Jokaisen kanssa omia juttuja
Kolmannen lapsen myötä mieleeni nousi erityisesti tunteet siitä, että oma aikani on rajallinen ja koin kasvukipuja siitä, että kolmen lapsen äitinä aikani ei riitä kaikille lapsille samaan tapaan kuin yhden tai kahden kanssa. Muuten koin, että kolmas lapsi sujahti arkeen aika mukavasti ja kaikki olla sillä tavalla helpompaa kun oli kokemusta jo yhdestä tytöstä ja yhdestä pojasta. Kolmannen lapsen sukupuolella ei ollut siis mitään merkitystä suuntaan taikka toiseen eikä hänen tulonsa maailmaan tuonut meitä uuden eteen kuten kahden aiemman kanssa. Isommat olivat 3- ja 6-vuotiaat kuopuksen syntyessä joten ikäeroakin ehti tulla jokaiseen väliin tasaisesti. Vauvavuoden kääntyessä loppuun kuitenkin tunsin jo paljon tunteita siitä, että halusin antaa aikaa myös isommille lapsille yksitellen ilman vauvaa.
Suurimmat kasvukivut keskimmäisen kanssa
Etenkin meidän tytön kanssa olen tuntenut riittämättömyyden tunnetta siitä, miten paljon (eli vähän) hän saa aikaani. Poikien tarpeet ovat olleet hoidollisesti niin paljon suuremmat, että itsenäisemmin pärjäävä tyttö on joutunut odottamaan vuoroaan tai vaihtoehtoisesti toimimaan itse kun aikani on mennyt poikien erityistarpeiden huolehtimiseen. Se on raastanut mun sydäntä pitkään ja viime keväänä päätimmekin lähteä ihan kahdestaan pienelle äiti-tytärreissulle Nizzaan, joka oli ihan unohtumaton molemmille. Juttelemme reissusta edelleen tasaisin väliajoin ja muistelemme miten ihana tuo reissu oli.
Aikaa ihan arjessa
Kun nuorin lapsemme kasvoi niin aloin tietoisesti myös lisäämään arkeen juttuja, joissa pääsen olemaan jokaisen lapsen kanssa yksilöllisesti. Etenkin juuri tyttären kanssa se on ollut tärkeää, sillä näen miten hän kaipaa äitiaikaa. Nyt vien häntä viikottain omiin harrastuksiin ja voimme jutella matkat kahdestaan. Muutama viikko sitten kävimme Oopperatalolla katsomassa Prinsessa Ruusunen baletin. Esikoinen tekee paljon juttuja myös isän kanssa ja se on taas tuntunut hänelle tärkeältä. He käyvät pojan taekwondossa keskenään ja liikkuvat paljon muutenkin. Minä taas vein vanhimman ja hänen kaverinsa eilen leffaan sen sijaan, että olisin koko päivän näpytellyt koneella omia juttujani.
Nyt arki on tasapainottunut
Kun nuorin on täyttänyt neljä, niin huomaan että arki on tasapainottunut selkeästi! Vauva- ja taaperoaika on aina vaativaa kun pieni lapsi tarvitsee luonnollisesti eniten vanhempien aikaa. Nyt aika tuntuu jakautuvat tasaisemmin ja kaikki saavat osansa. Myös tunteet siitä, että ei riitä ovat hellittäneet ja uskon, että jokainen meidän lapsista saa vanhempien huomiota riittävästi. Se tuntuu mahtavalta ja on ihanaa, että aihe ei enää kaiherra mieltä.
