Voi elämän kevät. En millään saa aloitettua kirjoittamista vaikka vähän väliä vilkuilen blogiini, että mistä kirjoittaisin seuraavaksi. Kaikki ideat tuntuvat yhtä laimeilta vaikka pyörin tuolla luonnostilassa harva se ilta. Kirjoittaminen on tietynlainen tila, joka tulee tai ei. Sen pakottaminen on toki mahdollista mutta silloin sitä ohjaa joku korkeampi motivaatio kuten työ ja deadline 😀 Ihan huvikseen kirjoittaessa kynää on vaikea saada sauhuamaan jos tunnetila puuttuu.
Aurinko paistaa ihanasti ja se tuntuu pelastavan mut hukkuvalta fiilikseltä. Mulla on tässä pyörinyt olo, että paahdan määräajasta toiseen ja hommat vain kasaantuvat päälle. Tiesin, että opintojen puolesta vuodesta tulee paha. Mulla oli jäljellä vain ”pakkopulla” kursseja jotka ovat mulle vaikeita ja niitä on riittänyt. Koen suurta riittämättömyyden tunnetta, sillä mulla on vaikeuksia päästä kursseista läpi. Oon jopa itkenyt oloani tenttien jälkeen tai tulosten tullessa. Tekemistä on niin paljon! Mikään kurssi ei tule tässä vaiheessa ilmaiseksi.
Kotona on hankala löytää henkireikiä, sillä arki on melkeinpä kaoottista. Viime viikko oli jotenkin helpompi kuin tämä viikko ja oon ihan heti ihan loppu kun on haastellisempaa. Toisaalta san vihdoin opintoja eteenpäin kohti valmistumista ja se fiilis voittaa kaiken. Ei tämä ikuisesti kestä! Onneksi mulla on naapurissa hyvä ystävä, jonka kanssa maailmanparantaminen helpottaa oloa. Viime viikolla käytiin jopa perjantaina keskustassa syömässä ja tsekattiin Jarnan kanssa kovasti kehuttu Bronda, joka sijaitsee Espalla. Ruoka oli todella hyvää ja paikka viihtyisä, joskin hyvin täyden buukkauksen vuoksi vähän meluinen.
Opintojen ja perheen yhdistäminen on ajoittain haastavaa. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin olisin yrittänyt opiskella ennen kuin lapsia on näin paljon mutta elämä ei aina anna vaihtoehtoja. En tiennyt, että musta tulisi lasten äiti, joilla on erityistarpeita eikä lapset ole tulleet ”tilauksesta” minään toivottuna ajankohtana vaan se on ollut ihan muissa käsissä! Kiitollinen olen siitä, että lapsia on siunaantunut sillä rakastan jokaista heistä yli kaiken <3
Nyt me lähdetään ulos aurinkoon nauttimaan keväisestä päivästä ja lopetan avautumiseni tähän 😉 Ihanaa viikonloppua kaikille!
6 vastausta aiheeseen “Kuulumisia!”
Hei! Mä tiedän ton tunteen. Olen itsekin aika loppu kahden pienen lapsen kanssa joista toinen on erityislapsi. Onko teillä mitään mahdollisuutta saada lapsia hoitoon? Itse olen hoitanut omat lapset, eikä omaa vapaa-aikaa ole. Nyt kuitenkin kun esikoinen on saanut diagnoosin ”laaja alainen kehitysviivästymä ja autistiset piirteet” hain hänen omaishoitajuutta. Omaishoitajuus ei estä työskentelyä tai opiskelua. Omaishoitajalle kuuluu 3vrk/kk omaishoitajan vapaita jolloin lapsi menee tilapäishoitoon. Viime vuonna en käyttänyt vapaita ollenkaan, mutta nyt olen varannut viikonloppu hoitoa lapselle, jotta voin viettää sitä kuuluisaa ”laatuaikaa” myös sen ”normaalisti” kehittyneen tyttäreni kanssa. Tuntuu, että arkena erityislapsi saa niin paljon huomiota, että yritän näillä vapailla tehdä jotain spesiaalia toisen lapsen sekä mieheni kanssa. En tiedä mikä tilanne teillä on, mutta voisit tiedustella olisiko teillä mahdollisuutta tilapäishoitoon. Tsemppiä ja halit! 🙂
Tiedän että on muitakin jotka tietää tunteen 🙂 Se lohduttaa!
Mun omat vanhemmat asuu tosiaan 600km päässä eikä yksikään mun sisaruksista asu samassa kaupungissa. Miehen vanhemmat asuu lähellä ja joskus lapset käy siellä kylässä mutta arkista hoitoapua on kyllä hankala saada, varsinkaan pienimmälle. Kyllä tässä aikalailla omin voimin saa mennä… Kiva, että oot saanut omaishoitajan tukea, se on hyvä juttu! Mulla on tuore hakemus sisässä et katsotaan miten käy. Tsempit sinnekin =)
Hei Anna! Täytyy nostaa sulle hattua että miten hyvin oot jaksanut yhdistää perheen ja opiskelun.. Opiskelen itsekin Helsingin yliopistossa, toista alaa tosin mutta en ikinä pystyisi tohon.. Oon ihan loppu ja mulla ei siis ole edes perhettä, avomies vain 😀 Oot super ja voit todellakin olla itestäs ylpeä! 🙂 Kiitos tosi hyvästä blogista jota aina säännöllisesti seurailen vaikka sillä lailla eri elämäntilanteissa ollaan 🙂
Kiitos ihanasta kannustuksesta! Onhan tässä itse kukin välillä loppu vaikka ei ois perhettäkään. Taitaa kiireen määrä olla vakio 😉 Kiva kuulla, että luet blogia vaikka elämäntilanne on osin erin 🙂 Mukavaa viikkoa sinulle!
Löysin tänne bblogiin hesarin jutun kautta. Todella kivalta vaikuttaa, jään varmasti seurailemaan. Teillä on todella kaunis koti ja aivan ihania nuo kuvat koirista! Suloisia karvakuonoja 🙂
Et usko,kuinka monta kertaa opintoja pakertaessa mietin,että olisi ollut huomattavasti helpompaa ilman lapsia.. mutta aina elämä ei mene kuin elokuvissa,ja on mentävä niillä mitä on. Mutta minäkin valmistuin lopulta maisteriksi,ja töitäkin sain heti. Älä siis huoli,kaikki järjestyy <3 Loppuun vielä Tommy Tabermannin sanat,joista itae elämän mutkissa voimaannun:
"Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin. Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään. Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille. "