Kategoriat
Terveys & hyvinvointi

Pientä päänvaivaa

Migreeni vaikuttaa elämänlaatuun

Voi pojat kun en haluaisi valittaa ja marista mutta nyt taas mennään niin syvissä vesissä kroonisen migreenini kanssa. Lomalta paluu oli monella tapaa stressin aihe, sillä arki ja velvollisuudet odottivat kuten meillä kaikilla. Minun kroppani reagoi tähän aina tyypilliselle tavalla eli toispuoleisella päänsäryllä johon liittyy monenlaista liitännäisoireitta ja vaivaa, joka tekee taudista erittäin epämiellyttävän.

Kaunis puhdas koti, kiitos edelleen Freskan ei auta näinäkään päivinä vaikka se helpottaa kummasti siivoustaakkaani. Migreeni tulee juuri silloin kuin sitä ei kaivata ja edessä on joku tärkeä tehtävän tekeminen, tentti tai tiukka aikataulu. Se hiipii aamuyön aikana salakavalasti, niin että aamulla noustessa tiedän päivän kulun jo ensiminuuteista alkaen. Tässä vaiheessa täsmälääke ei enää toimi kun päänsärkyyn herää ja koko päivä ja usein seuraavakin menee harakoille. Joudun pinnistelemään ja sinnittelemään, eivätkä silmäni kestäisi tehdä näyttöpäätetyöskentelyä, joka on tietysti opiskeluni ja työni kulmakivi.

Migreenejä on monenlaisia ja aikuisiällä tilanteeni ei ole mennyt ainakaan parempaan suuntaan. Välillä on pidempiä oireettomia jaksoja mutta tämä yliopiston loppuunsaattaminen on ollut migreenin määrissä huomattavan raskauttava tekijä. Ajatus gradusta huonona päivänä saa olon viimeistään epätoivoiseksi. Toivon todella nyt kivuttomia päiviä enemmän, sillä haluan saattaa tämän elämänvaiheen nyt päätökseen ja siirtyä eteenpäin. Oma migreenini on useimmiten profiilia 2 tai 3. Kuvat ja teksti migreenistä on lainattu migreeni.org sivulta.

 

Migreenikohtaus

Kaikkia migreenikohtausta aiheuttavia aivotapahtumia ei vielä tunneta. Migreenikohtaus alkaa kuitenkin sähkökemiallisella muutoksella aivorungossa, kun jokin kohtauksen laukaisija, esimerkiksi kirkas valo tai stressi tai ajastingeeni itsessään käynnistää migreenin.

Aivorungon alueelta lähtevä kolmoishermo toimii sekä pään että kasvojen alueen tuntohermona ja verenkierron säätelijänä. Kolmoishermon vaikutus aivokalvojen valtimoiden seinämien pinnalla laukaisee migreenin. Hermopäätteet aktivoituvat ja kipuviestin välittyminen kipua aistiville aivoalueille alkaa. Samalla valtimot saattavat laajentua, joskin tämä on koko tapahtumaa ajatellen sivujuonne. Sykkivä särky on seurausta siitä, että herkistyneet kipupäätteet reagoivat valtimossa kulkevaan pulssiaaltoon.

Jos migreeniin liittyy aura, takaraivon alueella sijaitsevalta näköaivokuorelta lähtee eteenpäin leviävä sähköisen toiminnan aalto. Sen jäljiltä hermosolujen toiminta vaimenee ja verenkierto vähenee joksikin aikaa. Tämä häiriöaallon aktiivinen reuna-alue aiheuttaa ilmiön, jota sanotaan auraksi. Jos aalto ylittää näköaivokuoren, syntyy auran oireeksi näköaistimuksia, esimerkiksi sahalaita. Tuntoaivokuorelta tulee puolestaan pistelyä ja puutumista. Auran oireet muistuttavat niitä toimintoja, joita aallon ylittämä aivokuoren osa hallitsee.

Kohtauksien muoto voi vaihdella. Esimerkiksi stressi aiheuttaa toisenlaisen kohtauksen kuin kuukautiskiertoon liittyvä hormonitason vaihtelu. Migreenikohtauksen jälkeen aivorungon migreenialue palaa normaalitilaan ilman, että sinne tai muualle aivoihin olisi jäänyt mitään pysyviä merkkejä migreenistä.

 

Migreenikohtauksen alku

Kohtauksen voivat laukaista monenlaiset tekijät. Tavallisimpia ovat stressi, kuukautiskierron eri vaiheet, valot, hajut, sään vaihtelut, nälkä, alkoholi ja erilaiset ruoka-aineet. Kohtaus voidaan jakaa neljään osaan: ennakko-oireisiin, auraan, särkyvaiheeseen ja siihen liittyviin ilmiöihin sekä jälkioireisiin.

 

Ennakko-oireet

Ennakko-oireita voivat olla mielialan vaihtelut, kognitiiviset muutokset, kuten ajattelun, tarkkaavuuden, sanojen löytämisen ja muistiin palauttamisen vaikeudet sekä makean himo, väsyminen tai haukottelu. Nämä oireet ilmestyvät jopa vuorokautta ennen kivun alkamista. Omat ennakko-oireet on hyvä oppia tunnistamaan ja siten ennakoimaan kohtauksen tuloa ja valmistautumaan oikea-aikaiseen hoitoon.

 

Aura

Auraa on vain 10–15 %:lla migreeniä sairastavista. Tavallisimpia ovat näköön liittyvät aurat, esimerkiksi sahalaidat, kirkkaat valot, näkökenttäpuutokset tai näköhavaintojen koon vääristymät. Auroja voivat olla myös muun muassa puutumiset, voimattomuuden tunne raajoissa, puhehäiriöt, väsyminen tai jopa toispuoleinen ohimenevä halvaus. Aura ennakoi migreenikipua ja normaalisti se kestää enintään tunnin. Kipu voi alkaa myös auran aikana.

 

Kipu ja sen liitännäiset

Pään migreenikipu on tavallisesti jyskyttävää, kohtalaista tai kovaa. Migreenikipu voi alkaa myös lihassärkynä niskasta tai suoraan toiselta puolelta päätä. Niskan lihassärky ei ole migreenin aiheuttaja, vaan osa migreenikohtausta.

Särkyvaihe voi kestää neljästä tunnista kolmeen vuorokauteen. Hoitamattomassa tai huonosti hoitoon reagoivassa kohtauksessa migreenikipu jakautuu kahteen vaiheeseen: Alussa kipu on kova ja sitä esiintyy ponnistuksessa, esimerkiksi portaita noustessa. Tämä johtuu kolmoishermon herkistymisestä (perifeerinen sensitaatio). Myöhemmin herkistyvät keskushermoston kipuradat (sentraalinen sensitaatio). Tämän voi tunnistaa niin sanotusta allodyniasta, jossa jollakin alueella, esimerkiksi päänahassa normaali kosketus muuttuu kipuaistimukseksi.

Kipuun liittyy usein autonomisen hermoston eli tahdosta riippumattoman hermoston oireita, kuten pahoinvointia tai oksentamista, suoliston toiminnan lamaantumista, hikoilua, palelua ja verenpaineen ja pulssin muutoksia sekä harvinaisena ilmiönä silmien tai kasvojen punoitusta ja hikoilua tai kivun puoleisen sieraimen tukkoon menemistä. Kohtaus lamaannuttaa normaalin toiminnan, kuten työnteon tai liikunnan.

Migreeniin liittyy yleensä valo-, haju- tai kuuloherkkyys, jolloin tavallinen ärsyke koetaan tavallista voimakkaampana. Valo- ja ääniherkkyys kuuluvatkin migreenin diagnostisiin kriteereihin. Näiden lisäksi voi esiintyä pahoinvointia tai oksentelua, jotka jo yksinään riittävät täyttämään migreenin liitännäisoireiden kriteerit.

 

Jälkioireet

Kipua seuraa jälkioireiden vaihe. Tavallisia jälkioireita ovat jälleen mielialan vaihtelut, alakuloisuus, ylienergisyys tai väsymys ja kognitiiviset muutokset. Pää voi tuntua aralta ja niska jäykältä. Kokonaisuudessaan migreenikohtaus ennakko-oireiden alusta jälkioireiden loppuun voi kestää 5–6 vuorokautta. Migreenidiagnoosi voidaan antaa, jos aurattomia kohtauksia on ollut viisi tai aurallisia kaksi.

Mutta se tästä pääkopasta, eteenpäin on mentävä näillä mitä jaetaan. Toivoisin vain, että ihmiset ymmärtäisivät, ettei päänsärky ole sama kuin migreeni ja että se ei ole mikään tekosyy jättää jotain tekemättä tai johonkin tulematta. Se on monelle meistä totisinta totta ja todella hankala sairaus, jota ei toivoisi kenellekään. Pahimman säryn vaiheessa se herättää jopa epätoivoisia ajatuksia ajankulusta, sillä jokainen minuutti voi tuntua niin tuskalliselta. Kun migreeni on poissa, elämä tuntuu ihanalta ja voi keskittyä siihen kaikkeen mahtavaan mitä elämä on ilman kipuja, kuitenkin toisaalta takaraivossa kurkkii peikko -koskahan se taas palaa.

Kategoriat
Uncategorized

Täällä on kylmä!

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille

Ja kiitos ilman muuta myös teille, jotka luitte ja lähetitte lämpimiä ajatuksia. Postaus on ollut todella luettu ja hyvin monella meistä on kokemusta ystävyyden loppumisesta. Tuli todella lämmin olo teidän sanoista ja kiitos siitä, että jaoitte myös omia kipeitä kokemuksianne kaikkien muidenkin vertaistueksi <3

 

Haluan kuitenkin jatkaa tästä iloisempiin asioihin ja normaaliin elämään. Viikonloppu sujahti nimittäin taas siivillä ja tällä kertaa meillä oli lasten kavereita yökylässä eikä tehty mitään ihmeellistä. Kävin eilen ostamassa pienimmälle vielä villahaalarin ja se pääsi käyttöön tänään pulkkamäessä. Helsingissä on vasta nyt iskenyt pakkaset niin, että huomasin tarvetta villapukuun pelkän paidan sijaan ja sellainen oli pakko hankkia lopputalven varalle entisen jäädessä pieneksi. Pulkkamäen jälkeen syötiin kasvissosekeittoa ja lämmitettiin sekä takka että sauna eli toisinsanoen nautiskeltiin meidän talosta täysillä.

Gradusemma meni hyvin ja puheenjohtajan pesti oli hauskaa puuhaa. En ole mikään ujo esiintyjä niin nautin tilanteista, joissa pääsen esille joten tämä ei ollutkaan niin paha rasti. Ensi viikolla aion painaa töitä ja tehdä helmikuun juttuja valmiiksi sillä lyhyt kuukausi tulee menemään nopeasti ohi.

Postauksen kevyistä ruokakuvista huolimatta on pakko tunnustaa, että herkuton on täällä repeillyt ihan täysin ja motivaatiota keventämiseen on taas hankala löytää kun mielen päällä on miljoona muutakin projektia. Melkein arvasin, että tässä käy näin kun olin vuodenvaihteessa niin intoa täynnä. Nyt sitä selkärankaa kaivataan, että unelma kevyemmästä kevääksi ei jää pelkäksi aikomukseksi. Pitää kaivella se motivaatio uudelleen, sillä mulla oli jo se mielessä oman terveyden nimessä.

Kategoriat
Perhe & suhteet

Kun ystävyys loppuu

Vuosia sitten mulla oli hyvä ystävä. Oltiin parhaita kavereita kymmenisen vuotta, siitä lähtien kun tutustuttiin noin 16-kesäisinä. Mun ystävävä oli villi ja vapaa -tyyppinen persoona, jonka seurassa ei tullut tylsää päivää. Hän heittäytyi kaikkeen mukaan ja oli hyvin vahva persoona, osan mielestä jopa pelottava. Ulkoisesti hän oli myös hyvin kaunis ja kenties sen vuoksi moni samanikäinen nuori kadehtikin häntä. Hän oli pikkuvanha ja muutti aikaisin omilleen kun itse asuin vielä kotona vanhempieni luona. Meidän kaveruus oli sielujen sympatiaa ja viihdyttiin yhdessä todella hyvin. Hän oli sellainen ystävä, jolle pystyin puhumaan kaikesta ja koko ystävyys tuntui oikeastaan alusta asti siltä, että se oli niin syvää että elämässä löytää vain harvoin näin läheisiä ihmisiä.

Täysi-ikäisinä reissattiin yhdessä Italiaan, Espanjaan ja Thaimaahan. Juotiin tequilaa Rooman yössä ja otettiin yläosattomissa aurinkoa Krabilla ja Barcelonassa. Elettiin hetkessä ja juotiin viiniä suoraan tonkasta. Elettiin villiä nuoruutta yhdessä myös aika Oulusta Helsinkiin, jonne molempien tie vei. Pääkaupungissa nähtiin vähän vähemmän mutta kuitenkin enemmän kuin kenenkään muun ystäväni kanssa. Tehtiin töitä ja seurusteltiin tahoillamme. Olimme molemmat siis jo asettuneet aloillemme. Minä ostin mieheni kanssa ensimmäisen yhteisen asuntomme ja pian sen jälkeen saimme esikoisemme. Siihen mennessä kun meillä oli ristiäiset, myös ystäväni odotti ensimmäistä lastaan! Mikä ihana onni meitä molempia kohtasikaan kun saimme jakaa myös äitiyden asioita.

Perhesuhteemme olivat hyvin erilaiset kuitenkin. Minulla oli aika vakaa parisuhde, jossa ei ollut myrskyä eikä draamaa mutta ystäväni kävi läpi erilaista elämäntilannetta lapsen isän kanssa. Kuuntelin huolia ja yritin olla tukena, mutta tilanne oli liikaa hänelle. Tuntui pahalta, että tuossa elämän onnellisimmassa vaiheessa, hänellä oli murhetta jota en voinut poistaa. Tuli synnytyksen aika ja hän sai terveen lapsen, mutta yksin. Itse elin onnellisessa parisuhteessa ja suunnittelimme häitä.

Eräänä päivänä kävimme viimeisen puhelumme, jossa tuli riitaa. Asia oli mielestäni mitätön mutta hän koki tilanteen toisin. Tällöin ystäväni katkaisi välit minuun täysin. Päiviä myöhemmin laitoin tekstiviestiä, pyysin anteeksi ja yritin soittaa. Yritin soittaa itse asiassa monta vuotta aina silloin tällöin mutta minulle hän ei vastannut vaikka numero toimi.

Laitoin hänelle viestiä myös hänen perheensä kautta mutta vastausta ei tullut. En koskaan saanut selitystä, enkä ymmärtänyt miksi pieni erimielisyys oli kaatanut vuosikymmenen ystävyyden, sillä en ollut tehnyt mitään anteeksiantamatonta. Toiseksi koin täyden hiljaisuuden ilman sanoja siitä, että ”Heippa, en halua olla ystäväsi enää” sellaisena että jäin roikkumaan välitilaan ilman vastausta. Hiljaisuus oli pahempaa kuin se, että olisin saanut vastauksen mitä tein väärin. Vuosikausia mietin pala kurkussa sitä, että mistä välirikko johtui, sillä en ollut saanut syytä. Vuosikausia itkin muille ystävilleni sitä, että ikävöin häntä ja aina jonkun muiston tuodessa hänet mieleen tunsin surua. Sydämeni oli särkynyt!

Kului kuusi vuotta ja asia vaivasi minua edelleen. Tiesin, että asumme samassa kaupungissa ja tiesin, että meillä on yhteisiä ystäviä mutta en ollut enää yrittänyt ottaa yhteyttä vuosiin. Kaipasin kuitenkin asialle päätöstä ja yritin yhteisten ystäviemme kautta vielä kerran. Sitten hän eräänä päivänä soitti minulle ja sovimme tapaamisen. Näimme kahvilassa ja halasimme lujaa. Halasimme kuin vanhat ystävät, jotka ovat olleet erossa tahtomattaan. Näin asia ei kuitenkaan ollut. Ystäväni näytti vanhentuneen ja minä sen sijaan olin paljon isompi kuin ennen. Joimme kahvia ja vaihdoimme kuulumiset ihan perusasioista, että paljonko lapsia on, missä asumme ja mitä teemme. Emme tienneet toisistamme mitään. Hän ei ollut koskaan tavannut edes kahta lastani ja minä olin nähnyt hänen lapsensa ainoastaan vauvana. Näytimme kuvia ja kertailimme vuosia.

Olin etukäteen päättänyt, että en odota tapaamiselta mitään. Halusin pyytää anteeksi kasvotusten mutta en odottaa mitään enkä vaatia selitystä. Kun tuli sopiva hetki, niin pyysin anteeksi. En tiennyt mitä sen jälkeen tapahtuisi, enkä ikinä sitä olisi arvannutkaan. Ystäväni vastasi nimittäin nyökytellen, että ”kyllä niin, sinä olit niin törkeä ja kohtuuton minulle vaikeassa elämäntilanteessa”. Minä olin siis ollut niin huono ystävä ja kamala ihminen, että hän oli vain päättänyt jatkaa elämää ilman minua. En luonnollisestikaan saanut takaisin anteeksipyyntöä, eikä hän kysynyt mitään miltä minusta oli tuntunut. Kaikki oli vain hänen tarinaansa ja tuskaansa. En tunnistanut tarinasta itseäni.

Lopussa halasimme ja päätimme tapaamisen kohteliaasti. Tästä on nyt aikaa pian neljä vuotta. Emme ole olleet missään yhteyksissä sen jälkeen. Minulle jäi kuitenkin tapaamisesta rauhallinen mieli. Sain vastauksen kysymyksiin, joita olin miettinyt vuosikausia. Vastaus oli, että ystäväni, joka oli minulle niin rakas ja tärkeä vaikka ilman muuta epätäydellinen ihminen hänkin, tärkeä sellaisenaan. Minä taas olin hänen mielestään niin hirveä ihminen, että ilman minua on parempi olla. Hän ajatteli minusta niin kertakaikkisen pahaa, että mietin että en voi olla sellaisen ihmisen ystävä, joka tuntee minut noin sillä en koskaan ajatellut niin hänestä.

En voisi soittaa ihmiselle, käydä kylässä ja kahvitella jos hän oli vuosikausia syyllistänyt minua välirikosta ja nähnyt vikaa vain minussa. Huomasin, että tarinamme tapahtuneesta olivat liian erilaiset. Oli selvää, että ilman molemminpuolista vastaantuloa -anteeksipyyntöä ja anteeksiantoa, ystävyys ei voinut jatkua.

Koen, että tein kaikkeni ja tiedän sydämessäni, että ole tehnyt mitään niin väärää, että olisin ansainnut tämän. Tiedän myös, että vaikeat asiat hänen elämässään eivät olleet minun syytäni vaikka tavallaan ajattelen, että minä sain niistä maksaa. Minä tiesin liikaa kipeitä asioita ja kun elämässä haluttiin eteenpäin, piti minut unohtaa. Nykyään ystävä tulee mieleeni enää harvakseltaan, enkä kaipaa enää häntä. Meidän ystävyys on osa historiaani mutta ei tulevaisuutta. Meillä oli ihanat kymmenen vuotta ja saimme kokea maailmaa ja nuoruutta yhdessä! Olen kiitollinen, niistä vuosista vaikka ystävyyden loppuminen on kipeimpiä asioita, joita olen kokenut. En koskaan ajatellut, että tietäisin tätä tunnetta kun ystävyys loppuu ja miltä se tuntuu kun joku laittaa välit poikki. Ne tunnetilat ovat rankkoja ja voivat vaivata vuosia ilman asian loppuunkäsittelyä. Toivon, että muillakaan ei ole tällaisesta kokemusta vaikka en varmaan ole yksin.