Kategoriat
Perhe & suhteet

Miten aika riittää kolmelle lapselle?

Jokaisen kanssa omia juttuja

Kolmannen lapsen myötä mieleeni nousi erityisesti tunteet siitä, että oma aikani on rajallinen ja koin kasvukipuja siitä, että kolmen lapsen äitinä aikani ei riitä kaikille lapsille samaan tapaan kuin yhden tai kahden kanssa. Muuten koin, että kolmas lapsi sujahti arkeen aika mukavasti ja kaikki olla sillä tavalla helpompaa kun oli kokemusta jo yhdestä tytöstä ja yhdestä pojasta. Kolmannen lapsen sukupuolella ei ollut siis mitään merkitystä suuntaan taikka toiseen eikä hänen tulonsa maailmaan tuonut meitä uuden eteen kuten kahden aiemman kanssa. Isommat olivat 3- ja 6-vuotiaat kuopuksen syntyessä joten ikäeroakin ehti tulla jokaiseen väliin tasaisesti. Vauvavuoden kääntyessä loppuun kuitenkin tunsin jo paljon tunteita siitä, että halusin antaa aikaa myös isommille lapsille yksitellen ilman vauvaa.

Suurimmat kasvukivut keskimmäisen kanssa

Etenkin meidän tytön kanssa olen tuntenut riittämättömyyden tunnetta siitä, miten paljon (eli vähän) hän saa aikaani. Poikien tarpeet ovat olleet hoidollisesti niin paljon suuremmat, että itsenäisemmin pärjäävä tyttö on joutunut odottamaan vuoroaan tai vaihtoehtoisesti toimimaan itse kun aikani on mennyt poikien erityistarpeiden huolehtimiseen. Se on raastanut mun sydäntä pitkään ja viime keväänä päätimmekin lähteä ihan kahdestaan pienelle äiti-tytärreissulle Nizzaan, joka oli ihan unohtumaton molemmille. Juttelemme reissusta edelleen tasaisin väliajoin ja muistelemme miten ihana tuo reissu oli.

Aikaa ihan arjessa

Kun nuorin lapsemme kasvoi niin aloin tietoisesti myös lisäämään arkeen juttuja, joissa pääsen olemaan jokaisen lapsen kanssa yksilöllisesti. Etenkin juuri tyttären kanssa se on ollut tärkeää, sillä näen miten hän kaipaa äitiaikaa. Nyt vien häntä viikottain omiin harrastuksiin ja voimme jutella matkat kahdestaan. Muutama viikko sitten kävimme Oopperatalolla katsomassa Prinsessa Ruusunen baletin. Esikoinen tekee paljon juttuja myös isän kanssa ja se on taas tuntunut hänelle tärkeältä. He käyvät pojan taekwondossa keskenään ja liikkuvat paljon muutenkin. Minä taas vein vanhimman ja hänen kaverinsa eilen leffaan sen sijaan, että olisin koko päivän näpytellyt koneella omia juttujani.

Nyt arki on tasapainottunut

Kun nuorin on täyttänyt neljä, niin huomaan että arki on tasapainottunut selkeästi! Vauva- ja taaperoaika on aina vaativaa kun pieni lapsi tarvitsee luonnollisesti eniten vanhempien aikaa. Nyt aika tuntuu jakautuvat tasaisemmin ja kaikki saavat osansa. Myös tunteet siitä, että ei riitä ovat hellittäneet ja uskon, että jokainen meidän lapsista saa vanhempien huomiota riittävästi. Se tuntuu mahtavalta ja on ihanaa, että aihe ei enää kaiherra mieltä.

Kategoriat
Yleinen

Se aika vuodesta

SAMSUNG CSC

Aurinkoisina päivinä syksy on kauneimmillaan kun luonto antaa värien puitteissa parastaan. Yliopiston pihalla on ihan mielettömiä vaahteroita ja joka paikassa mihin katsoo näkyy upeaa väriloistoa sinistä taivasta vasten. Kaunedesta huolimatta syksyyn on riittänyt huolta.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Ensimmäinen kuukausi opintoja meni hyvin ja olin innoissani. Nyt eteen on tullut hankaluuksia ja työmäärä mikä on edessä tuntuu valtavalta. Kursseissa tahti on taas kova ja perässäpysyminen on täysi työ. Ja sitten jos joku kurssi jää kesken tai ei mene läpi, on edessä jo iso kasa ongelmia. Ja näin nyt on näyttänyt tapahtuvan siellä täällä. Huomaan miten stressi nousee pikku hiljaa ja migreenipäivät lisääntyvät viikkoon jos toiseen. Kehoni reagoi hyvin herkästi päänsäryllä huonoihin uniin ja huoliin.

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Syksy on muutenkin kiireistä aikaa lasten kanssa kesäloman jälkeen. Kiiruhdan hopsista toiseen ja vanhempainillasta vasuun. On lääkäriaikaa, terveydenhoitajaa, kaavaketta ja kelaa. Vanhoista postauksista huomaan, että depressioviikot ovat päivälleen aikataulussa vuodesta toiseen. Se on yksi merkittävä tekijä mikä kuormittaa ajatuksia. Myös kalenteri täyttyy menoista niin, että juoksen tukka putkella aamusta iltaan. Välillä mietin, että ei tästä oikeasti tule yhtään mitään.

Sitten muistan, että olin niin kettu että ostin itselleni yliopiston väliviikolle lennot Madridiin jonne lähden ilman miestä ja lapsia. Olen päättänyt että tarvitsen välillä myös omaa aikaa, sanoivat muut mitä tahansa. Prado ja cafe cortado odottavat jo!

Tj17

Oikein ihanaa viikonloppua <3

SAMSUNG CSC

Kategoriat
Yleinen

Lisäsenttejä leijonanharjaan

SAMSUNG CSC

Kun vuosia sitten törmäsin termiin erityislapsi, en ymmärtänyt mitä sillä tarkoitettiin. En muista omasta lapsuudestani tällaista sanaa ja sen merkitys tuli minulle tutuksi vasta äitiyden myötä. En kaiketi edelleenkään tiedä mitä kaikkea sillä tarkoitetaan virallisesti mutta minun kokemukseni mukaan se on sana lapsille, jotka tarvitsevat erityistä tukea verrattuna ikäryhmäänsä. Ei sillä, etteikö tavallisesti kehittyvä lapsi ilman haasteita olisi erityinen ja erityisen ihana myöskin. Mehän olemme kaikki erilaisia ja uniikkeja sellaisina kuin olemme ja sen vuoksi erityisiä.

SAMSUNG CSC

Päiväkoti- ja koulumaailmassa termi erityislapsi on kuitenkin käytössä, joten puhun siitä nyt. Erityislapsen piirteet ja tavat tulevat usein esille joko ennemmin tai myöhemmin, riippuen ovatko haasteet ilmiselviä vai vaikeampia hahmottaa. Jokainen lapsi on kuin kasvava tulppaani, maasta ponnistava pieni taimi, joka tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa puhjetakseen kukkaansa. Toisten tie on tavanomainen ja he selviävät suuremmassakin ryhmässä kun taas joku toinen jää jalkoihin. Kun erityislapsi ei saa tarvitsemaansa tukea, hänen koko potentiaalinsa voi jäädä varjoon ilman mahdollisuuksia. On vanhempien ja lähipiirin velvollisuus auttaa häntä saavuttamaan unelmat ja enemmän. Mikään vamma ei ole este sille, etteikö elämää voisi elää täysillä.

SAMSUNG CSC

Omat lapseni ovat sen verran pieniä, että en pääse haastattelemaan ajatuksia lapsen näkökulmasta. Itse arvioisin, että lapset eivät mieti tuon taivaallista sitä, onko kelan papereissa merkintöjä eikä se ole oleellista. Lapseni ovat tavallisia lapsia ja tämä asia on vanhempien työtä. On meidän velvollisuus vanhempina tukea lapsen kasvatustyötä etsimällä siihen tarvittavat työkalut, mikäli niitä tarvitsee tavanomaista enemmän.

Se miksi kirjoitan tästä nyt johtuu siitä, että olen lähiaikoina hoitanut näitä asioita taas enemmän. Mainitsin keväällä aivan jossain sivulauseessa, että olen huolissani nuorimman kehityksestä ja aavistelin jotain. Sain muutamia viikkoja sitten myös päiväkodista samansuuntaista palautetta ja sillä tavalla ajatuksilleni vahvistuksen. Amos on pieni, vasta 1v10kk mutta kun merkit ovat tuttuja niin ne osaa tunnistaa. Haasteita on muutamalla osa-alueella sen verran, että kävimme keskustelemassa neuvolassa niistä. Mitään stigmaa en tästä lapsen harteille halua, vaan kohdata ennemminkin omat pelkoni silmästä silmään. Itseänihän minä siinä suojelen jos en viitsi pyytää tutkimuksia.

SAMSUNG CSC

Mun lapset on mulle rakkainta maailmassa, enkä tiedä miksi aihe on niin kipeä. Kai siksi, että jokainen vanhempi haluaisi lapsellensa sitä parasta, eikä nähdä hänen vaikeuksia, tuskaansa ja turhautumista. Osittain se on myös itsekkyyttä. Mietin miten jaksan kaiken taas uudestaan. Viittoa, piirtää, kerrata ja kerrata. Istua ja analysoida päiväkotikeskusteluissa ja neuvolassa. Koen lapsen jatkuvan arvioinnin ja minun haastattelun muiden toimesta ajoittain hyvin kuormittavana. Kuinka minä riitän lapselle, osaanko?

Itkun seasta löydän silti sen karjuvan emon joka vie asioita eteenpäin ja jaksaa painaa tuulessa. Nähdä lapsen täydellisenä ja ennen kaikkea rakastaa. Ehkä näiden kokemusten myötä entisestä ”kaikkien kasvien tappajasta” on tullut tällainen viherpeukalo ja olen hurahtanut puutarhailuun. Ja jos se on minusta kiinni, saan kyllä jokaisen kukan kukkimaan!

SAMSUNG CSC

Ps. Aiemmasta postauksesta Kyllä meillä viitotaan, pääset myös muihiin aiheitta koskeviin postauksiini mitä olen kirjoittanut.