Kaupallinen yhteistyö: Bonne Juomat
En minä ole unohtanut teitä ja satoja Bonnen tuotepakettien arvontaan osallistuneita. Aika on nimittäin täällä ja olen arponut viisi onnekasta voittajaa Bonnen tuotteille ja he ovat:
Niinu, Tuija, Elena, Tiina ja P.
Onnittelut jokaiselle! Laitatteko minulle sähköpostilla osoitteenne ja puhelinnumeronne. Bonnen päästä paketit olisivat jo valmiit postitettavaksi joten toivottavasti saan pian yhteystietonne 🙂
Arvonnan lisäksi haluan muistuttaa näin joulun alla, että maukas luumusose on erinomainen kaveri riisipuurolle tai luumurahkaan. Uunipuuroreseptin jaoin jo edellisessä postauksessa täällä ja se onkin maistunut meillä sekä luumusoseen että paratiisisoseen kanssa. Riisipuurosta tulee aivan erilainen elämys riippuen mitä sen kaveriksi laittaa!
Luumusoseesta aion tehdä tässä joulun alla vielä yhden jälkiruoan, kerrostetun maljaruoan jossa luusosetta sekoitaan rahkaan ja vispikermaan ja sen kanssa kerroksiin tulee keksejä murustettuna, puolukoita ja luumuja. Samaan tyyliin kuin tämä K-ruokaresepti, jossa on valmista luumu-kanelirahkaa. Bonnen luumusoseella reseptiä voi kehitellä kevyemmäksi lisäämällä rasvattoman rahkan osuutta. Tätä en ehtinyt vielä tehdä, sillä viikko alkoi meillä surkeissa tunnelmissa kun angiina pesiytyi taloon. Nyt illalla odottaa vielä kolmas keikka Pikkujättiin pienen potilaan kanssa, esikoinen ja keskimmäinen kun kävivät jo. Taitaa siis tulla kolmas angiinadiagnoosi vielä. Onneksi jouluun on reilu viikko aikaa 🙂 Toivottavasti saadaan muksut terveeksi pian <3
Tuollainen kerrosmaljaruoka sopii vaikka joulupöytään ja on helppo tehdä jääkaappiin odottamaan. Saa nähdä mikä jälkkäri meidän joulupöytään päätyy. Mua vähän kiinnostaa oletteko löytäneet kaupoista jo tuota paratiisisosetta ja oletteko maistaneet? Oliko mieleen? 🙂 Mulle se maistuu parhaiten jääkaappikylmänä ja nostankin aina ensin purkin kylmenemään, silloin sose on ihanaa lämpimän puuron päällä.
Kiitos vielä kiinnostuksesta arvontaan, siinä oli huikea määrä osallistujia! Terveelliset herkut blogissa oli taiottu Bonnen soseesta Jouluinen luumukiisseli ja kardemummakerma, koko resepti sokerittomana, maidottomana ja vegaanisena. Käykää kurkkaamassa sitäkin!
Nyt lastenhoitopuuhiin ja ihania joulureseptien kokkaushetkiä teidänkin keittiöön. Aivan ihania kommentteja olette myös kirjoittaneet edelliseen postaukseen. Olen niitä kovasti lukenut ja palataan tähän aiheeseen vielä myöhemmin.
Mutta miten teillä, joko olette päättäneet mitä teette joulupöytään jälkkäriksi? 🙂
6 vastausta aiheeseen “Riisipuuro ja luumusose ne yhteen soppii”
Moikka! Mä olen joka kerta kaupassa katsellut, josko olisi uutta Bonnea tullut – ei vieläkään! Höööh! En siis ole päässyt vielä maistamaan, innolla odotan kyllä, aamupuuro kertoi kaipaavansa välillä uutta sosetta kaverikseen 🙂 Noh, kyllä odotus vielä palkitaan! Mä aion keskittyä jouluna lähinnä leipomiseen, ja tehdä jälkkäriksi jonkun jouluisen raakaleivoksen. Ihanaa aikaa tämä joulun odotus!
Kaikkea hyvää sinulle jouluun! 🙂 Ja kiitos hienosta blogista, toivottaa yksi lukijasi 🙂
Ehkä sitä kohta alkaa näkymään enemmän kauppojen hyllyssä, sen verran tuore uutuus vasta on 🙂
Ihanaa joulun aikaa myös sinulle ja kiitos ihanasta blogipalautteesta <3
Olet ymmärtääkseni suhteellisen terve nuori nainen, kenen lukuisat unelmat ovat toteutuneet ja toteutuvat paraikaa.
Ei se ylipaino mikään maailman vakavin asia ole mutta voisihan sitä asialle jotain tehdäkin, jos ja kun asia itseään ahdistaa. Ei se liikkuminen nuorena ja terveenä niin hirveää ole, etteikö siitä selviäisi. Moni liikkuu tälläkin hetkellä kovien kipujen ja/tai apuvälineiden kanssa, koska on vaan pakko. Osa ei liiku ollenkaan, koska ei vaan pysty, vaikka halua olisikin.
Jonkun aikaa itse kukin voi kuunnella/lukea nurinaa läskeistä ja saamattomuudesta ärtymättä ja ymmärtäen, mutta viimein alkaa mietityttämään, että mitä asian taustalla on ja miten asioita voisi ilmaista loukkaamatta.
Jos sinulla ei ole psyykkistä tai fyysistä (rajoittavaa) sairautta, enkä puhu tav. migreenistä, niin mikä ihme sinua estää liikkumasta itsesi, miehesi, lastesi ja koiriesi kanssa? Miksi et nauttisi siitä, että olet ylipäänsä kykenevä liikkumaan omin jaloin?
Onko ongelma ruoka? Aloita siitä, että jätät selailematta kaiken maailman ihania jouluherkkuja ja kermaunelmia.
Sinulla on monta arvokasta asiaa elämässäsi, mistä jotkut vain haaveilevat, jos siihenkään pystyvät.
Joskus on vaan pakko todeta, että mulla on nyt yhdeksän asiaa kymmenestä ja that´s it! Enempää en voi nyt saada, koska täydellisyyttä ei ole. Toiset taas toteaa, että jes yksi asia kymmenestä saavutettu, mahtavaa! Enempää ei tule, mutta yksi riittää.
Ei ole ollenkaan itsestään selvää saada työpaikka, korkeakoulupaikka, aviomies, ystäviä, lapsi/lapsia, lemmikkejä, upea koti pk-seudulta, ihana sisustus, suhteellisen hyvä terveys, harrastuksia, kaunis ulkonäkö ja suora hammasrivistö, hyvät perhesuhteet jne. Väkisin tulee mieleen, että pitääkö ihmisen todella menettää, että se tajuaa että sillä on nuo kaikki. Siis kaikki. Yksikin olisi monelle mahtava juttu.
Joku löllyvä läskikilo voi todella harmittaa mutta se on asia, mille jokainen suhteellisen terve ja vieläpä ilmeisen fiksu ihminen voi todellakin ihan itse tehdä jotakin. Mikäli kyse on kuitenkin kroonisesta täydellisyyden tavoittelusta, ei se laihtunutkaan kroppa sinua onnelliseksi tee. Sitten mietit taas, mitähän seuraavaksi korjailet.
Mieti joku ilta, mitä sinulla on ja mieti perään: tekeekö laihuus sinut onnellisemmaksi.
Jos tekee, niin liiku huomisesta lähtien ja muuta ruokavaliotasi ja noudata sitä muutosta pilkun tarkkaan. Pystyt noudattamaan muitakin sääntöjä, joten tuo on vain yksi muiden joukossa. Älä tee siitä isompaa asiaa.
Jos ei laihuus onnelliseksi tee, niin elä elämääsi ja unohda laihdutus. Ole sinä, tässä ja nyt.
Mikäli mikään ei herätä ”todellisuuteen”, niin on ihan aiheellista miettiä, oletko esim. vaikeasti masentunut tai ahdistunut, siten että tarvitsisit psykiatrista apua päästäksesi jonkinlaiseen tasapainon tunteeseen. Tasapainottomuutesi ei nimittäin korreloi ollenkaan sen kanssa, mitä kerrot elämässäsi saavuttaneesi.
Tuska on ymmärrettävää, kun menee huonosti, muutoin se viittaa kroonisena ja jatkuvana mt-ongelmiin.
Voi myös olla, ettemme tiedä oleellisia asioita elämästäsi. Ehkä kaikki ei ole niin hyvin, kun annat ymmärtää.
Niin tai näin, neuvomme sen pohjalta mitä tiedämme ja yleensä pahaa tarkoittamatta.
Itse en myöskään usko muiden olevan kateellisia, koska en näe mitään kadehdittavaa jatkuvassa tyytymättömyyden tunteessa hyvien asioiden keskellä. Surullistahan se on. On monia ihmisiä, ketkä on todella onnellisia ja positiivisia, vaikka elämässä jäi saavuttamatta about kaikki kolmikymppisen listaan kuuluvat must-asiat.
Toivon, ettet syyllisty, vaan alat miettimään mistä tunteesi oikeasti kumpuavat. Sitä kautta saavutat paremman tasapainon, vaikket ehkä sitä 60 kg kroppaa saakaan… jatka kirjoittamista, se auttaa kuitenkin jäsentämään asioita… loukkaantumisen tunteet tulee ja menee…
Kiitos pitkästä viestistä. Siinä oli paljon asiaa, spekulaatiotakin. En tiedä olivatko kysymykset retorisia vai kaipaatko niihin oikeasti vastausta ja kommenttia. Jotain voisin kuitenkin vastata.
Mulla on paljon ihanaa elämässä ja oon siitä monessakin postauksessa kirjoittanut. Aivan vasta kirjoitin kiitollisuudesta ja siitä miten kiitollinen olen monesta asiasta. Tästä on blogissa joskus vaikea kirjoittaa, ilman että kirjoituksesta tulisi sellainen että joku ajattelisi että korostaisi omaa hyvyyttään. Suomessa on vähän sellainen periaate, että se kel onni on, se onnen kätkeköön -myös blogimaailmassa. Harmittaa jos ajattelet etten olisi onnellinen kaikesta ihanasta mitä olen elämääni saanut. Uskon että kaikki eivät ole lukeneet tekstejäni samalla tavalla.
Ihanista asioista huolimatta ei toki minunkaan elämä täydellistä ole, enkä ole niin väittänytkään. On haasteita lasten terveyden kanssa, huolta sukulaisista ja normaaleista lapsiperheen arkiasioista. Ihan tavallista elämää!
Tiedän että kommentilla kannustat varmasti minua pohtimaan asioita ja sitä kautta löytämään ratkaisuja itsestäni. Voit varmasti uskoa että olen tätä tehnytkin ja se miksi edelleen ”nurisen” asioistani on se, että kirjoittaminen on minulle tärkeää ja koska aihe on minulle tärkeä, näkyy se myös blogissa. Toki voisin kokonaan unohtaa asian ja olla kirjoittamatta siitä, mutta se ei ole minua. Kuitenkin nykyään varmaan yhdeksän postausta kymmenestä käsittelee jotain ihan muuta kuin minua itseäni. Moni lukija kuitenkin haluaa lukea ajatuksista painonhallinan vaikeuden kanssa, sillä en ole yksin. Se että ei ole vuodessa onnistunut palautumaan raskaudesta, tuskin tekee minusta automaattisesti mt-potilasta tai että salailisin jotain. Olenhan kuitenkin kirjoittanut että kävin kesällä lääkärissä jossa puhuttiin lievästä masennuksesta ja olisin saanut siihen lääkityksen. Koin kuitenkin asian niin, että vielä ei ole sen aika. Olin hyvin väsynyt yöimetyksistä silloin. Jos asiat laittaa perspektiiviin niin eihän nämä meikäläisen ongelmat niin suurensuuria ole 🙂
Ja tosiaan 60kg kroppa ei ole lainkaan minulle enää tavoittelemisen arvoinen asia vaan hyvä terveys ja paino jossa sen ylläpitäminen onnistuu. Se on tavoittelemisen arvoista! Haluaisin vielä korjata tuon, että toki liikun ja nautin siitä että pystyn. Käyn päivittäin ulkoilemassa tai kunnon lenkillä sekä satunnaisesti salilla. Ruokavalio pitäisi vaan viilata kevyemmäksi, jotta nämä kilot tästä karisisi. Se on mulle ollut vaikeaa vaan kulutus menee kokoajan plus miinus nolla.
Voi miten pysäyttävä teksti… Niin paljon myös minulle, minusta.. Minusta on harmillista kun tämä teksti saa blogistin heti puolustusasemiin.. Ikäänkuin blogin kommentointi saisi olla vain ihailua, mitään muuta ei kestetä ilman että se koetaan negatiivisena. En löydä tästä kommentista mitään pahaa tai negatiivista, tarkoitus on herättää ajattelemaan realiteetteja.
Hei Kaija!
En tarkoittanut että edellinen kommentti olisi ollut paha vaan se oli suora ja ihan suoraan vastasin omia kokemuksia viime ajoista. Mun blogiin on aina ollut kaikenlaiset kommentit tervetulleita eikä mulla ole käytössä esimerkiksi kommenttien etukäteen hyväksyntää. Ei ollut tarkoitus alkaa riitelemään, ehkä olisin voinut vain kiittää kommenttista. Tuntuu vain että neuvoja ja minun elämäni psykologiaa on ollut blogissa nyt sen verran paljon että vastasin tähän ehkä turhan tarkasti. Tiedän että suurin osa haluaa oikeasti vain auttaa.