Kategoriat
Yleinen

Levoton tuhkimo

SAMSUNG CSC

Mikä tässä keväässä on kun se ajaa minut aina hulluksi? Tuntuu oikeasti että halkean tähän janoon. Suuta kuivaa, mieli kiihtyy ja ajatukset poukkoilevat sinne tänne. Selaan nettiä, suunnittelen ja etsin tietoa. Mistä? No aivan kaikesta. Olen kuolla tähän projektin puutteeseen!

SAMSUNG CSC
Kuva minun somepäivittäjän töistä i3Helsinki-projektissa

Nyt joku voi ihmetellä, että ei ole todellista. Minullahan on kolme pientä lasta, kaksikin työtä, opinnot ja koirat. Talo on vuosi sitten valmistunut ja nuorimmainen vasta vuoden. Eihän tässä voi olla ehtinyt mitenkään tylsistyä? Mua melkein hävettää sanoa mutta silti näin on. Omaan arkeen on silti mahdollista tottua, eikä se ole niin erikoista miltä se voi toiselle kuulostaa. Olen toiminnan nainen joka kaipaa haasteita. Raskaudet ovat aina olleet aina omanlaisensa aikakausi jännittävine kuukausineen, uudet asunnot, muutot, työt, omat tai lasten harrastukset. Niistä on saanut pähkinää purtavaksi aivoille ja mielekästä sisältöä elämään. Jotain tekemistä siis!

SAMSUNG CSC

Tämä kevät on ehkä pahin. Syksytkin ovat mutta keväällä lisääntyvä auringonvalo, sulava lumi ja keväästä saatava energia ovat pahimmat levottoman projektieläjän stimuloijat. Olen suunnittelija joka nauttii jo ajatuksesta mitä kaikkea voisi tehdä, vaikka ne eivät toteutuisikaan. Olen taivaanrannanmaalari joka elää haaveista ja unelmista, jotka omassa mielessä ovat varmasti toteutettavissa. Puolisoni on ehkä sitten täysin vastakohtani. Hän on realisti joka ei hötkyile, rauhallinen ja sellainen joka ei tarvitse kaiken maailmaan tekemistä. Onneksi hän on kuitenkin innostettavissa ja usein omaamme ”saman maun” lopullisista valinnoista ja elämänarvomme osuvat yksiin. Yhteistä elämää on takana jo vuosikymmen joten jotain samaa meissä kuitenkin on tai ainakin asioita jotka yhdistävät. Muutenhan elo olisi käynyt sietämättömäksi.

SAMSUNG CSC

Tänä keväänä olen saanut puristaa miestäni. Mitä me tehdään tänä vuonna tai ensi vuonna? Millaisia haaveita meidän viiden vuoden suunnitelmassa voisi olla kumpaisellakin? Onneksi useiden keskustelujen jälkeen suunnitelmat ovat saaneet raamit. Nyt panostetaan opintoihin ja koulutukseen ja minä sain ensihätään luvan maalata makuuhuoneen. Se jäi alun alkaen valkoiseksi mutta kaipaa enemmän lämpöä. Huone on ainoita joissa ei ole edes kangasverhoja vielä! En tiedä siis lasketaanko, että meillä alkaa ensimmäinen remppa vai vaan että sisustus jäi kesken? 😉

SAMSUNG CSC

Olen palloitellut ajatuksella sittenkin maisterivaiheen opinnoista Itä-Suomen yliopistossa terveystieteissä (liikuntalääketiede <3 ) tai sillä jos aloittaisinkin alusta ja hakisin lääketieteelliseen nyt kun kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa on tullut nykyisissä opinnoissa hinkattua vuosi tolkulla. Sitten haluaisin sijoitusasunnon, uuden tontin tulevaisuuden varalle (tietysti merenrannalta) ja ehkä myydä mökkiosuuteni (jonka pennosilla saisin jommasta kummasta ehkä neliön tai kaksi) 😀 Eli se siitä haaveiden realistisuudesta.

Mikä sinua kuumottaa? Onko kukaan samanlainen haaveilija..? Mitä projekteja teillä on? Sanokaa, että teilläkin kevät saa sormet syyhyämään.

SAMSUNG CSC

Kategoriat
Yleinen

Innostuja Anna, piinallinen projekti-ihminen

Kun päätin hakea opiskelemaan yliopistoon niin hain töistä palkatonta että pystyin keskittymään pääsykokeisiin lukua varten. Menin valmennuskurssille ja piirsin kotini täyteen mindmappeja isoille kartongeille. Kun oltiin menossa naimisiin, niin suunnittelin häitä vuoden. Ostin hääpuvun Italiasta ja tilasin hääkimppuni valkoisista Avalanche ruusuista, mutta niistä piti nyppiä uloimmat terälehdet pois sillä ne ovat vihreitä ja mielestäni ruusun kauneus tulee paremmin esille ilman niitä. Kun suunnittelen vaikkapa sisustusta ja etsin tapetteja niin selaan niitä tuhansia ja tuhansia uppoutuen asiaan perusteellisesti. Projektit vievät minut mennessään!

 

Blogissa ollaan seurattu mun hurahtamista asiaan jos toiseen. Raskaanaollessa olin niin raskaana, fitnessinnostuksessa niin fitnesstä ja taloa rakentaessa niin taloa. Elämä täyttyy mun innostuksen kohteesta ja nautin suunnattomasti aina siitä mistä olen kulloinkin kiinnostunut. Usein se on jonkinlainen projekti joka tavallaan alkaa ja loppuu.

Eilen heräsin siihen että olin nähnyt unta omenapuiden istutuksesta. Keitin aamukahvia ja selasin puutarhalehtiä joita mulla on neljä numeroa -kaikki toukokuulta! Samalla katsoin kaksi jaksoa Edeniä 😀 Sitten painuin pihalle kahville töllistelemään omaa puutarhaani. Ei siis tarvitse kauaa arvailla mikä on ollut mun mielessä juuri nyt! Olen täysin hurahtanut puutarhanlaittoon, ainakin muutaman viikon.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Olen ostanut mansikkaa, vadelmaa, mustaherukkaa, punaviinimarjaa. On neljänlaista omenaa, tulee vielä kirsikkaa ja yrttitarhaa. Kukkiakin haluaisin ja toki terassin jossa on löhöilypaikka ja ruokapöytä. Mietin ja ideoin, konsultoin ja keskustelen. Suunnitteleminen on kaikkein parasta! Toki toteutuskin jossain määrin mutta se vaihe kun tehdään valintoja ja erilaisia malleja. Pyöritellään ja makustellaan -asetellaan kohdilleen. Siinä kohtaa mun luovuus kukkii!

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Mun projektien onnistuvuudesta voi olla monta mieltä. Tiedän muutaman jotka on sitä mieltä että ne ei koskaan pääse päätökseen *kröhöm*. Mun omasta mielestäni onnistumisprosentti on aika hyvä! Pääsykokeisiin pänttääminen johti opiskelupaikkaan, talo on rakennettu ja naimisissakin ollaan!

Olisi ihanaa kirjoittaa tähän, että sen minkä aloitan niin sen suoritan loppuun tai minkä päätän niin siinä pysyn. Se ei kuitenkaan kohdallani ole totta. Ehkä puolet mun projekteista laantuu alkuinnostuksen jälkeen. Muistatteko mun hehkuttamat Marimekon kankaat joista olin tekemässä verhot lastenhuoneisiin? Siellä ne on yläkerrassa, ommeltunakin vielä ja verhotangotkin on ostettu -mutta ei ole laitettu paikalleen. Taloa rakentaessa oli pakko saada sitä travertiinilaattaa ja kun se on tuossa niin suoja-aine odottaa edelleen kaapissa. Fitnessistäkin olen pitänyt mekkalaa vuoden jos toisen, mutta en sitten kuitenkaan sitä tavoittele tosissani. Projektien viimeistelty suorittaminen loppuun ei ole vahvuuteni -teen sen vain silloin kun olen tosissani motivoitunut.

Aika siis näyttää miten käy mun puutarhan. Villiintyykö se ensimmäisen vuoden jälkeen vai jaksanko hoitaa ja huoltaa sitä samalla intohimolla kuin istutusvaiheessa. Todennäköisesti en, vaan mieleni on jo uusissa projekteissa, aloittamassa uutta ja unohtamassa vanhaa. Milloin sitä oppisi tekemään loppuun asti? Onko tunnollisuus ja asioiden päätökseen saattaminen joku piirre jonka voi ostaa netistä? Alkuinnostuksessa voisin siihen vaikkapa sijoittaa 😉

IMG_70641