Kategoriat
Lifestyle Ura

Muuttunut blogiminä

Anna niin kuin ennenkin

Työpöydän ääressä on aina hetki ottaa selfie vaikka sellaisia otankin takavuosia huomattavasti harvemmin. Muistan ajan kun poseerasin peilin edessä päivittäin ja kamera lauloi. Otin kuvia jokaisesta tekemisestäni ja suupalastani ja siirsin lähes kaiken minkä näin edessäni someen. Siitä alkaa olla aikaa kun pysähdyin viimeksi peilin edessä kuvaamaan tai kun olisin päivitellyt tänne viikon ruokalistaani. Koen, että minulla ei ole enää sellaiseen niin paljon aikaa eikä mielenkiintoa. Blogilla on erilainen rooli elämässäni päiväkirjana kuin ennen, sillä kirjan sisältökin on muuttunut. Siinä missä ennen treenasin ja haaveilin fitnesskisoista, kulutan nyt aikaani täällä koneen ääressä opiskellen. Tiedän, että teille lukijoille yhden ihmisen opiskelutaival ei ole samalla tavalla mielenkiintoista luettavaa kuin vaikka se motivaatio minkä sai treenikuvista ja hyvästä tekemisen meiningistä, joka meikäläisellä oli monta vuotta treenamisen suhteen. Sitä oli nautinnollista raportoida ja hehkuttaa, sillä nautin siitä elämästä silloin itsekin. Ihan samalla tavalla kuin koen nykyisen elämänikin ihanaksi ja onnelliseksi vaikka painopiste on muuttunut työ- ja opiskeluakselilla aikamoisesti. Sisimmiltäni olen kuitenkin sama Anna kuin ennenkin. Olen ihan sama ihminen vaikka mielenkiinnonkohteeni ovatkin vaihtuneet.

Tulisipa se palo opiskeluun

Näin mietin niinä vuosina kun olin poissaolevani yliopistolta ja takaraivossa kaihersi se, että opinnot ovat ihan kesken eikä mielenkiintoa tai voimia riittänyt niiden hoitamiseen. Tiesin aina että en halunnut lopettaa kesken mutta tahti oli todella hidas. Oli kausia kun olin pitkään poissa ja sitten tein taas muutaman kurssin mutta sillä tavalla eteneminen oli hidasta ja vaikeaa. Elämän suurimpia sisältöjä olivat tietysti lapset mutta hyvänä kakkosena tuli treenaaminen ja kaikki siihen liittyvä. Kirjoitin blogia todella aktiivisesti ja kaikki ruokaan ja treenamiseen liittyvä kiinnosti eniten.

Nyt tilanne on päälaellaan. Intoa piisaa opiskeluun mutta kaihoilen aikaa kun keittelin parsat laulaen ja painuin joka päivä salille. Miksi se menee niin, että ihminen aina ”hurahtaa” johonkin ja on aikansa kutakin? Nyt teen paljon mielummin jotain kouluhommaa kun hikoilen salilla, sillä haluan tällä saralla saavuttaa jotain ja päästä eteenpäin. Molemmissa asioissa taitaa olla perimmäisenä syynä se, että niissä on jokin tavoite ja työnteko edistää siihen pääsemistä. Muutama vuosi takaperin se oli mahdolliset fitnesskisasuunnitelmat ja nyt tähtäimessä on valmistuminen. Voisi kai ajatella, että olen aika päämäärätietoinen ja kun asetan jonkun tavoitteen niin se ohjaa elämääni ja ajankäyttöäni voimakkaasti.

Bloggaaminen on osa minuutta

Voisin ehkä elää ilman blogia mutta toisaalta se on minulle hyvin tärkeä väylä ilmaista itseäni, teen sitten mitä tahansa. Rakastan kirjoittamista ja jäsentelen sitä kautta maailmaani. Pidän siitä, että voin tekstien ja kuvien kautta palata johonkin hetkeen. Kun selaan omaa blogiani niin hätkähdyn usein mitä kaikkea ihanaa ja minulle tärkeää olen kuvannut ja kokenut. Ilman blogiani tekisin samoja asioita todennäköisesti ihan omaksi ilokseni. Siksi ajattelen, että jaan ne asiat mieluiten täällä, sillä kirjoittaminen tuottaa minulle iloa. Välillä surkuttelen sitä, että sisältö ei ole sitä mitä moni pitkään lukenut haluaisi mutta sitten mietin, että en voi muuttaa itseäni menneisyyteni vuoksi. Tämä on tätä hetkeä ja elämä vie eteenpäin. Olen onnellinen kasvustani, joka on tapahtunut opiskelujen suorittamisen ohella. Uskon, että tämä rutistus muuttaa loppuelämäni suuntaa ja työelämääni vuosiksi eteenpäin. Olen aina halunnut akateemisen koulutuksen ja nyt olen lähellä tuon tavoitteen saavuttamista. Se tuntuu hyvin palkitsevalta vaikka blogisisältönä opiskeluaika ei olekaan ollut mitenkään raflaavaa.

Toivon kuitenkin, että meikäläisen taival on ehkä innostanut myös teitä työelämän ja opiskelun saralla samalla kuin itseänikin. Ehkä joku teistäkin on jatkanut itsensä kehittämistä omalla tavalla samalla, kun minä höyryän täällä kursseistani ja dediksistäni 😉

Kategoriat
Uncategorized

Rytmi sekaisin

Univelkojen viikonloppu

Huh, koulujen alkaminen ei ollutkaan mikään helppo juttu. Ei mitenkään lukujärjestysten vuoksi vaan siksi, että aamuisin on silmäluomi painanut luvattoman paljon. Yökukkujan rytmi ei ole kääntynyt helpolla ja unta on tullut öisin ihan kamalan vähän. Todella ahdistavaa kun illalla valvottaa vaikka tietää, että aamuisin pitää laittaa kello soimaan.

Nyt viikon pakkokäännyttämisen jälkeen rytmi on aikaistunut noin kolmella tunnilla. Tämä tarkoittaa sitä, että valvon nyt yöllä noin yhteen entisen neljän sijaan, mikä oli kyllä ihan älytön juttu. En tiedä mitä joululomalla tapahtui kun rytmi pääsi niin yövoittoiseksi vaikka olen koko syksyn herännyt joka aamu seitsemältä. Jotenkin se kuukauden kouluton aika sai meidät valvomaan ihan  kamalan myöhään kun aamulla ei ollutkaan lähtöä mihinkään ja mieskin elää yörytmiä töiden vuoksi.

Gradupalaveri numero 2

Kevään lukukausi alkoi hyvin mielenkiintoisissa merkeissä gradupalaverilla ohjaajani kanssa. Nyt kevään aikataulu on saanut raamit ja tavoitteena on, että elokuussa minulla olisi kädessä maisterin paperit. Jännittävää! Itse kokeellinen osuus on ohi jo aiemmin mutta valmistumisessa pitää laskea aikaa muuhunkin. Gradun palauttamisen jälkeen on vielä kirjallisuustentti, sitten tarkastajille pitää varata aikaa sekä odottaa kesän jälkeen tulevaa laitosneuvoston kokousta jossa tutkielmat hyväksytään ja arvostellaan. Nyt pitäisi vain kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa.

Ensi viikosta tulee kiireinen, sillä yritän tehdä töitä mahdollisimman paljon. Olisi mahtavaa saada kirjoitettua niin koulu- kuin työjuttujakin eteenpäin niin, että voidaan hyvillä mielin rentoutua. Lauantaina meillä starttaa kone kohti Bahía Feliziä ja valoa. Sen voimalla jaksaa onneksi painaa. Mulla on ollut ihan tuhannen ikävä aurinkoon!

Kategoriat
Yleinen

Oikeaa mielentilaa rakentamassa

Olen istunut tämän syksyn akateemisen kirjoittamisen kurssilla graduntekijöille. Kurssia on ollut vain kerran viikossa mutta se on ollut syksyni ilo ja valo. Olen saanut kurssin aikana luotua varmuutta itseeni, että selviän työstä ja nautin siitä, että minulla on ollut aikaa edes kerran viikossa prosessoida ajatuksiani tulevasta. Kun aloitin minulla oli vain ohjaajat sekä työnimi tutkielmalleni. Nyt olen saanut tutkimussuunnitelman hyvään alkuun, itse tekstiä on useampi sivu kirjoitettuna ja sitäkin enemmän minulla tietoa korvien välissä, mikä vielä odottaa ulostuloa. Perehtyminen aiheeseen on aina pitkä prosessi, joka vaatii paljon lukemista, jotta pystyy tuottamaan pohdiskelevaa asiantuntijatekstiä ja yhdistämään eri tutkimuksien tietoa keskustelevassa hengessä.

Se miksi kirjoitan tästä blogiin ei suinkaan ole sitä, että haluaisin kerskua opiskelulla. Suomessa ja maailmalla on monta graduntekijää tälläkin hetkellä, eikä työ ole vielä mikään tohtorintutkielma. Kirjoitan ehkä eniten siksi, että olen itse haaveillut tästä jo pitkään. Katkonainen opiskelutaival on oikeasti saattanut minut tähän vaiheeseen opinnoissani vihdoin ja viimein.

”Gradukurssilla meiltä kysyttiinkin: Miksi sinä haluat kirjoittaa gradun?

Aikaa oli 5-10 minuuttia ja visio pyydettiin kirjoittamaan vapaan kirjoittamisen tekniikalla jossa kynä liikkuu kokoajan, eikä mitään pyyhitä. Olin valmis varmaan jo kolmen-neljän minuutin jälkeen ja tässä on tekstini.

Haluan että gradu yhdistää tieteitä elintarvikkeen ravitsemuksen, fysikaalisen, kemiallisen ja mikrobiologisen taustan kannalta aistien näkökulmasta ja tuo tietoa miten voi vaikuttaa juomien makuprofiiliin muuttamalla näitä tekijöitä.

 

Haluan että työ on ajankohtainen katsaus aiheeseen ja innostaa tutkimaan asiaa lisää. Haluan että gradu tuo minulle varmuutta elintarviketieteen asiantuntijana näissä teemoissa. Haluan päästä kirjoittamaan ja tuottamaan omaa tekstiä ja oppia tutkimuksen järjestämisestä. Haluan luoda työn aikana hyviä ja kestäviä suhteita kollegoihin ja opettajiin yliopistolla. Haluan että gradu avaa minulle ovia työelämään ja teollisuuteen tai mahdolliseen jatko-opiskeluun.

 

Haluan myös että tämä vaihe elämässäni on ohi vaikka haluan nauttia prosessista kun se vielä on meneillään. Haluan säilyttää innokkaan oppimisen janon ja toivon, että gradu ruokkii sitä edelleen. Haluan suoriutua työstäni kiitettävästi ja saada siitä rehellistä palautetta sen aikana sekä tukea työn tekoon. Haluan pystyä tekemään gradun ensi kesään mennessä ja valmistua silloin niin, että myös muut opinnot ovat tehty. Haluan näyttää, että osaan ja pystyn kirjoittamaan oman graduni.

 

Siinäpä se, visio on ainakin valmis. Eikö se ole niin että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?