Kategoriat
Perhe & suhteet

Liian vanha äidiksi?

Oikea ikä tulla äidiksi, voi olla meillä jokaisella erilainen

Biologisesti sopivin ikä saada lapsia on alle 30-vuotiaana vaikka suomalaisista naisista lähes kolmannes 35-vuotiaista ei ole vielä edes aloittanut lasten hankintaa (Väestöliiton Perhebarometri). Hedelmällisin aikamme on 20-25-vuotiaana, mikä on jo kaukana 28-vuotiaiden ensisynnyttäjien keski-iästä, joka on korkeakoulutetuilla vielä enemmän (Hyvä Terveys). Hyvä Terveys -lehden artikkelissa Mikä on paras ikä tulla raskaaksi? ylilääkäri Aira Virtala kertoo, että hän on oppinut työssään YTHS:n lääkäri hoitaessaan naisten ehkäisyasioita, monella unohtuu biologia.

”Ensin lapsentekoa siirretään opiskelujen, sitten uran takia.

Yliopisto-opiskelijat ovat vastuuntuntoisia ja järkeviä mutta myös urasuuntautuneita. Silti lapsetkin kuuluvat useimpien suunnitelmiin – joskus myöhemmin.

Aira Virtalan pelko on, että nuoret aikuiset suunnittelevat elämäänsä liiaksi, ja menevät onnensa ohi.

– Lapset kannattaisi saada alle 30-vuotiaana. Kun 30 vuotta tulee täyteen, raskaaksi tulo vaikeutuu ja raskauden riskit kasvavat.

Tällä hetkellä ensisynnyttäjien keski-ikä on 28 vuotta, korkeasti koulutetuilla enemmän.

– Kun olemme kysyneet opiskelijoilta, mikä on sopiva ikä tulla äidiksi, vastaus on noin 30 vuotta. Ne, jotka ovat jo täyttäneet tuon iän, uskovat sopivan hetken tulevan parin vuoden päässä, Virtala kertoo.

Kuitenkin tiedetään, että nainen on hedelmällisillään 20–25-vuotiaana, ja hedelmällisyys laskee rajusti naisen täytettyä 35 vuotta. Vain puolet 35 vuotta täyttäneistä naisista onnistuu lapsen saamisessa vuoden yrittämisellä ilman hedelmöityshoitoja.

– Kun keskustelen opiskelijoiden kanssa, monelle nämä biologiset lainalaisuudet ovat yllätys, Virtala hämmästelee.”

Itse sain esikoiseni 25-vuotiaana ja minua pidettiin suhteellisen nuorena

Sain itse esikoisemme vuonna 2008 ja olin silloin 25-vuotias. En ollut mikään teiniäiti mutta huomasin kyllä, että ympäristö piti minua kuitenkin nuorena äitinä. Jos vertaan itseäni vaikka omiin siskoihini, sain lapsen nuorimpana. Molemmat isosiskoni saivat esikoisensa vuonna 2007, toinen 27-vuotiaana ja toinen 30-vuotiaana ja näin ollen meidän kolmen keskiarvoksi tulee aikalailla tuo ensisynnyttäjien keski-ikä. Nyt meillä jokaisella on jo perhettä enemmänkin ja olen onnellinen siitä, että aloitin tuolloin koska halusimme useamman lapsen.

Olen itse viikon kuluttua 36-vuotias ja odotan neljättämme. Minulle tämä reilu kymmenen vuoden aika jolloin olen saaneet perhettä, tuntuu jo sen verran pitkältä, että tämän raskauden myötä en toivo enää enempää. Koen itse, että olen sen verran vanha, että lastensaantiaikani on loppumassa. Nyt en millään tavalla kritisoi heitä, jotka saavat lapsia vanhempana kuin minä vaan kerron rehellisesti omista tuntemuksistani. Minä haluan tämän lapsen jälkeen siirtyä elämään seuraavaa vaihetta ja minä koen, että kroppani ei kestäisi enempää raskauksia. Koen, että elän oman synnytysikäni iltaruskoa, vaikka monella lähes ikäiselläni ystävälläni ei ole vielä perhettä siitä huolimatta, että se olisi tulevaisuudentoiveena. Erityisesti yliopistolla näen tätä ilmiötä hyvin laajasti. 

Aikaikkunan pituuden ymmärtää kun aika on loppumassa

En väitä, ettenkö olisi itsekin voinut hankkia tai voisi hankkia lapsia vielä useamman vuoden ajan, mutta jotenkin nyt kun pyöreät on taittumassa lähemmäs 40 kuin 30, sitä ymmärtää sen että aika tosiaan juoksee. Naisille biologisesti onnistuva ikä saada lapsia on yllättävän lyhyt kun elää hetkessä. Mihin tämä oma hedelmällinen aikani katosi? Mitä jos olisin välissä päättänyt panostaa uraan ja olisin havahtunut vähän liian myöhään? Jotenkin voin kuvitella, että niinkin olisi voinut käydä! En siis yhtään ihmettele heitä, jotka heräävät tähän vasta 35-ikävuoden kieppeillä, että sitä perhettäkin olisi mukava saada. Oman elämäni suhteen olen siis onnellinen, että kaikki meni juuri näin. Osalle riittää lapsia vähemmänkin mutta olen niin mielettömän onnellinen että meille on sitä siunaantunut tämän verran. Nyt tämän viimeisen kohdalla kun raskausvaivoja, väsymystä ja esimerkiksi oksentelua on ollut päivittäin jo kahdeksan viikkoa (viikoilta 6-14) eikä se edelleenkän näytä loppuvan niin mietin, että ”nuorena se on vitsa väännettävä” ja olen kiitollinen siitä, että en ole yhtään vanhempi.

Mikä on sinun mielestäsi sopivin ikä tulla äidiksi? Ja onko se teidän kohdalla toteutunut jos perhettä on?

Kategoriat
Yleinen

Miten saan arjen toimimaan

img-20161228-wa0002

Oulu oli meille talven ihmemaa. Tullessamme lunta ei ollut juurikaan mutta joulunpyhien aikana maahan satoi kaunis valkoinen  puuteripeite, joka sai luonnon hehkumaan valoa. Maisema kirkastui kertaheitolla lumen tullessa niin, että oli pakko painella rantaan kameran kanssa.

img-20161228-wa0007 img-20161228-wa0006 img-20161228-wa0005

Viikko meni Oulussa nopeasti ja eilen pakattiin auto ääriään myöten täyteen matkatavaroita ja saatuja joululahjoja. Ei kuitenkaan ajettu kotiin vaan miehen vanhempien mökille Kesälahteen, iloiseen Itä-Suomeen. Täällä ollaan vietetty tavallaan toista joulua heidän kanssaan.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Varsinainen aihe oli vinkki snäpistä jossa kyselin postaustoiveita. Sain kysymyksen siitä, miten pidän arjen hallinnassa. Mielenkiintoinen aihe, sillä varmasti jokaisella meillä on kikkamme siihen miten paletti toimii kotona.

SAMSUNG CSC

Musta tuntuu, että mun paletti on toiminut parhaiten vasta nyt tässä nykyisessä kodissa. Kun asuttiin kerrostalossa niin koin monen asian hankalaksi. Öinen pyykinpesu tai saunominen omiin aikoihin (ja saunan puute ylipäätään) olivat seikkoja jotka hankaloittivat arkea. Myös se, että pääsee ovesta suoraan sisään kauppakassien kanssa on ollut helpotus. Asuttiinhan ennen muuttoa kantakaupungissa kahdeksannessa kerroksessa ilman autopaikkaa tai edes omaa pyykkikonetta. Silloin arki oli monelta osin hankalampaa kuin nyt.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Mun rutiineihin kodinhoidossa kuuluu jokapäiväinen pyykinpesu. Rummutan lähes kaikki pyykit, lukuunottamatta omia ja miehen neuleita ja farkkuja. Melkein kaikki lasten vaatteet kuivaan rummussa samantien. Meille hankittu Mielen pesutorni on maksanut itsensä niin monesti takaisin sillä, että olen ollut komboon ihan mielettömän tyytyväinen. Siinä olevat toiminnot ovat arjen pientä luksusta, jolla saan oman arkeni toimimaan. Pesen esimerkiksi pyykkiä aina iltaisin ja viimeisen koneen heitän pyörimään kun menen nukkumaan. Pesukoneesssa on sellainen rypistymisenestotoiminto, että se pyörittää sitä aika-ajoin, niin kauan kuin luukku aukaistaan. Näin pyykkiä ei ole pakko ottaa heti koneesta, eikä se mene miksikään. Sitten aamulla heti herätessä heitän pyykit rumpuun. Näin mulle ei käytännössä koskaan kerry suuria pyykkikasoja.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Kolmannen lapsen myötä opin aika paljon siitä, miten lapsiperheen arkea pyöritetään. Yhden ja kahden kanssa se toki toimi myöskin mutta nyt tuntuu, että monesta asiasta on tullut itselleni helpompaa kun niistä on tullut rutiinia. Mulle ei ole homma eikä mikään, että saman päivän aikana teen koulua ja töitä, vien ja haen vaikka puheterapiaan ja harrastuksiin sekä teen lämpimän ruuan ja iltapuuron ja pari omaa koulutehtävää ja sitten ne pyykit. Olen omasta mielestäni oppinut siis lasten myötä toimeliaisuutta! Haluan että koti on siisti ja nautin ruoanlaitosta. Osaan aika nopeasti loihtia jääkaapista jotain ja käyn ruokakaupassa alinomaan. Aina tarvitsee jotain, oli se sitten päivän ruoka tai lisää vessapaperia. Yleensä ajan aina koulusta tullessa kaupan kautta kotiin, kun haen lapset päiväkodista kyytiin. Siitä sitten mennään ruoanlaittoon ja päivän askareisiin.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Meidän perheen arkeen kuuluu toki myös puolisoni ja kahdestaan kaikki on varmasti helpompaa. Hän tekee puolet arjesta, vaikka molemmilla on omat vastuualueensa. Mies käyttää koirat aamuisin kun minä vien lapset hoitoon jne. Arki on ihanaa kun sen saa jakaa rakkaan kanssa. Ei minun arkeni tunnu pelkältä työltä vaikka lapsien kanssa sitä tekemistä riittääkin. Se on elämää, josta nautin. Olen aina halunnut perheen ja olen onnellinen, että olen sellaisen saanut. En pelkäisi edes sitä, että lapsia olisi enemmänkin. Sen edelle menee vain suuri haaveeni eli koulutus jonka aika on nyt.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Kodin siivoamista ja ruoanlaittoa en oppinut äidiltäni, mutta opin häneltä paljon muuta. Opin sen, että vaikka on äiti, voi tavoitella myös muita omia unelmiaan. Opin, että naiset ovat täysiarvoisia työelämässä miehiin verrattuna, eikä naisen euro ole 80 senttiä. Opin, että lapsiaan rakastamalla heistä tulee kunnollisia. Opin, että jos haluaa tietyn elintason pitää tehdä pirusti töitä, eikä olettaa että mies maksaa. Opin, että sotkuisessa kodissa kasvaneesta lapsesta voi tulla siisti ja toisin päin, eli että mistään ei ole takeita teet niin tai näin. Opin, että pyykkikasoilla ei ole lapsille niin väliä, vaan hän muistaa sen miten hänestä välitetään. Voit vain tehdä parhaasi ja rakastaa <3

SAMSUNG CSC

Kategoriat
Yleinen

Lisäsenttejä leijonanharjaan

SAMSUNG CSC

Kun vuosia sitten törmäsin termiin erityislapsi, en ymmärtänyt mitä sillä tarkoitettiin. En muista omasta lapsuudestani tällaista sanaa ja sen merkitys tuli minulle tutuksi vasta äitiyden myötä. En kaiketi edelleenkään tiedä mitä kaikkea sillä tarkoitetaan virallisesti mutta minun kokemukseni mukaan se on sana lapsille, jotka tarvitsevat erityistä tukea verrattuna ikäryhmäänsä. Ei sillä, etteikö tavallisesti kehittyvä lapsi ilman haasteita olisi erityinen ja erityisen ihana myöskin. Mehän olemme kaikki erilaisia ja uniikkeja sellaisina kuin olemme ja sen vuoksi erityisiä.

SAMSUNG CSC

Päiväkoti- ja koulumaailmassa termi erityislapsi on kuitenkin käytössä, joten puhun siitä nyt. Erityislapsen piirteet ja tavat tulevat usein esille joko ennemmin tai myöhemmin, riippuen ovatko haasteet ilmiselviä vai vaikeampia hahmottaa. Jokainen lapsi on kuin kasvava tulppaani, maasta ponnistava pieni taimi, joka tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa puhjetakseen kukkaansa. Toisten tie on tavanomainen ja he selviävät suuremmassakin ryhmässä kun taas joku toinen jää jalkoihin. Kun erityislapsi ei saa tarvitsemaansa tukea, hänen koko potentiaalinsa voi jäädä varjoon ilman mahdollisuuksia. On vanhempien ja lähipiirin velvollisuus auttaa häntä saavuttamaan unelmat ja enemmän. Mikään vamma ei ole este sille, etteikö elämää voisi elää täysillä.

SAMSUNG CSC

Omat lapseni ovat sen verran pieniä, että en pääse haastattelemaan ajatuksia lapsen näkökulmasta. Itse arvioisin, että lapset eivät mieti tuon taivaallista sitä, onko kelan papereissa merkintöjä eikä se ole oleellista. Lapseni ovat tavallisia lapsia ja tämä asia on vanhempien työtä. On meidän velvollisuus vanhempina tukea lapsen kasvatustyötä etsimällä siihen tarvittavat työkalut, mikäli niitä tarvitsee tavanomaista enemmän.

Se miksi kirjoitan tästä nyt johtuu siitä, että olen lähiaikoina hoitanut näitä asioita taas enemmän. Mainitsin keväällä aivan jossain sivulauseessa, että olen huolissani nuorimman kehityksestä ja aavistelin jotain. Sain muutamia viikkoja sitten myös päiväkodista samansuuntaista palautetta ja sillä tavalla ajatuksilleni vahvistuksen. Amos on pieni, vasta 1v10kk mutta kun merkit ovat tuttuja niin ne osaa tunnistaa. Haasteita on muutamalla osa-alueella sen verran, että kävimme keskustelemassa neuvolassa niistä. Mitään stigmaa en tästä lapsen harteille halua, vaan kohdata ennemminkin omat pelkoni silmästä silmään. Itseänihän minä siinä suojelen jos en viitsi pyytää tutkimuksia.

SAMSUNG CSC

Mun lapset on mulle rakkainta maailmassa, enkä tiedä miksi aihe on niin kipeä. Kai siksi, että jokainen vanhempi haluaisi lapsellensa sitä parasta, eikä nähdä hänen vaikeuksia, tuskaansa ja turhautumista. Osittain se on myös itsekkyyttä. Mietin miten jaksan kaiken taas uudestaan. Viittoa, piirtää, kerrata ja kerrata. Istua ja analysoida päiväkotikeskusteluissa ja neuvolassa. Koen lapsen jatkuvan arvioinnin ja minun haastattelun muiden toimesta ajoittain hyvin kuormittavana. Kuinka minä riitän lapselle, osaanko?

Itkun seasta löydän silti sen karjuvan emon joka vie asioita eteenpäin ja jaksaa painaa tuulessa. Nähdä lapsen täydellisenä ja ennen kaikkea rakastaa. Ehkä näiden kokemusten myötä entisestä ”kaikkien kasvien tappajasta” on tullut tällainen viherpeukalo ja olen hurahtanut puutarhailuun. Ja jos se on minusta kiinni, saan kyllä jokaisen kukan kukkimaan!

SAMSUNG CSC

Ps. Aiemmasta postauksesta Kyllä meillä viitotaan, pääset myös muihiin aiheitta koskeviin postauksiini mitä olen kirjoittanut.