Kategoriat
Perhe & suhteet Yleinen

Kulkeeko elämä sykleissä?

Olen monesta blogista lukenut bloggaajien vilkkaasti muuttuvasta elämästä. On uusia koteja, vauvoja, avioliittoja ja kaikenlaisia suunnitelmia. Kun yksi suuri elämän mullistava asia on tapahtumassa, niin toinen on jo ovella. Ihanaa ja uutta, vatsanpohjassa tuntuvaa kutkutusta ja valloittamattoman viehätystä. Muutosten tuulet tuovat blogiin jatkuvasti kiinnostavaa sisältöä ja seurattavaa. Mitähän seuraavaksi tapahtuu?

Oma elämäni on ollut aivan samanlaista, eikä siinä ole mitään vikaa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun me on muutettu kun minä olen raskaana. Pesänrakennusvietin myötä on ostettu uutta autoa ja laitettu elämänjärjestystä uusiksi remontein tai isommin asunnoin. Alan olemaan vakuuttunut, että suuret asiat elämässä tuppaavat tapahtumaan sykleissä.

Kuvia viime keväältä <3

Mietin, että omassa elämässäni on seesteisempi aikakausi. Ollaan asuttu tässä kodissa nyt helmikuun lopussa kaksi vuotta. Kaksi vuotta takaperin kilistelin kuohuvaa postauksessa Oma koti kullan kallis. Sen jälkeen elämä on ollut rauhallista. Ollaan eletty arkea sellaisenaan, eikä mitään suurempaa ole tapahtunut. Ei vauvoja, asuntoja, uusia parisuhteita taikka työpaikkoja. Elämä rullaa eteenpäin päivä toisensa perään samanlaisena. Päiväkotiin, kouluun, kotiin, ruokaa, saunaan ja nukkumaan. Välillä mietin, mihin vuodet katoavat.

Niiden kulun näkee koirien harmaista hapsista, lasten lähtevistä maitohampaista ja siitä että aina hetken päästä joku lapsi siirtyy isompaan sänkyyn. Olenko muistanut nauttia näistä vuosista kun he ovat hetken lainassa? Varsinkin koirien kohdalla näen elämänkaaren muistuttavan rajallisuudestaan. Meidän Helmikin, Anttonia nuorempi täytti jo kymmenen vuotta. Meidän vauvoista on tullut vanhoja.

On varmasti luonnollista miettiä omaa elämäänsä kantilta jos toiselta. Mietin onko tulevaisuudessa jotain jännittävää varalleni, josta en osaa edes unelmoida? Vai onko siellä joku suuri tragedia, jossa testataan voimavarani. Aika usein kannan huolta juuri lapsistani. Vai jatkuuko elämä onnellisena loppuun asti? Saanko minä pitkän ja onnellisen elämän?

En tiedä miksi osittain pelkään. Toisaalta ajattelen, että elämäni on ollut niin onnellista, että jotain kamalaa varmasti tapahtuu vielä. Toisaalta mietin, että en ole päässyt helpolla. Olen saanut kasvaa äitiydessä leijonaemoksi ilman mitään ennakkovaroituksia ja koulutusopasta kuulovammaisen vanhemmuuteen. Se on ollut raastavan raskas polku jossa vaihtelee huoli tulevaisuudesta siihen, että kohtaa sen ettei elämänkortteja voi itse valita, vaan pitää tehdä parhaansa niistä jotka jaetaan. Tie jossa huomaa, ettei äidinrakkaudella voi kaikkia kipuja parantaa. Ei lasten eikä omia.

Kai ne ovat kasvukipuja ja siten osa elämää.

Kategoriat
Yleinen

Lisäsenttejä leijonanharjaan

SAMSUNG CSC

Kun vuosia sitten törmäsin termiin erityislapsi, en ymmärtänyt mitä sillä tarkoitettiin. En muista omasta lapsuudestani tällaista sanaa ja sen merkitys tuli minulle tutuksi vasta äitiyden myötä. En kaiketi edelleenkään tiedä mitä kaikkea sillä tarkoitetaan virallisesti mutta minun kokemukseni mukaan se on sana lapsille, jotka tarvitsevat erityistä tukea verrattuna ikäryhmäänsä. Ei sillä, etteikö tavallisesti kehittyvä lapsi ilman haasteita olisi erityinen ja erityisen ihana myöskin. Mehän olemme kaikki erilaisia ja uniikkeja sellaisina kuin olemme ja sen vuoksi erityisiä.

SAMSUNG CSC

Päiväkoti- ja koulumaailmassa termi erityislapsi on kuitenkin käytössä, joten puhun siitä nyt. Erityislapsen piirteet ja tavat tulevat usein esille joko ennemmin tai myöhemmin, riippuen ovatko haasteet ilmiselviä vai vaikeampia hahmottaa. Jokainen lapsi on kuin kasvava tulppaani, maasta ponnistava pieni taimi, joka tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa puhjetakseen kukkaansa. Toisten tie on tavanomainen ja he selviävät suuremmassakin ryhmässä kun taas joku toinen jää jalkoihin. Kun erityislapsi ei saa tarvitsemaansa tukea, hänen koko potentiaalinsa voi jäädä varjoon ilman mahdollisuuksia. On vanhempien ja lähipiirin velvollisuus auttaa häntä saavuttamaan unelmat ja enemmän. Mikään vamma ei ole este sille, etteikö elämää voisi elää täysillä.

SAMSUNG CSC

Omat lapseni ovat sen verran pieniä, että en pääse haastattelemaan ajatuksia lapsen näkökulmasta. Itse arvioisin, että lapset eivät mieti tuon taivaallista sitä, onko kelan papereissa merkintöjä eikä se ole oleellista. Lapseni ovat tavallisia lapsia ja tämä asia on vanhempien työtä. On meidän velvollisuus vanhempina tukea lapsen kasvatustyötä etsimällä siihen tarvittavat työkalut, mikäli niitä tarvitsee tavanomaista enemmän.

Se miksi kirjoitan tästä nyt johtuu siitä, että olen lähiaikoina hoitanut näitä asioita taas enemmän. Mainitsin keväällä aivan jossain sivulauseessa, että olen huolissani nuorimman kehityksestä ja aavistelin jotain. Sain muutamia viikkoja sitten myös päiväkodista samansuuntaista palautetta ja sillä tavalla ajatuksilleni vahvistuksen. Amos on pieni, vasta 1v10kk mutta kun merkit ovat tuttuja niin ne osaa tunnistaa. Haasteita on muutamalla osa-alueella sen verran, että kävimme keskustelemassa neuvolassa niistä. Mitään stigmaa en tästä lapsen harteille halua, vaan kohdata ennemminkin omat pelkoni silmästä silmään. Itseänihän minä siinä suojelen jos en viitsi pyytää tutkimuksia.

SAMSUNG CSC

Mun lapset on mulle rakkainta maailmassa, enkä tiedä miksi aihe on niin kipeä. Kai siksi, että jokainen vanhempi haluaisi lapsellensa sitä parasta, eikä nähdä hänen vaikeuksia, tuskaansa ja turhautumista. Osittain se on myös itsekkyyttä. Mietin miten jaksan kaiken taas uudestaan. Viittoa, piirtää, kerrata ja kerrata. Istua ja analysoida päiväkotikeskusteluissa ja neuvolassa. Koen lapsen jatkuvan arvioinnin ja minun haastattelun muiden toimesta ajoittain hyvin kuormittavana. Kuinka minä riitän lapselle, osaanko?

Itkun seasta löydän silti sen karjuvan emon joka vie asioita eteenpäin ja jaksaa painaa tuulessa. Nähdä lapsen täydellisenä ja ennen kaikkea rakastaa. Ehkä näiden kokemusten myötä entisestä ”kaikkien kasvien tappajasta” on tullut tällainen viherpeukalo ja olen hurahtanut puutarhailuun. Ja jos se on minusta kiinni, saan kyllä jokaisen kukan kukkimaan!

SAMSUNG CSC

Ps. Aiemmasta postauksesta Kyllä meillä viitotaan, pääset myös muihiin aiheitta koskeviin postauksiini mitä olen kirjoittanut.