälkeen juuri migreeneistä kärsinyt. Käyn edelleen kerran kaksi vuodessa osteopaatilla laitattamassa rangan kuntoon, suosittelen lämpimästi! Naprapaatti on toinen hyvä vaihtoehto 🙂
Unirytmi kuntoon ja riittävän pitkät yöunet! Riittävät, mutta ei liian pitkä, unet auttavat myös oppimisessa ja yleisessä jaksamisessa. Itsellä migreeni riehaantuu aina, jos nukkumiset ovat sekaisin. Tylsän kuuloista, että aikuisella ihmisellä on nukkumaanmeno- ja heräämisajat, mutta elämä on niin paljon helpompaa. Itse selittelen aina välillä vähäisiä yöunia sillä, että muuten ei ehdi tekemään kaikkea. Vielä vähemmän ehtii tekemään yhtään mitään, jos migreeni hilluu kaverina matkassa mukana. Tsemppiä sulle! Migreenin kanssa ei ole aina helppoa elää.