Kategoriat
Yleinen

Ihminen joka pyrkii syömään vähemmän, syökin enemmän

SAMSUNG CSC

Oon harrastanut keittiöpsykologiaa ja vuoropuhelua itseni kanssa nyt erityisesti muutaman viikon. Kaikki lähti kaiketi siitä Älä laihduta -päivästä ja siitä että juuri silloin mulla oli hankaluuksia muistaa miksi itse halusinkaan laihtua. Nopeasti laskemaan lähtenyt paino ja kilopäivitykset blogiin kohtasivat haastajansa, sen flown katoamisen. Kun suurin turvotus oli lähtenyt ja jokunen vanha housukin mahtui jalkaan niin se hetkellinen tyytyväisyyden tunne yhdessä hyvän itseluottamuksen kanssa sai mut katsomaan peiliin – Jos vain tyytyisinkin rakastamaan itseäni näin? Mähän olen ihan ookoo just näin, eikä mun elämässä oo mitään mitä muuttaisin.

SAMSUNG CSC

Koin että kirjoittaminen laihduttamisesta ja itsensä hyväksymisestä on aivan järjetön paradoksi. Silloin siis näennäisesti looginen väite johtaa järjenvastaiseen tilanteeseen. Rakastan itseäni näin mutta seuraavalla viikolla haluankin mahtua pienempään farkkukokoon. Onko koko naiseus ja meidän ajatuksenjuoksu jatkuva paradoksi jossa loogisen rytmin luo vain se epälogiikka kummalla jalalla herää? Miten voi olla niin vaikea päättää että on ihan hyvä näin MUTTA.

PhotoGrid_1431773641241

 

Tuskaa ei helpota ranskalainen paradoksi jonka arvoitus on miksi Euroopan maista juuri Ranskassa on vähiten sydänsairauksia vaikka tutkimuksissa tyydyttyneiden rasvojen käyttö on suurinta. Aiheesta kirjoitti mm. Helsingin Sanomat mielenkiintoisen artikkelin reilu viikko takaperin. Postauksen otsikko sen sijaan on ravitsemusasiantuntija Patrik Borgin sanoja. ”Mitä enemmän ihminen kontrolloi ja stressaa syömisiään, sitä enemmän luontainen nälän säätely menee pieleen. On paradoksi, että ihminen joka pyrkii syömään vähemmän, syökin enemmän kuin olisi tarpeen” hän kirjoittaa.

Borgin mielestä syömisestä pitäisi riisua kaikki ”ajatushärpäkkeet” ja syödä sen verran kuin haluaa hyvällä mielellä. Laihduttajan on lähes mahdoton ymmärtää, että laihtuminen ei vaadi kyttäämistä tai ruoan syömistä määrällisesti vähemmän.

– Toki ne nopeuttavat laihtumista, mutta koska ne sekoittavat nälänhallinnan, painon takaisinnousu on liki taattua – myös lihominen myöhemmin on todennäköisempää, Borg sanoo.

Borgin mielestä taustalla on yksinkertaista psykologiaa: kun stressaat syömisestä, ajatus oikeasta nälästä ja kylläisyydestä ei mahdu enää päähän.

– Oikeaa nälän kohtaa ei enää silloin tunnista ja syöminen alkaa liian myöhään. Myös viesti kylläisyydestä tulee silloin vasta täytenä vatsana. 

Oikein olisi, että aivot lähettäisivät viestin, ettei enää tee mieli syödä. Se olisi paljon aikaisempi viesti kuin täysi vatsa.

Kun Borg neuvoo omia asiakkaitaan ottamaan rennosti ja syömään sen verran kuin mieli tekee, suurin osa kauhistuu.

– Silti se on ainoa oikea tie. Kieltäymysten kautta ei tuloksia saa.

Moni yllättyy, kuinka aikaisempaa rennommin ottamalla löytää uusia tuntemuksia – ja kuinka vähempi syöminen yhtäkkiä riittää.  ILTALEHTI

SAMSUNG CSC

 

Mutta miten olla yrittämättä kun yrittää olla yrittämättä? Tiedän toisenkin paikan jossa se sanotaan usein. Lapseton lapsenyrittäjä saa kerta toisensa jälkeen kehoituksen lopettaa yrittämisen vaikka hän pyrkii siihen kaiken aikaa. Pitääkö luopua toivosta, antaa olla ja tuntea se tuska ettei tulosta koskaan ole eikä tule? Millä tavalla painonsa kanssa kamppailija saa vapautuksen muutaman kilon tiristämisestä kerta toisensa jälkeen? Ja miten siitä selviää kun kirjottaa aiheesta blogia? On aina joku joka odottaa inspiraatiota omaan projektiinsa sillä vain harva meistä on aina vartaloonsa tyytyväinen.

Ajatuksia?

Kategoriat
Yleinen

Innostuja Anna, piinallinen projekti-ihminen

Kun päätin hakea opiskelemaan yliopistoon niin hain töistä palkatonta että pystyin keskittymään pääsykokeisiin lukua varten. Menin valmennuskurssille ja piirsin kotini täyteen mindmappeja isoille kartongeille. Kun oltiin menossa naimisiin, niin suunnittelin häitä vuoden. Ostin hääpuvun Italiasta ja tilasin hääkimppuni valkoisista Avalanche ruusuista, mutta niistä piti nyppiä uloimmat terälehdet pois sillä ne ovat vihreitä ja mielestäni ruusun kauneus tulee paremmin esille ilman niitä. Kun suunnittelen vaikkapa sisustusta ja etsin tapetteja niin selaan niitä tuhansia ja tuhansia uppoutuen asiaan perusteellisesti. Projektit vievät minut mennessään!

 

Blogissa ollaan seurattu mun hurahtamista asiaan jos toiseen. Raskaanaollessa olin niin raskaana, fitnessinnostuksessa niin fitnesstä ja taloa rakentaessa niin taloa. Elämä täyttyy mun innostuksen kohteesta ja nautin suunnattomasti aina siitä mistä olen kulloinkin kiinnostunut. Usein se on jonkinlainen projekti joka tavallaan alkaa ja loppuu.

Eilen heräsin siihen että olin nähnyt unta omenapuiden istutuksesta. Keitin aamukahvia ja selasin puutarhalehtiä joita mulla on neljä numeroa -kaikki toukokuulta! Samalla katsoin kaksi jaksoa Edeniä 😀 Sitten painuin pihalle kahville töllistelemään omaa puutarhaani. Ei siis tarvitse kauaa arvailla mikä on ollut mun mielessä juuri nyt! Olen täysin hurahtanut puutarhanlaittoon, ainakin muutaman viikon.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Olen ostanut mansikkaa, vadelmaa, mustaherukkaa, punaviinimarjaa. On neljänlaista omenaa, tulee vielä kirsikkaa ja yrttitarhaa. Kukkiakin haluaisin ja toki terassin jossa on löhöilypaikka ja ruokapöytä. Mietin ja ideoin, konsultoin ja keskustelen. Suunnitteleminen on kaikkein parasta! Toki toteutuskin jossain määrin mutta se vaihe kun tehdään valintoja ja erilaisia malleja. Pyöritellään ja makustellaan -asetellaan kohdilleen. Siinä kohtaa mun luovuus kukkii!

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Mun projektien onnistuvuudesta voi olla monta mieltä. Tiedän muutaman jotka on sitä mieltä että ne ei koskaan pääse päätökseen *kröhöm*. Mun omasta mielestäni onnistumisprosentti on aika hyvä! Pääsykokeisiin pänttääminen johti opiskelupaikkaan, talo on rakennettu ja naimisissakin ollaan!

Olisi ihanaa kirjoittaa tähän, että sen minkä aloitan niin sen suoritan loppuun tai minkä päätän niin siinä pysyn. Se ei kuitenkaan kohdallani ole totta. Ehkä puolet mun projekteista laantuu alkuinnostuksen jälkeen. Muistatteko mun hehkuttamat Marimekon kankaat joista olin tekemässä verhot lastenhuoneisiin? Siellä ne on yläkerrassa, ommeltunakin vielä ja verhotangotkin on ostettu -mutta ei ole laitettu paikalleen. Taloa rakentaessa oli pakko saada sitä travertiinilaattaa ja kun se on tuossa niin suoja-aine odottaa edelleen kaapissa. Fitnessistäkin olen pitänyt mekkalaa vuoden jos toisen, mutta en sitten kuitenkaan sitä tavoittele tosissani. Projektien viimeistelty suorittaminen loppuun ei ole vahvuuteni -teen sen vain silloin kun olen tosissani motivoitunut.

Aika siis näyttää miten käy mun puutarhan. Villiintyykö se ensimmäisen vuoden jälkeen vai jaksanko hoitaa ja huoltaa sitä samalla intohimolla kuin istutusvaiheessa. Todennäköisesti en, vaan mieleni on jo uusissa projekteissa, aloittamassa uutta ja unohtamassa vanhaa. Milloin sitä oppisi tekemään loppuun asti? Onko tunnollisuus ja asioiden päätökseen saattaminen joku piirre jonka voi ostaa netistä? Alkuinnostuksessa voisin siihen vaikkapa sijoittaa 😉

IMG_70641

Kategoriat
Yleinen

Hyvää Älä laihduta -päivää

ala_laihduta_rintamerkki

 

Törmäsin nyt aamusta koneella seikkaan, että tänään on kansainvälinen Älä laihduta -päivä. Heti siltä istumalta ajattelin tarttua aiheeseen, onhan se hyvin mielenkiintoinen ja tärkeä tässä aikamme kulttuurissa jossa laihuutta ihannoidaan ja Syömishäiriöliiton sanoin ”eniten laihtuvat ovat suuren yleisön silmissä sankareita”. Hyvinvointisaitin alla bloggaavana koen tästä asiasta itsekin jatkuvasti paineita ja siksi haluankin kirjoittaa asiasta omia ajatuksiani.

IMG_20130824_173143

 

Mun henkilökohtainen historia painonvaihteluineen on ollut jo ennen bloggaamista sellainen, että olen koko aikuisikäni vähän väliä laihduttanut sitä viittä kiloa tai enemmän. En ole ollut mitenkään suuremmin ylipainoinen, mutta aina kuitenkin esimerkiksi painoindeksin mukaan sielllä normaalipainon yläpäässä tai kausittain lievästi ylipainon puolella. Mulla on aina ollut jenkkikset ja ”iso maha” mutta pitkät sääret ja kauniit kasvot. Joskus olen miettinyt, että on se hyvä että on valloittava hymy, koska sillä saa anteeksi sen että on vähän lihava.

SAMSUNG CSC

 

Mun blogi on tällaisesta Älä laihduta -näkökulmasta surullista luettavaa, sillä vaikka omaan mielestäni ihan terveen itsetunnon ja olen tehnyt ruokaremppaa järkisyistä niin kyllähän tässä viimeisen raskauden myötä ajauduttiin vähän turhan korkealle painon kanssa. Se oli kuin jojo-efekti, että mitä pienemmäksi ehdin lasten välissä, sitä suuremmaksi olinkin taas tulossa. Noidankehä joka ei koskaan lopu ja sen vitsaus on laihduttaminen.

SAMSUNG CSC

 

Toisaalta olen elänyt juuri blogin kirjoittamisen ajan ajanjaksoa, joka on monenkin naisen elämässä haasteellinen: lastensaaminen ja aika sen ympärillä. Keho kokee suuren muutoksen ja raskaudesta palautuminen on fyysisestikin ihan konkreettinen asia, puhumattakaan imetysajoista hormonimyllerryksineen. Näinä aikoina naisen keho muuttuu ja paino vaihtelee, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Itse raskausajan neuvoloissa äiti punnitaan joka kerta ja näin tehdään myös jälkitarkastuksessa. Numerot ovat tärkeitä ehkä terveyden seuraamiseen mutta moni kokee tästä paineita. Sankari on tosiaan se, joka ei liho raskausaikana ja jos lihoo, niin se joka pudottaa kilot mahdollisimman nopeasti. Media rakastaa näitä tarinoita ja olen itsekin kokenut sen bloggaajana. Haastattelukutsuja tulee, kun olen onnistuja. Hoikka ja menestynyt kuuluvat samaan kategoriaan.

IMG_20130807_134609

 

”Laihduttamisesta on tullut jokapäiväistä. Naisista valtaosa on laihduttanut ja yhä nuoremmat tytöt kertovat yrittäneensä laihduttaa. Pojat ja miehetkään eivät säästy laihduttamiskeskusteluilta. Monet uskovat, että olisivat onnellisempia, jos olisivat hoikempia. Ikään kuin ihmisessä ei olisi muita tärkeitä ominaisuuksia.

Kansainvälisen Älä laihduta -päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Toivomme, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on. – Ei ole olemassa yhtä oikeaa kehonmuotoa ylitse muiden.

Älä laihduta -päivänä keskustellaan hyvinvoinnista ja terveydestä, joiden lähtökohtana ja päämääränä ei ole laihtuminen. Älä laihduta -päivä viestii, että ihminen voi elää terveellisesti ja olla terve koosta riippumatta. Älä laihduta -päivänä julistetaan painorauha (Painorauhan julistus PDF:nä). Älä laihduta -päivänä muistetaan myös syömishäiriöön sairastuneita.”

LÄHDE: Syömishäiriöliitto

SAMSUNG CSC

 

Blogeissa mielenkiintoisiksi asioiksi koetaan bloggaajan ruokavalio, paino ja mahdolliset kiristelyprojektit. Mun omassa blogissa koko teema on ollut blogin punainen lanka ja se on kyllä aihe jonka postaukset ovat kaikista luetuimpia. Toivon silti että mun blogia pitkään seuranneet tietää, että paino ja siihen liittyvät asiat eivät ole mulle mikään itseisarvo ja mun elämän sisältö täyttyy todellisuudessa paljon tärkeämmistä asioista.

Välillä koen suurta ristiriitaa siitä mitä haluaisin kirjoittaa ja siitä mitä odotetaan. Välillä pohdin mitä minä itsekin haluan. Toitotan itselleni, että haluan olla pienempi sillä tässä koossa ei ole mitään iloa pukeutua kun ei edes mahdu normikaupan vaatteisiin. Koen painetta siitä, että minun odotetaan laihtuvan. Kun kirjoitan että nyt haluan pudottaa ylipainoa niin kommenttiboksi tulvii kannustusta ja postauksia luetaan hyvin ahkerasti. Toisaalta saan myös aivan valtavasti kommentteja, että olen ihana juuri sellaisena kuin olen ja moni on kirjoittanut, että olen kaunis ihan minkä painoisena tahansa. Kiitos näistä! <3 Mielipiteitä on siis varmasti laidasta laitaan ja riippuu ihan omasta mielentilasta kumpi jää paremmin mieleen. Loppupeleissä päätös pitäisi tulla sieltä omasta hyvinvoinnista, rehellisen pohdinnan perusteella eikä odotusten.

Ala_laihduta_lupauskortti

 

Täten aiheeseen liittyen teen itse lupauksen, että tänään en laihduta. Olen minä itse, sellaisena kuin olen. Huonona päivänä mietin, että oi kun olisin hoikka ja siinä kunnossa kun olen joskus muutama vuosi sitten ollut. Mietin että silloin lukijat katsoivat että onpas tuo Anna ihana! Ihailun kohteena oli hyvä olla, kenenkä itsetuntoa se ei boostaisi? Hyvänä päivänä tiedän, että olen se sama Anna myös juuri nyt ja elän jo elämää jota varmasti moni kadehtii. Ei sillä että kadehtiminen nostaisi minua jalustalle -vaan ihan sillä, että ei tässä ole asiat nytkään hullummin. Ole nainen kiitollinen, siitä mitä sulla on ja siitä kropasta joka on upea -juuri nyt!

mahamakkaroiden takia julkaisematta jäänyt kuva viikon takaa
mahamakkaroiden takia julkaisematta jäänyt kuva viikon takaa