Jos en loukkaisi ketään puhuisin enemmän lapsista.
Jos saisin kirjoittaisin paljon enemmän rakkaudesta.
Jos pystyisin puhuisin avoimesti vanhemmuuden vaikeuksista.
Jos uskaltaisin postaisin kuvia myös muffinsseista.
Jos en pelkäisi kritiikkiä kirjoittaisin mielipiteistä.
Jos vain voisin, olisi mielikuvitus rajana.
Vaan ei ole. On mielipiteitä, sääntöjä, normeja ja rajoja joita tarvitsee kunnioittaa ja noudattaa. Joskus kirjoittamattomuuden tuska käy suureksi, kun ei ole ketään joka ymmärtää ja jolle voisi sanoin mitään selittää. On vain se tunne ja ajatus, että tämän minä haluaisin jakaa. On kynä ja paperi, jotka ovat aina valmiita kuuntelemaan. Mutta on aina se joku jota asia koskee. Kunpa kirjoittajan maailma olisi vapaa.
Nyt ehkä taas muistan miksi kirjoitan vain itsestäni. Siksi koska on pakko.
4 vastausta aiheeseen “Jos saisin, voisin ja uskaltaisin”
Minä en pidä blogia, en jaa tuntojani fbssä, enkä kerro asioitani työpaikalla. Silti ne asiat ovat siellä; ne jotka pitäisi jakaa, että tulisi kuulluksi, lakkaisi olemasta edes vähemmän vaikeita. Toivon, että löydät kanavan saada tämän sydäntäsi painavan asian edes vähän kevyemmäksi. Uskon, että niitä on.Kanavia. Olen seurannut matkaasi alusta asti, koska olet vahva ihminen ja uskon sinuun. ?
Kiitos ja tosiaan sama ongelma kai meillä kaikilla on. Mulla ei tässä nyt ei ollut kyse mistään yksittäisestä asiasta vaan pohdin kokonaisuutena sitä, miten paljon voisi olla kirjoitettavaa jos vaan ei sillä sitten loukkaisi muita tai heidän yksityisyyttään. Se rajoittaa niin paljon kuitenkin aiheita aina itseen tai kevyempään suuntaan. Mutta sellaista tämä vaan on.
Itse aloitin blogin kirjoittamisen hetki sitten ja olen jo hieman törmännyt samaan haasteeseen. Johtuen siitä että kerron paljon omista taustoistani joihin muut ihmiset ovat paljolti teoillaan vaikuttaneet.
Päätin kuitenkin kirjoittaa asioista juuri niinkuin ne on. En ole vielä tähän mennessä loukannut ketään, päinvastoin saanut asioita käsiteltyä ja saanut ihmisiä ajattelemaan. 🙂
Joskus vain pitää puhua asioista niiden omalla nimellä miettimättä muiden mielipiteitä. Miksi elää vain pinnallisesti muutenkaan?
Tutustu ihmeessä blogiini jos on aikaa ja kiinnostusta, kannattaa lähteä lukemaan alusta päin..
sairaankaunis.fi/serendipity/
Ps. Oon seuraillut blogiasi jo kaaauan. Oot upea! 🙂
Hienoa, että olet pohtinut noita asioita. Kaikkea ei aina vain voi kirjottaa olen monta kertaa miettinyt millaisia ongelmia lapselle voi pahimmillaan tulevaisuudessa tulla siitä, että vanhemmat ovat jakaneet kaiken netissä. No tämä ongelma on varmaan aika marginaalinen tulevaisuudessakin.
Itse muun muassa joudun jonkun verran miettimään mitä kirjoitan tai mitä kuvia julkaisen etten loukkaa teinini mielipidettä asioiden julkisuudesta ja toisaalta perheen työkuvioiden vuoksi on myös ihan hyvä miettiä mitä julkaisee :).
Alusta asti blogiasi seuranneena voi kylläsanoa, että se on ollut ja on todella ihanan elämänmakuinen. Kirjoitat hyvin ja kuvatkin ovat hyviä.
Iloa ja valoa kevääseen!