Jos en loukkaisi ketään puhuisin enemmän lapsista.
Jos saisin kirjoittaisin paljon enemmän rakkaudesta.
Jos pystyisin puhuisin avoimesti vanhemmuuden vaikeuksista.
Jos uskaltaisin postaisin kuvia myös muffinsseista.
Jos en pelkäisi kritiikkiä kirjoittaisin mielipiteistä.
Jos vain voisin, olisi mielikuvitus rajana.
Vaan ei ole. On mielipiteitä, sääntöjä, normeja ja rajoja joita tarvitsee kunnioittaa ja noudattaa. Joskus kirjoittamattomuuden tuska käy suureksi, kun ei ole ketään joka ymmärtää ja jolle voisi sanoin mitään selittää. On vain se tunne ja ajatus, että tämän minä haluaisin jakaa. On kynä ja paperi, jotka ovat aina valmiita kuuntelemaan. Mutta on aina se joku jota asia koskee. Kunpa kirjoittajan maailma olisi vapaa.
Nyt ehkä taas muistan miksi kirjoitan vain itsestäni. Siksi koska on pakko.
