Mä kirjoitan nyt nopeammin kuin arvaattekaan, sillä täällä ei kerrankin roikuttu rinnalla ihan koko iltaa. Vauvan kanssa arki on ollut tosiaan kiireisempää kuin aiemmin ja iltaisin sitä omaa nettiaikaa ei ole. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että edelleen sopeudutaan näihin muutoksiin joita loppukesästä tapahtui. Muutto pieneen asuntoon, vauvantulo ja nyt tuo rakennusprojektin alkaminen käytännössä on täyttäneet meidän vanhempien kalenterin. Välillä on sellainen fiilis, että seinät kaatuu päälle ja oma elämä pyörii niin perusaskareissa kuten huoliessa siitä riittääkö harsot seuraavaan pyykkivuoroon asti, minä päivänä vauva on viimeksi kakannut ja pitäisikö isommille keksiä parempaa ohjelmaa kuin toistensa kiusaaminen sisätiloissa. Nämä kaikki ensin ja sen jälkeen tulee minä ja oma treeni. Otanko vauvan salille, syötänkö ensin vai käynkö yksin tekemässä juostenkustun treenin? Uskallanko lisätä jo painoja kunnolla, voinko tehdä jalkatreeniä ilman että selkä katkeaa ja kuinka paljon jomottaa häpyluuhun sen jälkeen kun olen sen treenin tehnyt..? Olo on ihan avuton mutta kerta toisensa jälkeen olen salille vääntäytynyt (kerran jopa korkkareiden kera) ja toivonut että ehkä jo ensi kerralla on helpompaa.
Niin kuin edellisen postauksen kommenteissa jo puhuttiin niin uskon kyllä, että moni on kaivannut treenipostauksia. Mulle koko treenaamisen aloittaminen on ollut vasta ihan linnunaskelia. Tunnen oloni orvoksi ja treenaaminen tekee kipeäksi. Alaselkä ei ollut raskausaikana ollenkaan kipeä mutta samaa ei voi sanoa nyt ajasta raskauden jälkeen. Tuntuu siltä kuin kaikki nikamat hakisivat paikkaansa ja jo pieni väärä muuvi saa selän lihakset ihan kramppiin. Samoin tuo ainoa kohta johon sain pari tikkiä alkaa jomottamaan aina iltaisin treenin jälkeen… Ei mikään kiva tunne ja kipu onkin hyvä treenin rajoittaja. Usein sanotaankin, että voi tehdä kivun sallimissa rajoissa ja omalla kohdallani se tarkoittaa että ei vielä kuntopyörää tai liikaa verenkiertoa tuonne alaosastolle. Oon treenannut jalat sen vuoksi vasta kerran.
Ruokavalio on edelleen aika surkea. Epäsäännöllinen, iltapainotteinen ja sokerikoukku ei meinaa hellittää. Paras lääke siihen on tähän mennessä ollut treeni! Tottakai treeniä ennen tulee syötytä järkevämmin, palkkari tietty treenin jälkeen ja joku palauttava ateria kuuluu asiaan. Heti menee puoli päivää jo paremmin 🙂 Oikeastaan sen huomaa vasta silloin kun liikunta jää syystä tai toisesta pois, kuinka paljon se vaikuttaa ruokavalioon. Treeni motivoi myös syömään paremmin ja ilmaan liikuntaa voi joutua melkein oravanpyörään. ei liikuntaa->syö->masentaa->ei halua liikkua->ruoka lohduttaa->lihoaa->ulkomuoto masentaa jne. Pienin askelin oon saanut takaisin vanhoja rutiineja kuten aamupuuro alkaa jälleen maistua ja välipalaksi uppoaa silloin tällöin leipien sijaan rahka ja hedelmäsose, kiitos Bonnen pienestä lähetyksestä. Höttöherkkujen tilalle olen sen raakakakku workshopin jälkeen kokeillut leipoa raakakkua ja raakasuklaata (GreenStreet tuotteet itse ostettu). Hyviä ne kyllä on mutta niitäkin voisin syödä vaikka kuinka! En tiedä missä mun ”ei enempää tunne” on :/
Mutta kuten asiaan kuuluu pitää totuus kohdata ennen kuin asian voi muuttaa. On jälleen uusien aloituskuvien paikka. Lähtötilanne 100kg/172cm. Tähän pari julkaisukelvotonta sanaa itselleni…
Tästä siis lähdetään palauttamaan kroppaa raskaudesta ja kamalasta määrästä liikakiloja. Toivotaan että tuolla alla on se Anna jonka kropassa oli hyvä olla! Sitä kaipaan kaikkein eniten <3 Oma ulkomuoto on tällä hetkellä kuitenkin ehkä se suurin harmaa hius tässä päässä, asia joka kaipaa kipeästi korjausta. Ei mitenkään tuli *erseen alla mutta ajan kanssa.
Jos vaikka näistä sitä omakuvaa sinne jääkaapin oveen! 😉
60 vastausta aiheeseen “Nyt niitä treenijuttuja”
Piti vaan tulla sanomaan et ihanaa ku on olemassa tuommosia ihmisiä ku sinä,tuollasia aitoja ja rohkeita 🙂 Nyt äkkiä silmät kiinni et jaksaa aamulla nousta salille ennen miehen töihin lähtöä,pian kaks viikkoa sali taukoa (ja karkkia ja huonoa ruokaa) onneksi tulin kurkkaa vielä fitfashionia niin sai taas tsemppiä omaan hommaan 🙂
Näitä postauksia lisää, ja miten treenin voi aloittaa taas raskauden jälkeen ja kuinka ihmeessä?!? Olen ennen raskautumista himo treenaaja…. Joten olet hyvä esikuva mulle. Esikoisen la on 3 viikkoa aikaa ja mietin että miten raskauden jälkeen pääsen taas alkuun, ja miten treenata kun keho muuttunut niin paljon ja kokenut isoja asioita. Masentaa ajatus jos kroppa ei palautuisikaan kunnolla tai en saa taas kuntoa kohdilleen.. Kotitreeni vinkit ym myös tarpeen . Tsemppiä. Näytät kauniilta ♥
Uijjui! <3 Mä niiiiiiiiin oon oottanut tämmöstä postausta! Hirveesti oon kaivannut sun treenipostauksia, koska niistä saa itekki iha mieletöntä tarmoa ! Ja mitä sinuun ja sun positiiviseen sekä rehelliseen asenteeseen tulee, mulla on ollut kaamee ikävä sua! Ihan hassua, mutta tunnut jotenkin ystävältä vaikkei ees tunnetakkaan 😀 ymmärrän täysin, jos kone /postausaika on tiukassa, on taatusti aikamoista hässäkkää tuo sinunkin elämäsi ! Hirmuisesti tsemppiä, stressitöntä raksapuuhaa ja ennen kaikkee kivuttomia reenejä jotta pääset taas takaisin meininkeihin! Täällä kans koitetaan tsempata taas kesän repsahdusten jälkeen herätetyllä uudella tsempillä 🙂 terveisin myös hyvin kiireinen savolais- maalais-juntti-yöhoitaja, 1v 8kk pojan äiti ja 2:n hevosen, 3:n koiran ja 2:n kissan emäntä !
Hyvä Anna!! 🙂
Hienoa Anna! Tuosta on hyvä lähteä liikkeelle!
Voisitko ajatella, että postaisit myös kilojen lisäksi sentit. Itse painiskelen juuri samassa tilanteessa, eli metsästän raskauksiin kadonnutta vyötäröä takaisin. Kiinnostaisi hurjasti, miten sinulla lähtee sentit pienenemään tuosta navan kohdalta 🙂
Mun tuli paha mieli sun puolesta sen edellisen postauksen kommenteista. Kun on pieni vauva ja pari muutakin pikkuista, niin ei vaan ole aikaa kaikelle sille, mitä haluaisi tehdä ja sitten tulee joku, joka ilmoittaa, että ”Mä haluuuuuuun!!!” On hienoa, että järjestät aikaa niille asioille, joista nautit, mutta muista ettet ota stressiä sen vuoksi, että joku haluaa lukea treenijuttuja. Teillä on paljon käsissä just nyt, olkaa itsellenne armollisia.
Komppaan täysin Katjaa! 🙂
Pieni vauva vie todella paljon aikaa ja synnytyksen jälkeen kuuluukin ottaa ensin hieman rauhallisemmin, vaikka se tuntuu joillekin olevan vaikea käsittää 🙂 Tsemppiä!
Mäkin ajattelin sen kommentin jälkeen notta voi ei. Äitiys on luonnollista ja tällähetkellä sen kuuluukin mennä niin että perhe menee etusijalle. Kaikkeen ei aika tosiaan riitä ja silloin pitää priorisoida mikä sillähetkellä on tärkeintä. Kun talo on valmistumassa ja vauvakin tuosta jokapäivä kasvaa, tulee muita asioita joita voi tärkeysjärjestyksessä nostaa ylemmäs kun aikaa on enemmän. Varmasti sitä stressiä riittää tällähetkellä muutenkin ja blogiin kirjoittaminen pitäisi olla ihan viimeinen aihe mistä sitä enää kannattaa ottaa. Tsemppiä Anna!
M
Tää on mahtava blogi! En yleensä lue mitään blogeja mutta tähän oon jäänyt koukkuun 🙂
Itse yritän juuri päästä eroon raskauden (ja muistakin) tuomista kiloista vaarantamatta kuitenkaan imetystä. Esikoinen on nyt 2v ja hänen raskauden 26kilosta jäi 10kg. Nyt tää tuorein tapaus ihana 2,5kk jonka raskauden tuomat kilot jo tippuneet vaikka niitäkin oli se huimat 14kg. Kaiken kaikkiiaan painoa ois tiputettavana se 20kg AINAKIN! Haluaisinkin tietää mitä lisäravinteita voi ja kannattaa käyttää imettäessä? Vai voiko niitä käyttää? Tietysti jotkut rasvanpolttajat ei sovi mutta muuten 🙂 Ikinä en oikein sellasta rehellistä vastausta ole tähän saanut! Olisi kiva jos jaksat ja kerkeät joskus vastaamaan!
Mukavaa syksyä sinulle ja perheellesi, jatka samaan malliin. Blogisi on päivieni piristys kun saan viettää hetken omaa aikaa ja lukea näitä juttuja!
Voi Anna, sä oot niin ihanan aito, oikea päivän piristys juttuinesi! =D
Muista olla armollinen itsellesi tuon kaiken rumban keskellä. Mutta mä en epäile hetkeäkään, etteikö sieltä alta taas kuoritutuisi se Anna, jolla on hyvä olla kropassaan! Tsemppiä! =)
Ihana postaus!Ja sain taas itsellekin motivaatiota ryhdistäytyä. Neljä kuukautta synnytyksestä eikä sokerikoukku helpota millään. Pari kynmentä kiloa liikaa roikkuu ja löllyy koko ajan mukana ja kun siihen lisää tuon 9 kilon rakkauspakkauksen niin onhan siinä kantamista. Veto on poissa,selkää sattuu, väsyttää, v***ttaa ja omaa oloa pitäisi lääkitä sokerilla -koko ajan. Saman tunnistan itsessäni eli jos vaan pääsisin salille ja treenaamaan alkaisi ruokavaliokin parantua. Se ei kuitenkaan ole nyt mahdollista joten pakko vaan löytää sitä itsekuria.
Sun arki on kyllä niin täynnä kaikkea että pakko nostaa hattua kun jaksat salille!
Jenny
Tykkäsin!! 🙂 Ihanan aitoa ja elämänmakuista menoa, Anna! Uskon, että elämä on teillä todella kiireistä tällä hetkellä ja tossa tilanteessa jää äitin treenailut viimeiseksi, mutta mahtavaa, että olet saanut homman kuitenkin alkuun ja se positiivinen kierre lähtee taas pikku hiljaa pyörimään! 🙂 Tsemppiä kovasti! Ota oma aikasi palautumiseen. Ihanaa viikon alkua sinne!
Kukkuluuruu,
Kun tuossa omaa aamukahvia juodessani, toisella kädellä puuroa 7kk-vauvan suuhun lapatessa(huoh…huono äiti; )) ja samalla herättäen teiniä keittiöstä käsin, tietenkin rauhallisella äänellä(jep jep), jotta tuo ehtisi kouluun… Ja luin postaustasi kännykästä käsin. Niin meinasin vetäistä ne kuuluisat aamukahvit väärään kurkkuun noiden postaustoiveiden osalta. Speksit sinulle todellakin tuon kaiken ja vielä tämän blogihässäkän pyörittämisestä.
Itse aloitin tämän raskauden jälkeisen kuntoutumisen siis helmikuussa ja täytyne todeta, että aikalailla ensimmäinen 4kk meni tuon keskivartalon lihaksiston uudelleen löytämiseen ja vasta toukokuun lopussa pääsin oikeesti tekemään niitä ekoja tosi kovia treenejä. Kuitenkin voin nyt todeta, että oman kropan tarkka kuuntelu kannatti, nyt siellä tangon päissä on oikeasti taas ne isot painot ja se omakin paino tippuu pikku hiljaa, rasvaa, ei lihasta polttaen.
Hiljaa hyvä tulee…kun tavoitteet on jotakin muuta, kuin painon nopea alas ajo, niin aikaahan tämä vie. Mutta kuten joskus aiemminkin totesin, että onhan tää älyttömän nastaa…Tsempit : ).
miksi ihmeessä noi korkokengät ?
nyt säännöllistä vaunulenkkiä kehiin ja ruokavalio ryhtiin.kyllä se motivaatio taas purasee kun peili ja vaaka alkavat näyttää tuloksia . Ja hienoa että ehdit blogatakin välillä! moni lapseton ei ymmärrä miten uuden perheen jäsenen tulo pistää pakan sekaisin ja vielä kun on muitakin lapsia. Tsemppiä arkirumbaan!
Hassua kun kysyt kun oot lukenut blogia jo niin pitkään! 🙂 Kyllähän sä tiedät että oon ollut jo vuosia kiinnostunut fitnesslajeista ja siihen kuuluu korkkarit. Poseeraustreeni on kaiken lisäksi hauskaa ja treenaa staattisia lihaksia vaikka ei lavalle aikoisikaan.
Vastasin nyt vain ensimmäisenä sun viestiin, vaikka tää olikin nyt todella kiva! Täytyy myöntää, että oo muuten mun kriittisimpiä kommentoijia niin nyt näinkin ymmärtäväinen viesti tuntui ihan positiiviselta 😉 Kiitos siis tsempistä!
Hei,
Tulin vain tällä kertaa kiittämään sydämeni pohjasta, KIITOS ANNA! Tätä aitoa sinua olikin jo ihan ikävä. Olet niin rohkea. Mahtavaa! Inspiroit vähintäänkin satoja äitejä! Kiitos!
Saanko kysyä miten kuntosali ja korkokengät liittyvät toisiinsa?? tai miksi niillä tarvitsee siellä kävellä? Muutoin mukava blogi ja kivaa luettavaa ollut, kiitos siitä!
Anna sä olet uskomattoman rohkea ja aito! Varmasti monet monet äidit saa susta inspiraatiota ja toivoa!
Tsekkaa Alku-valmennus, saatat yllättyä! Tosi hyvä ruokavalio, maidoton ja gluteeniton. Paino putoaa mut yhtään ei joudu nälästä kärsimään ja kun syö puhtaista raaka-aineista niin sokerinhimot on pysyneet poissa!
Imetysaikana ei suositella jättää ruoka-aineita kokonaan pois. Voi aiheuttaa yliherkkyyksiä lapselle myöhemmin niin jätin siksi pois. Muutenkin kun vauva on vasta 7 viikkoa niin en viitsi alkaa ruokavaliolle joka pudottaa painoa kovin nopeasti! 🙂 Toki ruoka-aineissa ei ALKU-valmennuksessa varmasti ole mitään vikaa mutta samoja voi syödä ohjeettakin! 🙂
Hei!
Ota nyt rauhallisesti nämä treenit aluksi, ettei vaan mitään vahinkoja sattuisi. On ihan ymmärrettävää, ettei treenijuttuja tule ennen kuin kroppa synnytyksen jälkeen treenaamisen sallii.
Auttaisiko sun selkä kipuihin tuollainen belly binding? Alla linkki erään testaajan blogiin.
http://www.kemikaalicocktail.fi/2014/09/keskivartalo-kuntoon-belly-binding/
Kyllä mäkin olen kiinnostunut fitneslajeista,mutta ei tulis kyllä mieleen korkkareilla lähteä salille kekkuloimaan jos kisoihin treenaisin niin voisi olla asia erikseen..
No jos korkokengillä kävellessä ja poseeratessa saa samalla staattista harjoitusta syvemmille lihaksille (kuten Anna aiemmin mainitsi) niin eikö ole järkevä tehdä sitä jo mahdollisimman varhain? Viime päivinä olen muuten vaan pohtinut miksi nainen on naisen pahin vihollinen ja se vaan vahvistui kun tämän blogin kommentteja tulin lukemaan. Jos Anna kiireisen arkensa keskellä voi hetkeksi irrottautua, heittäytyä, laittaa korkkarit jalkaan ja vaikka kuvitella itsensä siellä lopullisessa tähtäimessä niin eikö hitto sentään niin kannata tehdä? Onneksi kenenkään ei tarvitse salille mennä kävelemään korkkareilla. Onneksi on saleja, joissa niin voi tehdä kenenkään tukehtumatta palkkariinsa. Kuka on oikea ihminen määrittämään milloin on se oikea hetki, kun sinulla on oikeus kävellä korkkareilla salilla?
Kiitos Anna!! Taas ihana kirjoitus ja heti nousi mun motivaatio 100%.
Pidän kovasti näistä sun treeni ja ruokajutuista, mutta niin pidän kaikista muistakin aiheistasi.
Rehellisyytesi innoittamana, tässä omat mittani: 172cm/72,5kg. Vyötärö 94cm, napa 100cm, rölly 104cm. Rinnan ympärys 107cm ja lantio 100cm. Eli vaikka ylipainoa ei juurikaan ole, niin kehon koostumus on kyllä ihan vaan pelkkää läskiä ja mahani on kamala!
Nuorimmaiseni on nyt 9kk ja imetys vielä käynnissä. Lapsia minulla on 4 ja kyllä arjen pyörittäminen vie välillä mehut.
Salille meno houkuttelisi omalla tavallaan, mutta täysi kokemattomuuteni pelottaa = oikeat liikkeet ja oikein tehtynä. PT: n palveluihin ei mulla ole valitettavasti rahaa.
Sähän olet käynyt Liikuntamyllyssä? Eikös se ollut aika edullinen?
No, aloitan nyt sun innoittamana vaunulenkit ja syvien vatsojen metsästyksen…niin ja etsin jostain sen sun ohjeen kotijumppaan!
Ihanaa syksyä, tsemppiä arjen pyöritykseen ja intoa salille!
Hei! Tulipa mieleen, että voisiko tästä olla apua sinun selkäkipuihin
http://www.kemikaalicocktail.fi/2014/09/keskivartalo-kuntoon-belly-binding/
Elä huoli alkutilanteesta, rauhassa etiäpäin :). Vois olla pahemminkin ja vois olla paremminkin, mutta kun tiedät itekin mihin pystyt ni nyt vaan tassua niin sanotusti toisen eteen. Tosin tietty olon mukaan :). Kiva taas intoutua blogistasi, mua kun henk koht ei vauvajutskat vielä koske vaikka tietty ne ihan peruselämään kuulukin. Taloprojekti voi taas täälläkin olla ajankohtanen ehkä jos onni käy… 🙂 Kovasti tsemppiä ja jaksuja 🙂
-hanna-
http://laihdutusmatka2014.blogspot.fi/
Minä niin mieleni pahoitin sun puolesta joistakin edelliseen postaukseen tulleista kommenteista. Oon seurannut sun blogia reilun vuoden ja mun täytyy sanoa että sitä on ilo lukea kirjoitat sitten mistä hyvänsä. Totta kai blogin sisältö saa ja pitääkin muuttua kun elämä muuttuu! Kuinka aitoa se olisi ettei niin isot jutut kuin raskaus ja lapsen syntymä tai taloprojekti näkyisi blogissa ollenkaan. Miellän blogisi nimenomaan lifestyle-blogiksi ja mielestäni se on juuri sopiva sekoitus monenlaisia mielenkiintoisia aiheita. Vaikka käyn itsekin salilla aktiivisesti ja pyrin syömään terveellisesti niin elämässä on paljon muutakin, onneksi. Omasta ja varmasti monen muunkin lukijan puolesta voin sanoa että jatka samaan malliin, oot huippu!
Sä oot kyllä ihan paras!! <3 Ihanan rehellinen ja aito postaus, susta todellakin vois monikin bloggaaja ottaa esimerkkiä. Olen ihan sun fani ja peukutan sun puolesta, sulla on nyt elämässä monenlaista menossa yhtäaikaa. Olet myös mun "esikuvani" näissä dieetti-, sali- ja kuntojutuissa, olen saanut blogistasi todella paljon tsemppiä ja virtaa omiin tekemisiini. Toivon sulle paljon voimia ja jaksamista tähän alkavaan syksyyn! 🙂
Mäkin haluan ilmaista kiitokseni, tsemppini ja tukeni sulle kommentoimalla tänne
Mä kirjoitin pitkän kiitos viestin mutta siitä näkyy vaan toi eka lause 🙁
No tiivistettynä: olet mahtava, upea esikuva ja inspiraation lähde! Älä stressaa että sun täytyy tätä blogia olla laittamassa koko ajan, me fanit kyllä maltetaan odottaa sun postauksia 🙂
Ja tärkein; älä luovu korkkareista, poset peliin vaan!!!
En ole aiemmin kommentoinut, vaikka blogiasi lueskellut nyt noin puolitoista vuotta ja tykkään siitä kovasti. Tämä teksti vaan osui ja uppoi!
Sain taas omaan ”eroon raskauskiloista” projektiin lisää virtaa.. Tossa kun yhdessä vaiheessa meni niin hyvin ja nyt tullut takapakkia, vain ihan oman laiskuuden takia. Ja mun synnytyksestä on sentään kohta jo kaksi vuotta..
Sä olet mahtava! ♡
Sun blogi on kyllä mun iltojeni ilo ja oot ollut suurin inspiraatio mulle tässä laihdutuksessa ikinä! Rohkea postaus ja kaikki kunnia ja arvostus sulle siitä, että olet aito oma itsesi. 🙂 Ei tarvitse kuitenkaan yrittää kaikkea miellyttää ja toki postailet niistä asioista, mitkä sinulle milloinkin on tärkeintä! 🙂
Tsempit täältäkin prokkikseen!
http://pudotus.blogspot.fi
Hei,
Kiitos kivasta blogista!;) Meillä kaksi päivää nuorempi poitsu kotosalla kuin teidän kuopus. Järjestelen vasta ristiäisiä ja ajattelinkin kysyä mistä löysit vauvalle noin kauniit juhlakengät?
Huikkaan tähän nopeasti vastauksen ennen nukkumaanmenoa (sorry siis muille kommentoineidelle etuilusta) että Stockmannilta ostin! 😉 Mayoral merkkiset ovat ja oli myös sinisenä 🙂
Ihania juhlia! <3
Kiitos, harmi ettei niitä myydä verkkokaupassa!:(
Ihailen sitä kuinka oot niin aito ja uskallat julkaista kaikenlaisia kuvia tänne, vaikka et olisi parhaimmillasi. Juuri tämänkaltaisia treeniblogeja on kiva lueskella mistä löytyy kaikenlaista matskua, eikä vain parhaimpia kuvia ennen treeniä otettu 😀 Kiva, jos alat taas jatkossakin kirjoittelemaan treenijuttuja. Tosi paljon tsemppiä arjen pyöritykseen, mutta myös treenaamiseen! 🙂 se on kyllä niin totta, että liikunta vaikuttaa syömiseen tosi paljon…itekki pitäis saada nyt niskasta kiinni itseä ja lähteä vain sinne juoksulenkille/salille, vaikka herkut yrittäisivätkin saada jäämään kotiin :’)
Pitkästä aikaa täytän taas sun kommenttiboksia. 🙂
Ihanan rohkea oot, kun laitoit itsestäsi uusia ”aloituskuvia”. Mun silmiin sä näytät kuitenkin näissä kuvissa paremmalta kuin viimeksi niissä aloituskuvissa eli blogisi alkuaikoina. Olet fitimpi nyt kuin silloin. Eikä pieni poikakaan ole vielä niin kovin vanha, joten armoa sinne omiin silmiisi, kun kuviasi katsot. Maltan tuskin odottaa taas sitä, miltä näytät vaikkapa vuoden päästä, mutta enemmän janoan sitä, miltä talosi näyttää vuoden päästä! Perhe ja rakennusprojekti lienee kuitenkin tärkeimpiä juuri nyt, eikä se, montako kiloa tai senttiä liikkuu sinusta tai sinuun. Mikähän minä olen sinua neuvomaan, mutta silti varoittelen, että älä tee alavartalon liikkeitä vielä kovin suurilla painoilla, jos vähänkin tulee kipua treenatessa tai sen jälkeen. Just tänä iltana seurani treeneissä oli nainen, jonka synnytyksestä oli vasta 2kk aikaa eikä hän pystynyt tekemään leveällä haaralla tehtävää liikkuvaa kyykkyä, joka kuitenkin tehtiin vain oman ruumiin painolla. Toipuminen on siis todella yksilöllistä.
Herkkuhampaan kolotusta on välillä vaikea olla lääkitsemättä herkuilla. Mä löysin kultaisen keskitieni, kiitos sinun! <3 Välillä sitä tietä mennään lujaa väärällä kaistalla ja herkut maistuu liikaakin, välillä taas maistuu enemmän rääkkitreeni, jonka jälkeen kaikki ruoka ja herkut lähinnä oksettaa. 🙂 Silloin tekee mieli syödä vain terveellisesti. Sen lisäksi mua auttaa hyvät blogit, jotka omalta osaltaan pitää mut siellä hyvällä tiellä.
Halit siis Sinulle, oot super! <3
Synnytin ensimmäisen lapseni viikko sitten ja olen ihmeissäni kehoni uuden muodon kanssa. Tämä sun postaus oli mahtava esimerkki siitä miten suhtautua siihen. Realistisesti, mutta rakkaudella ja huumorilla. Niillä pääsee paljon pidemmälle kuin pelkällä masistelulla. Olet rohkea ja tahdon kiittää siitä sinua. Et tiedä kuinka paljon autoit jo tällä minua oman kehoni kanssa <3
Musta on ihana ettet lannistu, vaikka oot ollu ihan jäätävän hyvässä kunnossa jo ja tavallaan aloitat taas alusta. Vaan joka kerta jaksat aloittaa sen homman! Etkä oo ollenkaan sellainen tekosyiden keksijä vaan myönnät että nyt kävi näin, tästä noustaan. 🙂
Ihan mahtavaa! Sain susta mielettöästi positiivista energiaa 🙂 Jatka samaan malliin!!!
Ihana, ihana Anna 🙂 aitoa, kaunistelematonta ja suoraa puhetta. Toivon keveämpää tulevaisuutta sinne ja tänne, lähes yhtä isot lähtölukemat myös täällä. Toivoisin kovasti ruokapäiväkirjailua, mutta hei sen ymmärrän että sellaisiin ehkei aika riitä. Minulle on jotenkin hankalaa syödä oikein, eli annoskoot jne ja sitten se hirveä sokerinhimo jota ei ei mikään ole kyennyt sammuttamaan. Värikästä syksyä 🙂
Oli pakko kirjoittaa pitkästä aikaa, että oot ihana ja mahtava tyyppi!
Kaikkea hyvää sulle ja sun perheelle! 🙂
Kyllä sä vaan olet edelleen kuiteskin hyvässä kunnossa, lihas painaa!
Itse painin kroppaongelmien ja tuntuu myös ettei aika riitä mihinkään ja on joku lasten juttu hoitamatta. Olet rohkea ja vahva nainen
Moikka, tsemppiä urakkaan sulle! Luin ekaa kertaa blogiasi ja huvittaa se että ollaan täsmälleen samanpituisia ja vaakakin näytää täällä samankaltaisia lukemia eli 99,8kg. Taitaa siis olla samanlainen raskausläskin karistus molemmilla meneillään. Mä en vaan oo saanu itteäni salille raahattua kun treenikaveri puuttuu. Lenkkipolut on kylläkin tulleet tutuksi lastenvaunuja lykkien 😉
You can do it! <3
Aivan huikeeta! Eksyin mutkan kautta sun sivuille, ja onneks eksyin. Oot aivan huikee, mikä itseluottamus ja ilo susta paistaa. Oon aivan sanaton enkä osaa mitään tähän kirjottaa, mut oot kaunis(!!), oonko hehkuttanu tarpeeks jo? 😀 itsellä liikakiloja ja oravanpyörä jyllää,plus ”oon lihava ja ruma”-kausi, pitäis saada itteensä niskasta kiinni. Hitto, nainen oot upee!! 🙂
Hei,
Mulla oli kans alaseläkipuja molempien raskauksien jälkeen, samoin lihavuusleikkauksen jälkeen, kun paino tippui äkkiä. Fysioterapeuttini simppeli liike auttoi mulla ja tein sitä aina nukkumaan ruvetessa sängyssä 😉
Selällään maaten, polvet koukkuun, jalkapohjat maassa. Ristiselkää viedään lattiaan ja pidetään siellä muutaman sekunnin ajan. Toistetaan riittävän monta kertaa 😀
Kiitos ihanista tsemppikuvista, taidanpa lähteä salille heti huomenna!
– marja
Blogiasi on todella mukava lukea! Olen nyt puolisen vuotta lueskellut/seurannut.
Pidän kaikista postauksistasi laidasta laitaan, eli mielestäni on siis hienoa, etteivät kaikki jutut ole reenaamisesta. Mahtavaa, että uskallat rohkeasti olla oma itsesi, se huokuu kirjoituksistasi. Vaikken ole itse äiti, monessa asiassa koen ’hengenheimolaisuutta’ kanssasi. Esim. tuo kaava syömisestä kolahti..;)
Jatka siis sanaan malliin! Ja muista olla armollinen itsellesi; sekä blogin pitämisen että reenaamisen suhteen! 🙂
Hei Anna, nyt mennään – eikä meinata- maaliin asti ;0) ! Can we do it? Yes we can !!! ( ja just söin 4 täytekeksiä…. blaah, kyl tää tästä lähtee !)
Tuntuu osaksi ku lukisi omia ajatuKSIA, mä en ole salilla jaksanut käydä ja tuntuu että herkut maistuu ja kahden lapsen ohittaa omat tarpeet. Jaksamista<3
Ihana Anna! Olet rohkea, aito ja kaunis!
Aurinkoisia syyspäiviä koko perheelle.
Hei! Piti vain tulla sanomaan, että upean rohkeita kuvia ja tekstiä. Itsellä ei olisi pokkaa moiseen, kilojakin on tosin enemmän ja sinun kehosi herättääkin kateutta tällaisessa pullerossa. Ainahan me naiset vertaillaan itseämme toisiin ja sitä ei pitäisi tehdä. Tsemppiä projektiin!
Tsemppiä urakkaan. Itsellä takana vähän vastaava taival ja minulla ei auttanut ruokavalion kuriin saamiseksi kuin tiukka valmiiksi paperilla oleva ruokavalio. Valitettavasti pelkkä treeni ei auta, vaan ensisijaisesti pitäisi saada ruoka-asiat kuntoon. Minulla auttoi kun otin Fitfarmin superdietin josta tuli alkusysäys -5kg ja sen jälkeen Fitfarmin pidemmän ohjelman. Jostain syystä maksettu ruokavalio motivoi ja ruoat on helppo ja nopea tehdä, jumpatkin voi tehdä kotona lasten päikkäriaikaan. Ja koko ajan täytyy pitää tavoite mielessä, max 6kk ja olet jo taas ihanassa timmissä kunnossa, se on pieni aika uhrata loppuelämää ajatellen 🙂 Ja on noita vastaavia muitakin tai sitten otata ihan vaikka PT:n saliltasi. Vaikka itsellä olisi kuinka paljon tietoa kuinka syödä ja treenata oikein, niin ulkopuolisella on kuitenkin ulkopuolinen näkemys vs. itseään voi aina huijata.
Aivan ihanaa luettavaa! Eksyin kerran blogiin, kun etsin Googlen kautta proteiinilettu-ohjetta. Sitten muutama kuukausi myöhemmin tästä, muistin miten kiva blogi tämä oli, enkä meinannut millään löytää tätä, mutta onneksi viimein löysin. Itsellä kaksi ihanaa tyttölasta ja nyt tuntuu että on viimein aikaa koittaa panostaa omaan hyvinvointiin. Muutama kilo on karistettu ja olo on niin paljon parempi! (Kymmenen vielä ainakin tiputtamatta) Oma ruokavalioni oli aivan päin persettä, söin silloin tällöin ja ilta-aikaan rasvaisia ruokia. Liikuttua tulee nyt vähän kuin väkisin lasten kanssa. Aloitin juuri yksityisenä perhepäivähoitajana ja olen ihan selvästi tämän työn ohella pääsemässä kiinni ruokarytmiin. Enäänhän ei voi hyppiä karkkikaapilla salaa!
Kiitos siis antoisasta blogista ja jään mielenkiinnolla seuraamaan projektiasi!
Tästä se taas lähtee! Hissukseen, mutta taatulla Anna-ASENTEELLA.
Sä olet homman hoitanut ennenkin ihan omalla päättäväisyydellä joten niin sä sen teet nytkin. Onneksi olet ammattilainen, tiedät kuinka ravintokuviot menevät ja tiedät miten keho toimii/ei toimi, varsinkin nyt kun pieni ihminen on juuri kehostasi tupsahtanut ulos. 🙂
Tiedätkö, vuoden päästä sä naurat noille kuville. Ja kuten itsekkin tiedät, vuosi on helvetin lyhyt aika elämässä, mutta tarpeeksi pitkä aika saada keho kuosiin terveellisesti.
Muista vain olla armollinen itsellesi. Tärkeintä ei ole vain se keho ja ulkomuoto, vaan sun oma aika, Annan saliaika/lenkkiaika/aika ilman kotitöitä. Sen järjestely onkin aikamoista, teillä on kuitenkin mini-tyypit, karvaiset kaverit, kotityöt, imetys, raksahommat, blogijutut, puolisollasi taitaa olla töitä yms. joten on lähes ihme, että sulla olisi aikaa itsellesi kovinkaan paljoa…
Ja jos sulla sitä aikaa välillä on, niin silloin sä saat heilua vaikka 100 cm korkkareilla jos se tuo sulle hyvän olon! Hitto vie. 😀
Mä ainakin tykkään noista korkkiskuvista. Itse en pysy edes 3 cm korkkiksilla pystyssä. 😉
Tykkään myös sisustus- ja raksapostauksista. ja ihanista koiruleiden kuvista. Sekä treenipostauksista. Ruokajuttuja unohtamatta. Tai tiedätkö, ihan vaikka arjesta, siitäkin sä kirjoitat niin kivasti.
Ja täällä ollaan messissä, mä niin tiedän miten tässä käy. Vuoden päästä viimeistää tietää muutkin. 😀
Olet ihana. <3
Ihania kuvia ja niin aitoja! <3 Mä tykkään noista kaikista , oot niin kaunis mutta sä ite tiiät millaisessa kropassa on hyvä olla! Treeni intoa! 🙂 Mulla olisi sama urakka edessä!
Kaikki puhuvat laihduttamisesta. Eivät elämänhallinnasta. Syytä kannattaa etsiä mieluummin siihen, miksi on itsensä päästänyt sataan kiloon. Se klikki ei laihduttamalla lähde.
Mahtava itsevarmuus sulla!
Hei!
Löysin vahingossa blogisi 🙂
Aion jäädä seuraamaan! Aivan ihana lukea sun tekstejä 🙂
Itse tiputtanut nyt 20kiloa.. Ja kiinteytys alkakoon..
Mun synnytyksistä on aikaa jo vuosia mutta siinä vauva ja lapsiarjessa unohdin itseni.. Joka todella näkyi kropassa..
Tsemppiä ja jaksamista 🙂 kyllä se selkä ja liitokset siitä paranee! Tikkikohta ei pian enää kipuile ja ne konkreettiset tulokset tulee nopeasti näkyviin 🙂
Ihanaa torstaita!!