Terveiset Espanjan kauniista pääkaupungista Madridista. Täällä on kaunis ja lämmin sää, joka on hellinyt meitä vielä näin lokakuun lopussa. Saavuin perille maanantai-iltana ja hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme äitini kanssa Thyssen-Bornemiszan museoon. Tämä oli aivan ihana museoreissu ja ajattelin kirjoittaa siitä kuvineen vielä oman postauksen. Eilen suuntasimme Reina Sofían museoon sekä kaupungin kasvitieteelliseen puutarhaan.
Reina Sofíassa on esillä lähinnä espanjalaista taidetta 1900-luvulta. Kuuluisin teos lienee Pablo Picasson Guernica Espanjan sisällissodasta vuodelta 1937. Guernica oli vaikuttava, kooltaan valtava lähes kahdeksametrinen (776 x 349 cm) teos joka jätti hiljaiseksi. Museoissa sai suurimmassa osassa paikoista kuvata mutta Guernica oli poikkeus joten nappasin kuvan ostamastani kortista. Picasson maalaus kuvaa kärsimystä siihenastisen sotahistorian suurimmasta ja tuhoisimmasta ilmapommituksesta. Äiti pitää sylissään kuollutta lastaan ja huutaa kohti taivasta, kuoleva hevonen, kaatunut sotilas ja nainen joka on jäänyt loukkuun palavaan taloon ovat vain osa monimutkaista symboliikkaa joka saa katsojan sodan kauhujen keskelle. Ja miten ajankohtainen teos on edelleen ympäri maailmaa, niinkin lähellä meitä kuin Aleppossa. Korttikuva ei todellakaan tee oikeutta tuolle valtavankokoiselle öljyvärimaalaukselle jonka suosittelen kyllä tsekkaamaan jos on tulossa matkalle Madridiin.
Reina Sofíassa oli toki muutakin. Viekkaan ja viihdyttävän Salvador Dalín maalauksia ja töitä jotka henkivät surrealismia, joka saa innostuksensa alitajunnasta, ihmisen unimaailmasta, taianomaisuudesta ja epätodellisista sommitelmista. Olipa mukana seksiäkin ja suuria unelmia haluista ja himoista. On tuo Dalí ollut aika veikko!
Kierroksen päälle kiipesimme rappuja kattoterassille ihailemaan kapungin ylle avautuvia maisemia. Musoreissun jälkeen köpöttelimme lähellä olevaan kaupungin kasvitieteelliseen puutarhaan, joka loisti tähän aikaan vuodesta Daalioilla. Askelmittari olisi poikaa!
Äitini tehdessä omia töitään puutarhan kasvihuoneiden arkkitehtuuria tutkiessa, istuin hetkeksi lepuuttamaan jalkoja ja päivittelemään snäppiä. Reissu on ollut niin ihana ja nautin joka hetkestä kun saan imeä sielunravintoa ja kulttuuria omilla ehdoilla. Toki kokonaan oman perheeni kanssa matkustaminen on aivan ihanaa ja jos pitäisi valita niin mieluiten reissaisimme koko poppoolla. Mutta mitäpä sitä kieltämään, ei olisi meikäläisestä kiertelemään museoita tällä tahdilla lapsien kera, ilman että olisi äidin selkä hiestä märkänä. Otan tästä minilomasta ja omasta ajasta ilon irti. Kiitollisuus mielessä, kaikesta tästä. <3
