Hiukkasen pirteemmissä fiiliksissä kirjoittelee rouva tällä kertaa. Pienen masentelun jälkeen nimittäin paistaa aina aurinko ja ainakin tällä suunnalla on vuodenvaihtumisella ollut ainoastaan positiivisia vaikutuksia kuvioon ruoka&liikunta. Molemmat on maistuneet runsaissa määrin ja ruoan kohdalla puhutaan siitä ihan oikeasta ruoasta eikä sen korvaamisesta suklaakonvehdeilla. Mieli kiittää ja masu kasvaa! 😉
Ruokahalu mulla on todellakin kohdillaan ja tällä hetkellä maistuu kaikenlaiset hedelmät ja rahkat mitkä alkuvaiheessa jäi tyystin mätänemään. Hedelmäsosastolta lähti viime kerralla mukaan: aprikooseja, ananasta, viinirypäleitä ja banaaneja. Myös kiiwihedelmät maistuu ja oman pakkasen marjoista erityisesti mustikka. Silti pari päivää sitten tuli yksi lipsahdus, kun kotiin kärrättiin kolme höyryävää pitsaa… Olin juuri tehnyt herkullisen hedelmärahkani mutta menin silti maistamaan slaissin ja vielä tunnustamaan tekoni somessa. Pizzapalasta 10min niin olin kärsimässä seurauksia kun Sara pyyhälsi alaovelle ja vei mut sauvakävelemään. Sääntö nro 1: Älä syö pizzaa vaikka mies toisi sitä!
Pienen hairahduksen jälkeen on kuitenkin tärkeä jatkaa reippaasti eteenpäin, käydä vaikka kävelyllä ja jatkaa entiseen malliin. Yksi pahimpia virheitä on heittää sitten kokonaan ranttaliksi ja lähteä säälimään itseään. ”Voi hitto kun mä repsahdin, syödään nyt sit samaan konkurssiin”. Muistaakseni Alona sanoi joskus blogissaan hyvin, että jos sulla tippuu vaikka puhelin lattialle ja näyttö halkeaa niin ethän sä ala polkemaan sitä lisää kun kerran rikki meni! Sama juttu ruokavalion kanssa 🙂
Töitä teen tietysti tässä vaiheessa vielä tavalliseen malliin ja mun möhömahan ansiosta myös asiakkaat on nähneet unia olevansa raskaana. Liekkö sitten haaveunta vai painajaista? 😀 Työpaita näytti tänään ratkenneen kainalosta ja olihan se hiukkasen piukka niin kotiin lähti mukaan kokoa suurempi kappale ensi kertaan. Tänään jäin ohjauksen jälkeen tekemään myös oman treenin.
Siitä ei taida kauaa olla kun reteesti kehuskelin kuinka en oo vielä salitreenissä huomannut raskauden vaikutusta ja taisin sillä saada kuorman karmaa niskaan. Nimittäin jo seuraavissa treeneissä kävi niin, että en millään pystynyt tekemään kyykkytreeniä mun ohjelmaan merkatuilla painoilla. Huomaan että hengästyn paljon helpommin ja etenkin kyykätessä painopiste karkaa päkiöille jos yritän ees niillä treenipainoilla joilla hetki sitten tein. Tästä olin tietty hiukan allapäin hetken aikaa mutta täytyy muistuttaa itseään, että sille ei oikein mahda mitään. Kevennellen mentiin sitten eteenpäin, niin että tekniikka pysyi kasassa, painoista viis.
Mulla on menossa voimatreeniohjelmasta nyt viikko 5 ja tänään oli ensimmäinen mave-päivä jolloin kävi samalla tavalla. Viime viikolla vielä onnistuin parantamaan suoritusta mutta tänään en saanut ylös painoja mitä ohjelmassa oli. Tiputin pääsarjan painoja 10kg ja sillä pystyin tekemään treenin. Voimatreeniohjelmassa ideana on siis parantaa kykyä nostaa suuria painoja ja tähän saakka olen onnistunut kipuamaan treeni treeniltä ylöspäin ja nyt sitten näyttää siltä että mun portaat kääntyi jälleen laskusuuntaan. Raskausviikot mulla vaihtuu pian keskimmäiselle kolmannekselle joten tää oli odotettavissa ja otan tilanteen vastaan sellaisena kuin se on. Voimatreeni = meillä oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti! 😉 Paitsi penkkipunnerrus: sä et vielä pääse musta eroon!
Aiemmissa kommenteissa tuntui osa olevan musta (vauvasta) myös huolissaan eli ilman muuta treenaan voinnin mukaan, enkä tekisi mitään tietoisesti mikä on väärin raskausaikana. Ehkä nyt herkemmät voivat huokaista helpotuksesta, et ei se mikään hullu oo! 🙂 Vai mitä? Oikein mukavaa viikkoa ja treenejä kaikille huolimatta siitä onko laskenta päällä tai ei 😉
