Avainsana: gradu

Kategoriat
Ura

Gradun hiljaiseloa

Kesällä kirjoittaminen ei maistunut

Siinä se tulikin otsikossa, nimittäin tuo iso ahdistava gradu-urakka. Kesä meni sen kanssa reisilleen ja työ ei ole edennyt kuukausiin. Tiedättekin täällä, että meidän kesä heitti aikalailla kuperkeikkaa kun kahdella lapsella murtui kädet kesän aikana. Toisella yksi ranne ja toisella molemmat ja vieläpä pahasti. Omat suunnitelmat päivistä kirjastossa jäi sen kaiken alle ja päätin tietoisesti jättää gradu-ahdistuksen kesäksi ja keskittyä lasten hoitamiseen, mieskin kun oli koko kesän töissä yhtä viikkoa lukuunottamatta, jonka kävimme ennen koulun alkua Italiassa.

Nyt syksy on alkanut ja tuo työ odottaa tekijäänsä. Suurin työ on jo takana kun tein pitkän puolen vuoden kokeelliseen osuuden työhön ja oman tutkimuksen, mutta kirjallisuusosuus ja kaiken saaminen sanallisesti kasaan on vielä kesken. En tiedä miten työhön palaaminen onkin tuntunut nyt niin vaikealta kun keväällä olin niin innoissani kaikesta. Tällä viikolla oodiin tuli viimeinenkin kurssimerkintä maisterikursseista ja yliopisto on nyt tenttien ja kurssien puolesta käyty. Vain se tärkein eli gradu on palauttamatta!

En ole ainoa jolla työhön tulee tuumaustauko tai toinen mutta jostain pitäisi nyt kaivaa se lopullinen rutistus ja tsemppi, ja saada tuo kansiin. Sen jälkeen voin hengähtää, enkä opiskele mitään -ainakaan hetkeen.

Kategoriat
Ura

Aineisto kasassa

Viides ja kenties viimeinen gradupalaveri

Tällä viikolla palaveerasin graduohjaajieni kanssa viimeisen kerran ennen kesälomia. En tiedä montako kertaa istutaan vielä saman pöydän ääreen kaikki kerralla mutta jos sellaista tapahtuu, niin se on vasta kesälomien jälkeen. Nyt aineistoni on kasassa eli meidän tutkielmaohjeiden mukaan kerätään itse aineisto omasta tieteellisestä tutkimuksesta ja nyt nämä mittaukset ja tutkimukset on tehty. Edessä on vielä kirjoitustyötä ja toki siinäkin on tehtävää mutta tuntuu hyvältä, että yhdenlainen välietappi on saavutettu. Valmistuminen tulee päivä päivältä lähemmäs!

Skool sille ja eteenpäin

Motivoiduin tämän viikon gradupalaverista toden teolla ja se oli juuri se, mitä kaipasin. Nyt viikonloppuna mietin, voinko vielä olla tyytyväinen kun työ on kesken eikä se ole vielä valmis. Tulin siihen tulokseen että jos aina lykkää sitä, että olisi tyytyväinen saavutuksiinsa, ei sellaista päivää tulekaan jolloin olisi juhlittavaa. Jokaisen kivan jutun takana häämöttää aina uusi päämäärä.

Ihanaa viikonloppua myös sinulle!

Kategoriat
Ura

Paluu sorvin ääreen

Kun ahdistus helpottaa

Täällä ollaan taas oman työpöydän ääressä yliopistolla, mistä ehtikin tulla ihan kamalan pitkä tauko. Viime viikon tein vielä hommaa kotoa tai olin labrassa, joten en ole ehtinyt istumaan pöydän ääreen kirjoittamaan herran aikoihin. Olo on toisaalta helpottunut, sillä olen kohdannut kaikki ohjaajani ja päässyt keskustelemaan työni etenemisestä, joka on influenssan vuoksi noin kolme viikkoa myöhässä aikataulusta.

Harmitus

Ahdistus siitä, että ei ole ollut niin reipas ja tekevä on järkyttävän suuri. Omatunto soimaa yölläkin, joten fiilis ei ole kaikista kummoisin. Toisaalta se tunne siitä, että takaraivossa kaihertaa gradu kokoajan, on se eteenpäin vievä voima. Tauot ja sairastaminen vie nimittäin motivaatiota todella paljon ja kun ahdistus kasvaa riittävän korkeaksi on sen edessä pakko nöyrtyä. Kohdata ne suurimmat pelot eli ihanat ohjaajat ja puhua avoimesti siitä, että mikä tilanne on. Vain keskustelemalla avoimesti voi jatkaa toimintasuunnitelmalla, joka on realistinen eikä tapa työllä.

Uudella innolla

Nyt tilanne on päivitetty ja työn nakuttelu jatkuu tästä taas eteenpäin. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan ja tämä on kyllä melkoista vuoristorataa, vaikka sitä ei ehkä ulkopuolisena arvaa. Näillä vaihtevilla mutta paranevilla fiiliksillä siis tähän viikkoon. Kuvissa viikonlopun aamupalaa. Ihanaa viikko myös teille!