Kategoriat
Matkustus Perhe & suhteet

Matkarattaat isommalle lapselle

Vieläkö meillä tarvitaan rattaita?

Tämä kysymys pyöri mielessä kun mietin kevään ja kesän tulevia reissuja. Kolmen lapsen kanssa reissaaminen on sellaista, että ylimääräisiä käsiä ei ole liikaa. Olen onnellinen että meillä ollaan siinä vaiheessa, että jokainen pystyy itse kävelemään eikä rattaita tarvitse kaiken aikaa. Meidän nuorimmainen on kuitenkin jo yli kolme mutta ihan ilmankaan ei pärjätä pitkillä reissuilla. Pienin ei jaksa kävellä kaupungissa koko päivää ja ennen kaikkea minä en pysty pitämään häntä kädestä kiinni tauotta. Karkaileva ja säntäilevä mutta isompi lapsi on mielettömän nopea ja ilman rattaita olen hikikarpalot otsalla jo pelkästä huolesta. Asiaa ei helpota se, että meidän nuorin ei ymmärrä ohjeita mitenkään erityisen hyvin ja hän on hyvin omatahtoinen. Kyydissä kuljettaminen on usein turvallisuussyistäkin perusteltua.

Meillä on ollut vain yhdet matkarattaat ihan esikoisen ajoista saakka. Ne on Quinny Zappit ja ne on palvelleet erinomaisesti. Quinnyt ovat kenties markkoinoiden kompakteimmat matkarattaat ja ne ovat olleet meillä mukana useilla ulkomaanreissuilla. Olen aina tykännyt siitä, että ne on kolmipyöräiset (edessä tosin sellainen jossa kaksi pyörää yhdessä).

Tästä tullaan siihen, että Quinny Zappeissa tuli eteen kiloraja ja se, että tuollainen pitkä kolmevuotias alkaa olla niihin aika iso. Tuo 15kg on todella yleinen painoraja matkarattaissa ja tämän tietäen aika moni rajautui pois siitä syystä kun lähdimme etsimään uusia. Halusin löytää rattaat joissa saa istua 30 kilon painoon saakka ja sen vuoksi meille hankittiin nyt matkoja varten Baby Jogger City Mini GT rattaat. Plussaa näissä tuli myös siitä, että kolmipyöräisinä ne kääntyvät todella helposti.

Suomessa on tapana, että rattaissa ei olla kovin isoksi vaikka Euroopassa muualla rattaissa saattaa nähdä isompiakin lapsia. Meillä nämä tulee lähinnä ulkomaankäyttöön ja sen vuoksi ostin lisävarusteeksi rattaille sopivan lentolaukun. Nyt rattaat ovat meillä ensimmäistä kertaa kunnolla testissä Tallinnan matkalla. Ainakin toistaiseksi ne on vaikuttaneet oikein hyviltä, vaikka ovat kokoluokaltaan edellisiä selkeästi isommat.  Tukevat mutta ketterät, juuri kuten toivoin.

Kategoriat
Matkustus

Terveiset lämpimästä Tallinnasta

Ihanaa pääsiäistä meidän poppoolta

Vähän on ikävä Ouluun omien vanhempieni pääsiäispöytään mutta ajateltiin että ei tänä vuonna lähdetä sinne suunnalle nyt pääsiäisenä. Meillä on meneillään yhden yön reissu Tallinnaan ja yövytään tuttuun tapaan Tallink City hotellissa, jossa ollaan oltu pari kertaa aikaisemminkin. Tämä on sijainniltaan niin hyvä, että ollaan tykätty hotlasta.

Tulomatka sujui oikein hyvin. Oltiin varattu aamiasbuffetista pöytä ja sen jälkeen käytiin kannella katsomassa maisemia. Tax freen jälkeen laiva olikin jo perillä, kun tuo väli menee niin älyttömän nopeasti. Täytyy sanoa, että piti vähän tarkemmin katsoa aikataulua, että päästään molempiin suuntiin uudemmalla Megastarilla. Sen jälkeen kuin Megastar valmistui niin Starit ovat tuntuneet aika nuhjuisilta.

Tallinnassa on ihanan lämmin ja oikein keväinen sää. Nyt me nautitaan saunasta ja sen jälkeen leveästä sängystä. Ihania pyhiä myös teille!

Kategoriat
Lifestyle Ura

Fazerin lohikeitolla, penni ajatuksistani

Blogilounaita ikävä

Mulla piti olla tänään yksi työjuttu, joka peruuntui ja mulla jäi kalenteriin aikaa kun olin jo lähtenyt liikenteeseen. Mun piti kokeilemaan sellaista hiushoitoa mutta se siirtyi ensi viikkoon sairastapauksen vuoksi, mikä ei toki haitannut meikäläistäkään sillä olen itsekin ihan kamalassa köhässä. Kun olin kuitenkin varautunut raivaamalla aikaa kalenterista, niin ajattelin sitten istahtaa Fazer Cafen lounaalle tekemään muita hommia.

Olen pyöritellyt ajatusta työnhausta mutta nyt kesää vasten se on vähän hankala idea sillä nopean aloittamisen uhka on lastenhoidollisesti vaikea tilanne. Voi siis olla, että en vielä etsi aktiivisesti päivätyötä omalta alalta vaikka sellainen kiinnostaa kovasti.

Nyt työnhakua pohtiessa olen myös huomannut ajattelevani paljon sitä, että bloggaaminen on ollut mulle merkittävä työ vaikka en ole sitä koskaan mieltänyt sellaiseksi. Olen ajatellut että bloggailen korkeintaan ”puoli”ammattilaisesti jos niin voi sanoa, vaikka onhan blogi mahdollistanut mulle paljon vuosien aikana. Huomaan myös miettiväni sitä, että olen tottunut jo pitkään tekemään omat aikatauluni ja pidän siitä. Voisiko olla, että päivätyö toisen firmassa tuntuisikin vieraalta? Mitä jos huomaan haluavani palata takaisin täysipäiväiseen bloggaamiseen ja panostaa tähän entistä enemmän? Olen selkeästi risteyskohdassa, jossa pohdin minkä suunnan valitsen seuraavaksi ja se jännittää.

Blogityö ja sosiaalisen median työ jota teen tämän lisäksi on siitä niin ihanaa, että se kulkee mukanani minne vain. Pääsen tuottamaan luovaa sisältöä ja tekemään siitä omannäköistäni. Kun katson työpaikkailmoituksia tai keskustelen ystäväni kanssa, joka tekee rankkaa vuorotyötä niin pohdin, että olenko ollut unelmaduunissani jo kaiken tämän ajan? Enkö osaa arvostaa sitä mitä minulla jo on vai onko kutina totta, että edessä on jotain enemmän.