Kun ahdistus helpottaa
Täällä ollaan taas oman työpöydän ääressä yliopistolla, mistä ehtikin tulla ihan kamalan pitkä tauko. Viime viikon tein vielä hommaa kotoa tai olin labrassa, joten en ole ehtinyt istumaan pöydän ääreen kirjoittamaan herran aikoihin. Olo on toisaalta helpottunut, sillä olen kohdannut kaikki ohjaajani ja päässyt keskustelemaan työni etenemisestä, joka on influenssan vuoksi noin kolme viikkoa myöhässä aikataulusta.
Harmitus
Ahdistus siitä, että ei ole ollut niin reipas ja tekevä on järkyttävän suuri. Omatunto soimaa yölläkin, joten fiilis ei ole kaikista kummoisin. Toisaalta se tunne siitä, että takaraivossa kaihertaa gradu kokoajan, on se eteenpäin vievä voima. Tauot ja sairastaminen vie nimittäin motivaatiota todella paljon ja kun ahdistus kasvaa riittävän korkeaksi on sen edessä pakko nöyrtyä. Kohdata ne suurimmat pelot eli ihanat ohjaajat ja puhua avoimesti siitä, että mikä tilanne on. Vain keskustelemalla avoimesti voi jatkaa toimintasuunnitelmalla, joka on realistinen eikä tapa työllä.
Uudella innolla
Nyt tilanne on päivitetty ja työn nakuttelu jatkuu tästä taas eteenpäin. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan ja tämä on kyllä melkoista vuoristorataa, vaikka sitä ei ehkä ulkopuolisena arvaa. Näillä vaihtevilla mutta paranevilla fiiliksillä siis tähän viikkoon. Kuvissa viikonlopun aamupalaa. Ihanaa viikko myös teille!
2 vastausta aiheeseen “Paluu sorvin ääreen”
Itsellä gradun tekoon kuului montaa tunnetta, epätoivo vallitsi jotenkin pitkään ja gradun ja oma valmistuminen siirtyi vuodella! Eli ei kannata parista viikosta stressata, kärsivällisesti jaksaa vaan puurtaa, niin kyllä se siitä. Kovasti tsemppiä!
Epätoivo on kyllä tuttu tunne, valitettavasti! Toivon kovasti et jaksan nyt painaa niin ettei veny ihan mahdottomuuksiin meikäläisellä. Ymmärrän kyllä täysin sen, ettei tämä synny ihan niin helposti kuin ajattelisi. Olenhan itsekin aloittanut muka jo syksyllä kirjoittamaan 😀 Kiitos tsempeistä! Onnea sinulle vielä valmistumisesta <3