Anna Liljeroos

 

Wellness ja sporttiblogien awardsit ovat nyt täällä! Olenkin jo pitkään odottanut, että blogimaailman palkintojenjaossa noteerattaisiin erikseen tämä hyvin laajaksi kasvanut aihealue. Oon itse bloggaillut pian kolme vuotta ja sinä aikana liikunta- ja hyvinvointiblogit on alkaneet kukoistaa. Kun itse aloitin niin omaan silmään tämäntyyppisiä blogeja ei ollut hirmuisesti. Tuntui että blogilista oli tyystin muoti- sisustus ja leivontablogien valtaama. Laihdutusblogeja löytyi muutamia, mutta harvassa kertoja antoi itselleen kasvot. Silloin syntyi Too big to be me ja ensimmäinen postaus:

Julkisesti lihava

Kukaan ei halua olla julkisesti lihava. Mietin kehtaanko kirjoittaa laihdutusblogia, kun sitten kaikki huomaavat että onpa tuo lihava. Ihan niinkuin ihmiset eivät sitä huomaisi, jos en kerro kenellekkään. Näin sitä huijataan itseä ja ummistetaan silmät totuudelta. Mutta kai sitä pitää myöntää, musta on tullut iso -enkä tykkää siitä. Niin noloa kuin se onkin, niin näin on päässyt käymään että ylipainoa on. Tuosta voisi tietysti syyttää kahta raskautta, joista viimeinen päättyi heinäkuussa 2011. Tai ihan mitä vaan, ehkä vain itseäni…

Oon mä joskus ollut hoikkakin. Aika kultaa muistot, kun mietin että silloin joskus. Voin laittaa siitä kuvia, niitä riittää! Tästä nykyisestä olomuodosta ei niinkään tekis mieli näpsiä kuvia, mutta teen senkin. Tässä blogissa haluan kirjoittaa matkastani timmiin kuntoon, jos se vaikka vähän motivoisi! Päätin siis päästä yli tästä häpeän tunteesta ja tehdä matkan julkisesti. Tulkaa mukaan tiputtamaan painoa, jos tunnet piston sydämessäsi! Kommenttiboksiin saa laittaa lähtöpainoja, mittoja tai tavoitteita -anonyymisti tai nimellä. Seurataan niitä kevään mukaan 🙂

Ihanaa laihdutusfiilistä kaikille! Nyt aamupurot naamaan ja menkää ihmiset lenkille!

Siinä kopioituna tuo mun historian ensimmäinen kirjoitus ja se päättyi tähän nolostelevaan kuvaan jonka asentoa voin vain kummeksua.

 

Tänään istun sohvalla ja mietin jälleen, kehtaanko kirjoittaa. Kehtaanko laittaa kuvia ja kehtaanko kertoa mitä olen syönyt. Sama fiilis oli kesällä kävin A-lehtien henkilökunnan palaverissa kertomassa itsestäni FitFashion bloggaajana, lehtitalon sadoille työntekijöille kun A-lehdet ostivat FitFashionin. Portaalin perustaneet pojat olivat pyytäneet mua mukaan, jotta julkistustilaisuudessa olisi yksi meistä bloggareista puhumassa ja vastaamassa kysymyksiin. Silloin mietin myös: voinko edustaa tämännäköisenä kuin olen? Toki kesällä olin viimeisilläni raskaana ja selvisin kyllä paineesta hurtilla huumorilla. Mutta minä = Fit + Fashion? Sama kuin Danny de Vito myymässä shampoota koripalloilijoille..? Jotenkin nolotti kertoa omasta historiastani, ”ympäri mennään, yhteen tullaan”. Olinko sittenkään oppinut mitään?

Rimakauhua siitä, mikä on ihmisten mielikuva siitä millainen blogi voisi edustaa liikunta- tai hyvinvointiblogia? -ajatus hiipi mieleeni kun kuulin olevani ehdolla. Tällainen, omanlainen, aito ja rehellinen taisi olla vastaus sillä pääsin kärkikahinoihin mukaan molemmissa kategorioissa! Ihanaa! Aivan rehellisesti ihanaa! Ei suomalaisen vaatimattomasti vaan innokkaasti kiljuen! Tuntuu tosi hyvältä! 🙂 Näin siis kerron:

Viestintätoimisto Akvamariini Porter Novelli valitsee yhteistyössä Kauneus & Terveys -lehden kanssa syksyllä 2014 ensimmäistä kertaa Suomen inspiroivimmat treeni- ja hyvinvointiblogit.

Äänestä suosikkisi sport ja wellness -blogeista ja voita Krisprollsin tarjoama 500 € arvoinen lahjakortti valitsemaasi kylpylään. Sport & Wellness Blog Awards huipentuu 18. lokakuuta voittajien julkistukseen I love me -messuilla Helsingin Messukeskuksessa.

Jokainen teistä lukijoista voi halutessaan antaa äänensä TÄÄLLÄ ja miettiä kuuluisiko blogini jompaan kumpaan kategoriaan. Ehdolla on enää 12 eniten ääniä saanutta blogia! Toki sporttijuttuja löytyi tuossa raskauksien välissä hyvinkin paljon, mutta itselleni iskee erityisesti wellness- kategoria sen vuoksi, että aihepiiri kirjoituksissani on laajempi. Elämän ihaniin asioihin keskittyminen, itsensä ja muiden rakastaminen on hyvinvointia parhaimmillaan!

 

Nyt kuukausi kuopuksen syntymästä voisin kirjoittaa tuon blogin ensimmäisen postauksen uudelleen. Olenko Julkisesti lihava? Kaikkihan sen näkee muutenkin? Kuitenkin voisin olla vain minä #kutsumua kampanjan mukaan. #onnellinen #tyytyväinen ja #aito. Voiko hyvinvointia edustaa tällainen mamma kuin minä, joka painii painon kanssa elämän alati vaihtuvassa vuoristoradassa? Mä sanon, että kyllä voi! Hyvinvointi lähtee sielusta ja sisältä, toki kehoa kunnioittaen. Tässä maailmassa ei saa mitään palkaksi siitä, että rasvat on alle kaksikymmentä tai sellupylly on siloitettu hypoxilla. Mitä täältä sitten saa? No sitä mihin aikasi annat! Kaikki ne leikit lasten kanssa, suloiset hetket puolison kainalossa ja parhaat naurut ystävien seurassa. Ne luo muistoja eletystä elämästä, mukaan meille ajasta ikuisuuteen.

 

Mulle itselleni tästä blogista on tullut niin tärkeä osa mun elämää, että en edes kehtaa kertoa. Mun ihana oma tuotokseni, joka kuvastaa mun itseni lisäksi niin montaa muutakin naista tai mammaa (teitä kahta mieslukijaa unohtamatta). Oon saanut itselleni blogista ihan älyttömästi voimaa ja mikä parasta myös kommenttien mukaan on vertaistuki ollut verratonta teille. Mielessä pyörii ajoittain epävarmuus siitä, mitä musta ajatellaan kun kiloja on kertynyt raskaudesta niin paljon, eikä ne ole pikavauhdilla kadonneet. Puntari näyttää edelleen ihan samaa ja sosiaalinen paine hyökii joka postauksessa näkymättömänä niskaan, vaikka pahaa palautetta ei olekaan tullut.

Toivon silti kiloista huolimatta näyttäväni kaikille esimerkkiä siitä, että onnellinen on ihminen joka hymyilee niin sisältä kuin ulkoa. Ihan rekkamiehen hymyä ei nyt välttämättä tarvitse 😉

 

Ps. Tarviiko mainita, että hussuttelin eilen satasen Anttilan kemikalio-osastolle? Uusi meikkivoide, eyeliner, huulipuna ja mitä muuta… Tää mamma meikkas aamulla katsoen meikkivideota Youtubesta. Siksi naamakuvia tuutin täydeltä! Kun vaan aina jaksais laittaa 🙂